Ajankohtaisputki

Vasemmisto kanveesissa

Vasemmisto lyötiin kanveesiin ottamaan lukua. Se on kesäkuun välivaalien tärkein tulos.

Sanon välivaalien, koska vaaleissa äänestettiin sittenkin etäisestä europarlamentista, ja vain hädin tuskin 40% suomalaisista innostui koitoksesta. Seuraavissa eduskuntavaaleissa vasta ratkaistaan politiikan suunta.

Sosialidemokraateille ja vasemmistoliitolle vaalitulos on hälytys uhkaavasta vaarasta. Vasemmiston viestiä ei kuulla, ja vaihtoehto on hukassa. Mitkä ovat vasemmiston tavoitteet? Miten ne kyetään saavuttamaan? Ei Jutta Urpilainen sen paremmin kuin Martti Korhonenkaan ole pystynyt välittämään visiotaan konkreettisesti tai uskottavasti.

Eivät muuten pystyneet eurooppalaiset puoluetoveritkaan. Vasemmiston lama on maanosanlaajuinen.

Politiikan automaatio tilttasi

Politiikan vanhat automaatiot eivät näytä enää toimivan. Oppositioasema ei lihota kannatusta eikä talouslama vedä väkeä vanhojen lippujen alle. Nyt perussuomalaiset veivät duunariääniä , ja vihreät vetosivat ilmastonmuutosta murehtivaan keskiluokkaan ja nuoriin.

Auttaisiko Arhinmäki, terävöittäsikö Tuomioja? Ei ole lainkaan varmaa, että pari piirua vasemmalle –kurssinmuutos toimisi. Siitäkin automaatiosta saattaa olla puhti pois. Sosialidemokraattien viimeaikaiset menestykset – kuten Blairin Britannia ja Lipposen 90-luvun lopun Suomi – ovat rakentuneet markkinaehtoisuudelle ja kakun kasvattamiselle. Laitavasemmisto ei ole menestynyt oikein millään reseptillä.

Vasemmisto ei ole yksinkertaisesti pystynyt muotoilemaan sellaista poliittista vaihtoehtoa, johon kansalaiset nykyisissä yhteiskunnallisissa olosuhteissa uskoisivat, eikä nostamaan riittävän karismaattisia johtajia siivittämään puolueita menestykseen.

Nöyryyttä ja herkkyyttä – tai sitten ei

Etenkin sosialidemokraattien kannatuspohja on niin paksu, että se saattaa vielä rajunkin jouston jälkeen ponnahtaa takaisin ylös. Etenkin, kun laman seuraukset ovat tuntuvimmillaan vasta ensi vuonna, ja sen pitäisi syödä hallituspuolueita kuin rotta laivaa. Perussuomalaistenkin kannatus on hötöä, se voi sulaa yhtä nopeasti kuin syntyikin. Menestys on yhden kortin eli Soinin varassa, ja tämä patajätkä on vaarassa kadota kotimaan pelipöydältä europarlamentin sokkeloisille käytäville.

Mutta demareiden come back vaatii välttämättä nöyryyttä katsoa ja herkkyyttä kuulla, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu. Nöyryys ja herkkyys eivät ole tähän saakka olleet demareiden perushyveitä.

Minusta on oireellista se, että demareiden listoilla äänivyöryn sai ortodoksipappi, joka on nimenomaan erikoistunut kuuntelemaan ja tulkitsemaan ihmisten sydänääniä: aitoja huolia, mutta myös ilonaiheita. Mutta demarit ovatkin jo ryhtyneet ottamaan etäisyyttä Mitro Repoon. Oireellista sekin.

Vasemmistoliitolle on näillä spekseillä vaikea ennustaa muuta kuin vähittäistä kuihtumista pienpuolueeksi.

Jyrki Richt
Päällikkö
YLE Ajankohtaisjournalismi

Asiasanat:

jutta urpilainen

jyrki richt

martti korhonen

sosiaalidemokraatit

vasemmisto

Suomalainen ja alkoholi

3 kommenttia

Suomalainen ja alkoholi. Liian tuttu yhdistelmä kaikille meistä. Kuinka voisimme enää lisätä sen suosiota tai mediaseksikkyyttä? Kesä lähenee. Helleilmat hengittää jo niskaan. Vain muutama viikko niin voimme jälleen pettyä sateiseen kesän alkuun.

Festivaalit ovat monelle kesän ehdoton kohokohta. Matkata pitkien matkojen päähän telttailemaan, dokaamaan ja siinä sivussa katsomaan suosikkibändejä. Seinäjoki, Joensuu ja Pori varmasti jo pelonsekaisin tuntein odottavat omia suuria festareitaan. Provinssirock - allekirjoittaneen suuri suosikki musiikkitapahtuma. Mikään ei voita sateen ja auringonpaisteen sävyttänyttä leireilyä musiikin ja lonkeron parissa.

Kesä alkaa kuitenkin festareiden osalta jo toukokuun lopulla. Ja suurella tapahtumalla. Baarifestivaalit! Helsinki aloittaa kesäkautensa järjestämällä keskustassa ja sen lähialueella uudistuneen ainutlaatuisen tapahtumansa. Kenelle maassamme tarvitsee vielä tyrkyttää baarikulttuuria?

Olemme varmasti yksi kokeneimpia baarikansoja. Ehdottomasti tiedämme, että niissä myös bändit ja artistit esiintyvät. Emme tarvitse erillisiä baarifestivaaleja, jotta pyörisimme kuppiloissa. Toki se on oiva lisä! Ja yksi loistava tekosyy lähteä taas baarikierrokselle. Kun vielä stand up –koomikot nousevat lavalle joissain baareissa, voi tätä tapahtumaa suositella kaikille, mikäli oma kesän vietto ei ole vielä alkanut.

Asiasanat:

Iisiä livestreamia kännykkäkameralla verkkoportaaliin!

2 kommenttia

Kehitys kehittyy. Nopein ja halvin tapa tuottaa kännykkäkameralla livestreamia verkkoportaaliin on Qik. Testasin palvelun A-tubin verkkoportaalissa ja hommahan oli helppoa kuin hengittäminen ja halpaa kuin saippua. Ihanaa. Tällä eväällä voi kuka tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa julkaista reaaliaikaista eli suoraa lähetystä netissä.

Yritysmaailmassa on kova kilpailu siitä kuka keksii seuraavan "googlen." Juuri tällä kilpailun aallonharjalla ratsastamme me, sisällöntuottajat.

Tällä hetkellä sisällöntuottajilla on mahdollisuus testata, että millaisista elementeistä tulevaisuuden portaalit, yhteisöt, viestintä ja kansalaisjournalismi muodostuu.

Asiasanat:

Iisiä

kännykkäkameralla verkkoportaaliin

livestreamia

qik

Twitterillä vääntöä?

7 kommenttia

Verkkopalveluihin on helposti tuotavissa elementtejä, joita sisällöntuottajat ja loppukäyttäjät voivat hyödyntää sivustoillaan. Mutta onko kaikista sivuilla tarjotuista elementeistä todellistä hyötyä? Ovatko ne makuasioita vai todellisia UGC -helmiä. Siis mikä ihmeen UGC? User Generated Contents eli kaikki on julkisesti saatavilla ja loppukäyttäjät tuottavat materiaalin eli sisällön sivustolle. Aika näyttää.

Asiasanat:

Augustina Jämsä

Twitter

Cross mediaa ja tietopaketteja aikajanalla

0 kommenttia

Keskustelu Viron apartheid politiikasta on Dipity.

Verkkoalustat ja -palvelut mahdollistavat tiedon kokoamisen siisteiksi paketeiksi aikajanalle. Tässä blogimerkinnässä kokeillaan Dipity -palvelua. Aikajanan esimerkkinä on käytetty Ajankohtaisohjelmien herättämää keskustelua Virosta, Venäläisistä ja Viron venäläisyydestä.

Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner toivoo, että internetissä ja verkkopalveluissa hyödynnetään jo olemassa olevia alustoja. Fiksu ajatus. Yleisradiolla tuskin on kehitysresursseja uusien ja toimivien tuotantoalustojen luomiselle. Propellihattu päähän ja crossaamaan mediaa.

Cross media...mitä se on? Huolimattomasti selvitettynä se on eri medioiden sisällöllisten kokonaisuuksien ja ristikkäisvaikutusten tarjoamista loppukäyttäjälle sekä kannustamista itsenäiseen informaation tutkiskeluun että median sisälukutaidon kehittämiseen.

Augustina Jämsä Ajankohtaisjournalismi, A-tuubi

------------------------------------------------------------------------------

Ja tässä keissi:

A2 ja Juha Portaankorva jatkaa keskustelua Viron apartheid-politiikasta.
Sergei Metlev on 17 v. Viron venäläinen. Opiskelun ohella hän johtaa nuorisojärjestöä, joka yrittää parantaa Viron venäjänkielisten koulujen tasoa.

Sergei Metlev on ollut Virossa viime viikkoina paljon julkisuudessa. Hän edustaa venäläisnuorisoa joka on sopeutunut hyvin Viron yhteiskuntaan.

Sergei Metlev tyrmää Bäckmanin ajatukset: ”Fasisimi on täysin toinen ideologia, meillä virossa on demokratia”. Metlev jatkaa: ”Miten aikuinen mies, Helsingin yliopiston professori, joka pitää itseään sivistyneenä miehenä esittää valheita, jotka loukkaavat minua henkilökohtaisesti kansalaisena ja maatani Viroa”.

Katso Ajankohtainen kakkonen TV2 ti 31.3.2009 klo 21:00.
Juha Portaankorva

Asiasanat:

Augin testi

0 kommenttia

Augi testaa.

A-tuubi Y. on Dipity.

Asiasanat:

Augin testi

Ayyan on vapautettu!

1 kommentti

Lokakuun lopulla Pohjois-Somaliassa kolme samanaikaista pommia vie mukanaan kymmeniä ihmishenkiä. Rauhallisessa Hargeisan kaupungissa ei koskaan ennen ole koettu mitään vastaavaa.

Somalimaan kakkosmies, Abdirahman Abdillahi Egal kertoi A-zoomille kuukausi sitten, että syypääksi epäillään Somalian hallitusta ja sen etiopialaisia liittolaisia vastustavaa Al-Shabaabia. Ryhmällä on myös kansainvälisiä yhteyksiä, eivätkä al-Qaida –kytkennätkään ole kaukaa haettuja.

Ohjelmassa esiintyneen vantaalaisen Idiris Farahin kälyä Ayaan Hassan Abdirahmania epäiltiin osallisuudesta iskuun. 17-vuotias ensimmäistä lastaan odottava Ayaan pakeni rauhalliseen Hargeisaan Mogadishun levottomuuksia. Ayaan pidätettiin heti pommi-iskujen jälkeen. Tyrmään joutui myös hänen kuukauden ikäinen lapsensa. Vankilassa pieni lapsi sairastui vaaralliseen ripuliin. Nyt äidin mukana vankilassa virunut tyttö on jo lähes puolivuotias.

Epäilyyn osallisuudesta al-Qaidaa lähellä oleviin terrori-iskuihin ei voi suhtautua kevyesti. Suomessa asuvat somalivaikuttajat ryhtyivät kuitenkin täältä käsin ajamaan Ayyyanin tapauksen pikaista oikeuskäsittelyä. Ohjelmassa en voinut suoraan väittää tietäväni, että Ayyan on syytön. Useat lähteet kuitenkin vahvistivat, että Mogadishusta kotoisin olevat väärän klaanin jäsenet olivat Hargeisassa vaikeuksissa. Viattomiinkin eteläsomalialaisiin oli lyöty itsenäisyyttä tavoittelevassa Somalimaassa terroristin leima. Joka tapauksessa Ayyanin mukana vankilassa virunut vauva oli vangittuna ilman omaa syytä.

Viime viikonloppuna sain Idirikselta tekstiviestin: ”Ayyan on vapautettu”. Syytteistä vapaa äiti ja lapsi pääsivät lääkäriin ja molemmat voivat nyt paremmin. Toistasataa päivää afrikkalaisessa vankilassa jäi taakse ja edessä on muutto Mogadishuun. Somalian pääkaupungissa on levotonta, mutta Hargeisaan Ayyan ei enää uskalla jäädä.

Somaliyhteisö piti kuukausien ajan Ayyanin tapausta esillä Suomessa. Ayyanin tapauksen käsittelyä oikeudessa vauhditti Idiriksen mukaan länsimaissa herännyt kiinnostus asiaa kohtaan. Amnesty International vieraili vankilassa, ja paikan päällä kävi myös useita, eri tahoja edustavia suomalaisia. Osansa oikeuskäsittelyn edistymiselle oli myös sillä, että Ayyanin tarina kerrottiin Suomen television ykköskanavalla.

Juttua tehdessä en voinut olla varma Ayyanin syytömyydestä. Mutta selvää oli, että 17-vuotiaan, vankilassa sairastuneen vauvan kanssa sinnittelevän lesken tapaus piti saada oikeuden käsittelyyn mahdollisimman pian. Asia tutkittiin ja Ayyan todettiin syyttömäksi. Eläköön globaali tiedonvälitys!

Asiasanat:

Ei minun naapurilähiööni

1 kommentti

Vuoden ensimmäinen Nimby- (Not In My BackYard, ei minun takapihalleni) palkinto menee Helsinkiin, kaupunginvaltuutettu Laura Rädylle. Kokoomuslainen sosiaalilautakunnan varapuheenjohtaja osoittaa reipasta ei minun takapihalleni -henkeä vastustamalla turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia.

Rädyn kielteinen asenne ulottuu kiitettävän pitkälle. Töölöläinen valtuutettu nimittäin torppaa keskukset, joita kaavaillaan, ei suinkaan naapurikortteliin vaan naapurikaupunginosaan.

Kalliossa on kuulemma niin paljon asunnottomia narkkareita, että se ei ole sopiva paikka turvaa hakeville. Uudenmaankadulla taas on niin kallista asua, ettei sinne voi tavallinen kaupunkilainen muuttaa. Ei sinne nyt pidä ainakaan turvapaikanhakijoita päästää. Muuallakaan kantakaupungissa ei kuulemma ole tilaa turvapaikanhakijoille, koska keskustaan on jo tulossa asunnottomien tukiasuntoja.

Mahtaako Rätyä kismittää se, että omat varat eivät riittäneet kämppään Helsingin ytimestä? Vaiko sittenkin se, että Töölöön on tulossa niitä asunnottomien tukiasuntoja?

Rädyn mielestä Helsinkiin toki voidaan sijoittaa turvapaikanhakijoita. Sopivaa paikkaa ei vain näytä löytyvän. Jos saan veikata, niin se Rädyn mielestä tuskin on ainakaan Töölössä.

Antti Tuominen
toimittaja, A-tuubi

Tiina Salumäki blogissa: hämärä huumepoliisien valvonta

1 kommentti

Keskusrikospoliisi helmikuussa 2007. Eräs KRP.n johtohahmo luovuttaa asiakirjoja poliisiylijohdossa työskentelevälle ihmiselle. Asiakirjat liittyvät Helsingin huumepoliisiin. Pian tämän jälkeen kolme poliisitarkastajaa lähtee kiertämään ympäri maakuntia haastattelemassa poliiseja.

Yksi poliisitarkastajista kertoo myöhemmin A-studiossa, että he lähtivät tekemään huumepoliisien yhteistyön ongelmista selvitystä. Tarkastajan mukaan haastattelukiertue oli huhupuheisiin reagointia. Saunoissa ja pukuhuoneissa oli kuulemma kuiskuteltu, etteivät huumepoliisit oikein tule toimeen keskenään. Tai etteivät huumepoliisit tule toimeen Helsingin huumepoliisin kanssa.

Haastatteluja nauhoitetaan tarkastajien mukaan vain muistin tueksi. Nauhat kuitenkin myöhemmin tuhotaan ja vain nauhoista tehdyt muistiot toimitetaan syyttäjälle. Hän päättää käynnistää Helsingin huumepoliiseihin kohdistuvan esitutkinnan.

Tarkastajien maakuntakiertuetta on kutsuttu normaaliksi laillisuusvalvonnaksi. Mutta onko se sitä? Laillisuusvalvonta on periaatteessa ihan arkipäiväinen menetelmä poliisissa. Sisäistä laillisuusvalvontaa tehdään koko ajan ja sitä sääntelevät tarkat ohjeet. Sisäistä laillisuusvalvontaa syynättiin jo vuonna 2004 tuolloisen sisäministerin aloitteesta. Selvitysmies Jaakko Jonkan mielestä sisäinen laillisuusvalvonta oli tuolloin riittämätöntä. Jonkka kiteytti, että vain uskottavasti valvottu vallankäyttö voi olla aidosti luottamusta herättävää.

Sisäisestä laillisuusvalvonnasta ilmoitetaan johtotasolle etukäteen. Sitten tehdään tarkastus. Yleensä valvonnan kohdetta kuullaan sitä varten järjestetyssä kokouksessa. Kokouksessa käydään asioita läpi ja huomautetaan virheistä. Tai voidaan vaikka tehdä päätös jonkun epäkohdan viemisestä esitutkintaan.

Helsingin huumepoliiseista vain yhtä kuultiin laillisuusvalvonnan aikana. Poliisimies koki kuulemistilaisuuden niin oudoksi, ettei halunnut vastata kysymyksiin. Poliisi istui tilaisuudessa pöydän ääressä vastapäätä tarkastajia. Pöydän keskellä tökötti nauhuri. Poliisimies tunsi tilaisuudessa, että häntä epäiltiin rikoksesta ja vaikeni. Nyt tämä kyseinen poliisi on vapautettu rikosepäilyistä kokonaan. Siis vain yhtä kuultiin tai yritettiin kuulla. Miksi? Ilmeisesti muita ei kuultu, koska kuulemisen ajateltiin hankaloittavan edessä olevaa esitutkintaa.

Laillisuusvalvontaa tehnyt poliisitarkastaja kertoi useita nimityksiä työlleen. Hänen mukaansa sitä voi nimittää tarkastukseksi, selvitykseksi ja kartoitukseksikin, ihan miten vaan haluaa. Samaisen miehen mukaan haastattelunauhoja ei ole koskaan ollutkaan. Tai oli sittenkin ollut. Tai ihan miten vaan.

Käytännössä tarkastajilla on tiedossaan lähes kymmenen epäilyttäväntuntuista tapausta, jotka liittyvät Helsingin huumepoliiseihin. Moni tapauksista oli tiedossa jo ennen laillisuusvalvontaa. Käsitykseni mukaan tapausten avulla valittiin ne paikkakunnat, joihin matkustettiin haastattelemaan poliiseja. Tarkoituksena oli saada vahvistusta epäilyksille. Välillä tarkastajat pitivät palaveria syyttäjän kanssa siitä, joko esitutkintakynnys ylittyy vai vieläkö he voisivat jatkaa laillisuusvalvontaansa.

Jokainen voi itse tehdä johtopäätöksensä siitä, mistä tarkastajien toimissa oli kyse. Normaalista laillisuusvalvonnasta? Vai jo esitutkinnasta? Vai laillisuusvalvonnaksi naamioidusta esitutkinnasta ennen virallista esitutkintaa?

KRP:n ja Helsingin huumepoliisin omituiset välit saivat aikaan sen, että Helsingin huumepoliisin toimia alettiin syynätä. Syynäys sai alkunsa helmikuussa 2007 KRP:n aloitteesta. Tuolloin asiakirjat vaihtoivat KRP:n tiloissa omistajaa.

Voi olla, että Helsingin huumepoliisit ovat varoittaneet vinkkimiehiään huumeratsioista ja katselleet rötöksiä sormiensa välistä. Tai voi olla, etteivät he ole niin tehneet. Joka tapauksessa myös Helsingin huumepoliiseilla on oltava oikeus sellaiseen valvontaan ja tutkintaan, joka on avointa ja epäilyksettä puolueetonta. Eikä herätä kysymyksiä oikeusturvan vesittymisestä.

Seuraava vaihe Helsingin huumepoliisien värikkäässä tutkinnassa on se, että valtionsyyttäjä päättää, siirtääkö hän kolme tutkinnassa ollutta juttukokonaisuutta syyteharkintaan. Lisäksi poliisiylijohtaja Mikko Paatero haluaa alaisiltaan tarkan selvityksen siitä, miten he ovat laillisuusvalvonnan oikein hoitaneet.

Tiina Salumäki
oikeus- ja rikostoimittaja
A-studio

Tiina Salumäki blogissa: Netti poliisin hanskassa?

0 kommenttia

Netti poliisin hanskassa?

Kauhajoen tragedian jälkeen poliisiylijohtaja Mikko Paatero määräsi internetin tehotarkkailuun. Keskusrikospoliisissa oli jo valmiina nettiä työkseen penkovia ihmisiä. Nyt heitä lisättiin, ja tehotarkkailemassa on tällä hetkellä kuusi poliisia.
Paatero määritteli syyskuun tiedotustilaisuudessa tarkkailun niin, että KRP:n pitää laittaa koko netin materiaali valvontaan. Siis mitä ihmettä? Koko netin materiaali valvontaan? Olen varmaan torkahtanut ja havahtunut jossain toisessa maailmassa.

On kuitenkin selvää, että Jokelan ja Kauhajoen kaltaisten tapahtumien jälkeen poliisi saa tukkukaupalla vihjeitä, joiden perkaamiseen tarvitaan lisää työntekijöitä. Mutta niin vain kävi, että esimerkiksi kuukauden kuluttua Jokelan kouluampumisesta vihjeitä ei tullut juuri lainkaan enää. Näin on käymässä myös nyt. KRP:ssä koetaan tällä hetkellä, että netin tehovalvonta alkaa olla hakuammuntaa, koska vihjeiden tulo on lähestulkoon tyrehtynyt. Poliisi koettaa selailla esimerkiksi keskustelupalstoja ja You Tubea, mutta turhautumisen saattaa aistia ilmassa. Tarpeeksi sujuvaa kanavaa vihjeiden lähettämiseen ei kuulemma ole tähän hätään vielä saatu aikaiseksi.

Silti poliisi haluaa pikaisesti 900 000 euroa perustaakseen sellaisen erikoisryhmän, joka päätyönään valvoisi ja tutkisi internetiä. Tuolla 900 000 eurolla saadaan kymmenen poliisia, jotka työskentelisivät keskusrikospoliisin tiloissa. Poliisit olisivat kokeneita, mistään kortistosta ei ihmisiä oteta näihin hommiin. Osa poliiseista etsittäisiin suojelupoliisista ja osa keskusrikospoliisista. Poliisi haluaa ryhmästä pysyvän. Mutta mitä nämä poliisit oikeasti tekisivät työkseen? Konkreettisia ja käytännönläheisiä vastauksia ei ole vielä kuulunut.

Sisäministeriö ei olisi jostain syystä vielä halunnut tuota 900 000 euron summaa julki. Puhelinkeskustelussa kansliapäällikkö Ritva Viljanen vaikutti närkästyneeltä siitä, että A-studio aikoisi kertoa rahamäärän. Silti sisäministeriö on hyväksynyt poliisin esitykset, jotka ovat tällä hetkellä jo valtiovarainministeriössä. Rahasumma olisi ilmeisesti ollut julkinen vasta marraskuussa.

Aivan varmasti Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisten jälkeen poliisi saa rahansa. Ja saa todennäköisesti myös pyytämänsä lisävaltuudet. Mutta edelleen on olemassa kysymys siitä, miten poliisin uusi erikoisryhmä oikein laittaa netin valvontaan? Mitä ryhmä käytännössä tekee?
Aiotaanko luoda jokin entistä helpompi kanava, josta ihmiset voisivat lähettää vihjeitä epäilyttävistä asioista? Voitaisiinko asiallisille vinkkaajille maksaa jokin pieni palkkio? Voisiko poliisi tehdä enemmän yhteistyötä sellaisten tahojen kanssa, jotka jo nyt tutkailevat internetin sisältöä?

Esimerkkinä on mainittava IRC-galleria, jossa on tällä hetkellä kymmenen valvojaa. Tosin IRC-galleriassa epäilyttävien asioiden löytymisen taustalla on usein ilmianto. Vertailun vuoksi sanottakoon, että IRC-galleriassa on yli kahdeksan miljoonaa kuvaa ja puoli miljoonaa käyttäjää. Joka päivä palveluun lisätään 70 000 kuvaa. Kymmenen valvojaa ei riitä mihinkään. Siksi luotetaan käyttäjien tekemiin käräytyksiin, joita kuulemma tulee paljon. IRC-galleriassa ollaan valmiita yhteistyöhön poliisin kanssa. Lisäksi jo nyt sieltä ilmoitetaan epäilyttävästä materiaalista entistä herkemmin poliisille.

Ei poliisi onnistu ikinä netin valvonnassa itsekseen. Toivoa sopii, että tuosta 900 000 eurosta riittää rahaa myös toimivien käytäntöjen keksimiseen ja soveltamiseen.