Keskusta ennätti ajautua todella pahaan kriisiin ennen Lahden kokousta. Vanhasen ote puolueesta oli täysin herpaantunut. Puoluesihteeri Korhosen vaalirahahuseeraus, tökeröt valtapoliittiset operaatiot ja epäuskottavat selittelyt olivat liikaa keskustaeliitille ja kenttäväen enemmistölle.
Myös puoluetoimisto on ollut kahtiajakautunut. Korhonen on pyörittänyt omine apureineen showta ja muut puoluetoimitsijat ovat pyöritelleet päätään ja toivoneet kädet ristissä Korhosen pikaista lähtöä.
Keskusta osoitti taas, että tiukan paikan tullen jäsenistö on valmis koviin ratkaisuihin. Korhosesta haluttiin eroon hinnalla millä hyvänsä, ja Timo Laaninen otti murskavoiton: Korhosen äänisaalis 579 ääntä Laanisen 1675 ääntä vastaan oli todella laiha tulos ja karmea pettymys Korhoselle ja hänen tukijoukoilleen. Korhonen voitti Laanisen vain kotikentällään Etelä-Pohjanmaan edustajaryhmässä, ja sielläkin Laaninen keräsi viidenneksen äänistä.
Mari Kiviniemi nujersi Mauri Pekkarisen 1375 äänellä 1035 ääntä vastaan. Puheenjohtajavaihdos ei riittänyt, vaan myös kaksi varapuheenjohtajaa meni uusiksi. Kiinnostavinta oli, että keskustan änkyräsiipeä edustava kansaedustaja Antti Rantakangas putosi, ja tilalle nousi uudistuslinjan Annika Saarikko. Eroa oli 16 ääntä.
Puoluekokous teki keskustassa yllättävän rohkean kumouksen. Uudistushenkinen cityliberaalisiipi otti selkävoiton vanhakantaisesta tahtopolitiikasta. Linjojen voimasuhde on luettavissa nimenomaan puheenjohtajavaalin tuloksesta.
Valintojen jälkeen kokousväki ryhmittyi intoutunein mielin uuden johdon taakse. Tulee olemaan jännittävää nähdä, pystyykö cityliberaali johto nostamaan keskustan kannatuksen vai jatkuuko kohtalokas kannatusvuoto Perussuomalaisten suuntaan.
On todella mielenkiintoista myös seurata, ryhtyykö Korhonen tukijoukkoineen haastamaan uutta puoluejohtoa ja rakentamaan jonkinlaista rinnakkaistoimintaa. Itse uskon, että Korhonen lähtee eduskuntavaaliehdokkaaksi, niin vahvat poliittiset pyrkimykset hänestä henkivät. Samoin uskon, että Korhosen väläyttämä paljastuskirja vaalirahajupakasta näkee myös päivänvalon.
Ja siinä teoksessa ei tulla säästämään omia eikä vieraita.
PS. Naisten uraputken torppaava lasikatto on murentunut ainakin politiikan huipulla. Kolmen suuren puolueen johtajista kaksi on nyt naisia. Maan politiikan ykkösrooleissa - presidenttinä ja pääministerinä – on nainen.
PS 2. Puoluekentän sukupolvenvaihdos on toteutunut. Lähes kaikkien puolueiden johto on kolme-nelikymppisten käsissä.
Jyrki Richtin blogimerkintä SDP:n puoluekokouksen saldosta:
SDP kokosi vaalitroikan
SDP:tä on rassannut huono kannatuskehitys oppositioasemasta huolimatta. Samoin Urpilaisen heikko johtajaprofiili.
Joensuun puoluekokous vastasi valitsemalla kovalla tohinalla Mikael Jungnerin puoluesihteeriksi. Jungnerin rakkaushehkutus upposi demariväkeen kuin kuuma veitsi voihin eivätkä kokemattomuus järjestötyössä tai oikeistodemarin maine epäilyttäneet perusdemareita tipan vertaa.
Jungner oli SDP:n rakennelman puuttuva palikka: nyt Jutta Urpilainen on hyvin stailattu, energinen keulakuva, Heinäluoma hoitaa asiat, ärhentelyn ja ay-liikkeen ja Jungner laajentaa puolueen tartuntapintaa, hankkii julkisuutta ja luo innostusta.
Luottavaisuus ja hyvä yhteishenki olivat SDP:n puoluekokouksen silmiinpistäviä piirteitä.
Syksyn poliittisissa väännöissä ja talven vaalikamppailussa testataan troikan vetovoima ja vauhtikestävyys. Voitto ei ole millään tavoin kirkossa kuulutettu.
