Ma 01.09.2008 @ 13:52admin

Punapukuinen lenkkeilijä on iloinen

Helsingissä Kallion, Alppilan ja Töölönlahden alueella liikkuva punapukuinen lenkkeilijä ei liity Poliisi-tv:n raportoimiin rikoksiin, vaikka epäilyttävästi puuskuttaakin.
 
Aloitin Helsingissä kesällä asuneen ystäväni kanssa lenkkeilyharrastuksen noin kuukausi sitten. Tavoiteena oli kiertää Töölönlahti, mahdollisesti suurimmaksi osaksi kävellen, mutta kuitenkin muutama juoksuaskel ottaen. Välillä juoksua kertyy 500 metriä, välillä jopa muutama kilometri.
 
Uusi harrastus paljastui vahvaksi eliksiiriksi. Kun edellisestä lenkistä on kulunut vuosia, aloittaminen ei ole helppoa. Ja aivan ensimmäisinä lenkkipäivinä iski heti lenkin alkuun kova ukkosmyräkkä, joten meidän oli pakko mennä lähellä olleeseen kuppilaan. Siis myrsky oli oikeasti raju: puita kaatuili, ratikkaliikenne oli jumissa jne. Eli siis emme hakeneet vain hyvää syytä käydä kaljalla.
 
Myöhemmin illalla myrsky laantui mutta satoi yhä. Menimme lenkkeilemään Kallion kentän katsomoon, jossa on katos. Porrasjuoksu on oivaa jumppaa.Taas oli oma luonteenheikkous jättää lenkki sikseen voitettu.
 
Nyt jo alkaa tulokset näkyä. Mieli on luova ja keskittymiskyky parantuu koko ajan. Uni on aivan uskomattoman tehokasta ja tasaista. En edes muista, milloin olin nukkunut kahdeksan tuntia heräämättä. Nyt se on jo lastenleikkiä.
 
Tukholman maraton saa vielä odottaa, mutta sisäinen sankari on löytynyt! Pää- ja ulkoministerimme antavat tässä liikunta-asiassa oivaa mallia:
 
Syke sytyttää: Matti Vanhanen

 
Elävän arkiston Paavo
 
blogit.yle.fi/elavaarkisto
  

To 28.08.2008 @ 13:37admin

Diego Serrano -näköiskilpailu

Marcos Serrano alias Fran Perea tuli Suomeen jo toistamiseen, mutta itse Serranon perheen pää Diego ei ole käynyt kylässä. Vai onko?
 
Fran Pereasta tuli Serrano-sarjan ikoni, ja hän on eritäin suosittu etenkin nuorison keskuudessa. Madridilaisperhe viehättää myös muita ikäpolvia.
Marcos Serrano alias Fran Perea

 
Itse suursuosikkini sarjassa on perheen isä Diego. Kun Diegolla painaa jokin asia mieltä, hän menee juttelemaan pinkkipaitaisen koulupsykologin Fernandon kanssa. Vahvanäkemyksinen Diego luottaa aina vahvasti Fernandon näkemyksiin. Diegolla on myös erittäin tarkka hahmotuskyky perheen asioista, vaikka melkein joka päivä se menee ylireagoinnin puolelle. Äksy Diego on pohjimmiltaan sympaattinen. Diego olisi mukava saada vierailulle Suomeen!
 
Jos Suomeen ei saada keskusteluiltaa Diegon kanssa, niin Suomessa voitaisiin valita oma Diego Serrano. Vahva ennakkosuosikki on Elävän arkiston toimittaja Jukka Lindfors kuten alta voitte todeta.
 
 
Audrey Hepburn -näköiskilpailu

Suomessa on vanha näköiskilpailujen perinne, jota hyvin voitaisiin jatkaa Suomen Diego Serrano kisalla. Löytyykö muita ehdokkaita vai julistetaanko Jukka voittajaksi?
 
Elävän arkiston Paavo
 
blogit.yle.fi/elavaarkisto
  

Ti 26.08.2008 @ 16:17admin

Kadonneiden mysteerit Elävään arkistoon

Olemme alkaneet työstää Kadonneet-sarjaa Elävään arkistoon. Ensimmäisenä julkaisimme 16-vuotiaan koripallotyttö Raisa Räisäsen tapauksen. Raisa katosi ravintolaillan jälkeen Tampereella 16 lokakuuta 1999.
 
Kaiken piti olla kunnossa. Raisa pelasi koripallo-ottelun lokakuisena iltana. Tyttö oli kentän paras pelaaja. Hän teki joukkoeelle 20 pistettä. Juhlaan oli siis aihetta. Koska tyttö oli alaikäinen, niin hän meni ravintolaan lainatuilla henkilöllisyyspapereilla.
 
Ravintolaillan päätyttyä. Raisa jää Tampereen Hämeenkadulle yittäen saada kyytiä poikaystävänsä luo kotibileisiin. Tähän päättyvät tiedot Raisasta. Kännykkä hiljenee illalla klo 22.18.
 
Kadonneet-sarja tutkii Suomessa kadonneiden kohtaloa. Ohjelmassa käydään läpi eri tutkintalinjat. Murhakaan ei ole poissuljettu. Yhteistä kaikille näille tapauksille on se, että katoaminen ei ole ratkennut. Omaisille tilanne on järkyttävä. Miten surra ihmistä jonka kohtalo on hämärän peitossa?
 

Kadonneet: Koripallotytön katoaminen
 
Haluatko kommentoida tai tuoda omia huomiotasi kadonneiden tapauksiiin?
 
terveisin: Seija Aunila
 
 
blogit.yle.fi/elavaarkisto
  

Ma 18.08.2008 @ 15:37admin

Koukussa Viihdekonkareihin

Paikallaan seisova kamera, ahdas tunnelma, näkymätön mutta ääneltään tuttu haastattelija, hyppivä juoni, karu valaistus, plim-plom-tähtivälimerkki.. Mikä ihmeen ohjelma tämä on? Puolan tv:täkö?
 
Joulukuussa 2007 avasin television järkyttyneenä, koska katselin mielestäni kamalalla tavalla toteutettua ohjelmaa. Puolen vuoden päästä olin koukussa. Töissä kollega tunnisti, mistä ohjelmasta puhuin. Kyseessä oli Päiviö Pyysalon toimittama Viihdekonkarit. Ohjelmaa haukuttuani unohdin sen.
 
 Viihdekonkarit (Rouva Ruutu vastaa)

Tai en unohtanut. Hyvän ystävän kanssa alettiin heittää huulta, että voisimme kotona kuvata vastaavan sarjan vaikka makuuhuoneen tai vessan nurkassa. Haastattelisimme vaikka toisiamme huonosti valaistussa huoneessa, yhdellä kameralla.
 
Joskus arkivapailla palasin kuitenkin jälleen pilkkaamani sarjan pariin. Huomasin, että ohjelmahan on aivan ainutlaatuinen, varsinkin oman työni eli arkistojen penkomisen kannalta. Sarjaa pidempään seurattuani alkoi piirtyä kuva suomalaisen tv-viihteen historiasta. Sen dramaattisin vaihe lienee MTV:n upean draama- ja viihdetuotannon alasajo. Nykyisinhän entiset viihdeohjelmien paikat täytetään yleensä ulkomaisella ostomateriaalilla, poliisisarjoilla sun muilla.
Mm. Me Tammelat oli MTV:n sarja 

 
Pyysalon sarjassa oli mukana myös monia suurelle yleisölle tuntemattomia suuruuksia kuten kameramiehiä ja ohjaajia. Näillä viihdekonkareilla oli paljon lisättävää perinteisten hahmojen kuten Hardwickin ja Loirin tarinoihin.
 
Hardwickilta jäi mieleen etenkin kertomus Tankki täyteen -sarjan mykkäkoulusta. YLE-viihteen johto oli epäillyt brittikirjoittajan huijanneen yhtiötä kirjoittamalla mykän kohtauksen. Sulon ja Emmin ensimmäisestä kohtauksesta tuli kuitenkin klassikko.
 Tankki täyteen: Mykkäkoulua

Mikähän klisee sopisi loistavalla pieteetillä tehtyyn Viihdekonkarit sarjaan? Vaikka "Moni kakku päältä kaunis", merkitys tietysti päinvastoin kääntäen.
 
Elävän arkiston Paavo
 
 
 
blogit.yle.fi/elavaarkisto
  

To 14.08.2008 @ 16:28admin

Rakennetaan yhdessä DDR:ää

Kuka osallistuu talkoisiin? Rakennetaan täydellinen yhteiskunta, eikä välitetä vaikka välillä olisi puutetta länsimaiden turhista tavaroista ja vapaudesta.
 
Avoin Berliini oli sodanjälkeinen illuusio, joka kaatui yksisuuntaiseen muuttoliikkeeseen. Nuori marxilais-leninistinen Saksan demokraattinen tasavalta menetti insinöörejään, lääkäreitään ja tutkijoitaan kapitalistiseen länteen. Eiköhän pojat rakennetta tuohon kadun keskelle muuri.
Berliinin muuri

 
Tässä näkyi tämä uskomaton ristiriita, jolla kommunistista maailmaa rakennettiin. DDR- ja neuvostojohtajat pyrkivät rakentamaan vapaata yhteiskuntaa ja maailmaa poistamalla lähes kaikki vapaudet. Kansoilla hyvä tahto!
 
Mutta kun ihmisillä ei ole hyvä tahto. Jos Kempeleen terveyskeskus maksaa lääkärille palkkaa kaksi oravannahkaa, ja Helsingin Iso sairaala neljä, on päätös asuinpaikasta yleensä selvä. Harva alkaa rakentaa parempaa Kempelettä omasta selkänahastaan. Sama oli DDR:ssä. Tosin Suomesta näitä rakentajiakin löytyy, kuten ekologista viljelyä pohjoisessa kehittänyt luomumies.
Luomumies Leo Kuusela

 
DDR:n ongelmat ovat hyvin tiedossa. Stasi koukutti ja kyttäsi itäsaksalaisia ja muitakin. Vaikutukset näkyvät vielä 2000-luvun Suomessa, jossa osa ihmisistä kaipaa tarkkaa selontekoa, kuka kumarsi Honeckeria ja kuka ei.
Alpo Rusin Stasi-epäily

 
Mutta hyvää itäblokissa oli länsimaisen kulutuksen toruminen. Luin tänään Uutislehti Satasen Maarit Olkkolan kolumnista, että amerikkalaiset eivät juurikaan palauta muovipullojaan vaan ne päätyvät kaatopaikoille. Siis kaikkien hiilidioksidipäästöjensä lisäksi he dumppaavat kymmeniä miljoonia kiloja muovia kaatopaikoille. Well done. Ehkä voisivat käydä omistamassaan eskimokylässä:
 Maailmanloppu alkaa eskimokylästä

 
Eli ystävät hyvät, muodostakaamme henkisesti oma DDR. Kulutetaan sen verran kuin on pakkko, lennetään ja autoillaan järkevissä määrin tai ei ollenkaan. Rajat muuttuvat, mutta muuttuuko ihmisen ahneus koskaan? Tai siis kaduttaako meitä luonnon tuhlaus vasta sitten kun puita ja lintuja ei enää ole?
 
Elävän arkiston Paavo
 
 
 
blogit.yle.fi/elavaarkisto
  

Ma 11.08.2008 @ 10:20admin

Ammunta Suomen olympiatoivo

Suomalaiset ampujat kirjoittavat historiaa uusiksi Pekingissä. Tänään 11.8. Henri Häkkinen voitti ilmakiväärissä pronssia ja myöhemmin aamupäivän aikana Satu Mäkelä-Nummela nappasi olympiakultaa!
 
Kukaan meistä ei varmastikaan usko, että joku suomalainen voittaisi vielä 100 metrin juoksun olympiakultaa. Ammunnassa tilanne on eri.
Trap-ampuja Satu Mäkelä-Nummela

 
Häkkinen ja Mäkelä-Nummela osoittivat, että edelleen suomalainen urheilija osaa, vaikka kokonaisuutena olympiasaavutuksemme jäävät mitalien osalta nykykisoissa noin kymmenesosaan 1900-luvun alkupuolen kisoista.
 
Uskon, että suomalaisilla ei tosiaan ole mahdollisuuksia esimerkiksi pikajuoksussa. Suurien juoksumaiden harjoittelujärjestelmät ovat vain niin jyräävät, että Pohjolan mailta tulevista huippulahjakkuuksistakaan ei ole amerikkalaisten kanssa kisaamaan. Taustalla voi olla myös vilunkia.
 
Siksi suomalaisten kannattaisi panostaa ampumiseen. Tarkkaavaisuutta ja keskittymistä ei varmasti pitkällä tähtäimellä dopingilla saada. Ampumaradalla otetaan miehestä mittaa. Ja myös naisesta kuten Satu Mäkelä-Nummela olympiakullallaan todisti.
Marko pudotti haulikolla hopeaa

 
 
Olympiamitalisti Juha Hirvi

 
 Linnosvuo ampui Suomelle kultaa

 
Tarkka-ampujien täysosuma Tokiossa

 
Ja samalla suomalainen oppii, että aseiden käyttöpaikka on ampumarata eikä koti.
 Kahdeksan surmanluotia

 
Elävän arkiston Paavo
 
blogit.yle.fi/elavaarkisto
  

To 07.08.2008 @ 16:32admin

Olympialaiset - pakko tykätä?

Olympialaisten historiaan mahtuu karmeuksia kuten poliittisia murhia ja dopingia, mutta kansoja yhdistävä nuorten kisa kyseenalaistetaan harvoin.
 
Kun Adolf Hitler oli voimissaan koko maailma kokoontui henkeä haukkoen Berliiniin olympialaisiin. Toiset olivat innoissaan ja toiset osasivat jo tuolloin aavistaa, millainen herra tämä itävaltalainen "pikkukorpraali" oli. Kannattaa kuunnella Martti Jukolan selostus stadionilta, jossa kaikuivat Heil Hitler -huudot. Mitä ihmettä tarkoittikaan, että "Berliinin nuoriso kunnioittaa olympia-aatetta"?
Berliinin olympialaisten avajaiset
 
Berliinistä on pitkä matka ja aika Pekingiin, jossa nyt vietetään olympialaisten urheilujuhlaa. Nopeiden uutisten aikana keskiöön ovat nousseet mm. Kiinan saasteet ja ihmisoikeudet. Tosin kisojen lähestyessä kisakuume alkaa nousta, ja mediakin alkaa puhua enemmän itse kisoista. Olympialaiset puolustavat taas paikkaansa.
 
Ehkä rengaskisojen hienoin tunne on se, että kuulumme tiettyyn kansaan - omassa tapauksessani Suomeen - joka marssii rinta rinnan muiden kansakuntien kanssa olympia-areenoille. Ja menestyminen olympialaisissa on aina arvokasta kansalle. Tuskin kukaa suomalainen kohauttaisi olkiaan suomalaiselle kultamitalistille vuonna 2008:kaan. Tästä voimme valmiiksi katsoa, mitä tuleman pitää. Osakasta ei ole pitkä matka Pekingiin.
Tero Pitkämäki maailmanmestari Osakassa

 
Uutterat kollegani Petra Himberg ja Jukka Lindfors ovat koonneet alkukesän aikana huikean koosteen menneiden vuosien olympialaisista. Kannattaa panna luurit korville ja lähteä uskomattomalle tunteiden aikamatkalle
 Elävä arkisto: kesäolympialaiset
 
Hyviä olympiahetkiä
 
Elävän arkiston Paavo
 
blogit.yle.fi/elavaarkisto
  
 

Ma 21.07.2008 @ 16:29admin

Ankin ja Vesan jäljillä


Ankia vuosien varrelta
 
Kävimme rouvan kanssa muistelemassa Ankia aina Kaustisella asti, ja oivallinen konsertti siellä olikin tarjolla. Laulajille omistetuissa tribuuttitilaisuuksissahan on hienoinen ongelma: jotta konsertti onnistuisi, tulkinnoilla ei saisi olla juurikaan tekemistä kunnianosoituksen kohteen alkuperäistulkintojen kanssa. Muussa tapauksessahan esiintyjät eivät tarjoa parastaan, elikkä omintaan.
 
Anki-konsertin neljästä solistista pari kosketti omaa sisikuntaani erityisen tuntuvasti. Jippu oli näistä kahdesta kovaäänisempi ja teatraalisempi, mitä ei suinkaan ole laskettava hänelle viaksi.
 
Jipun numerot tarjosivat mainion esimerkin siitä, mitä Yhdysvalloissa nimitetään ”torch songiksi”: melodramaattista ylitulkintaa, joka on kuin tehty soundtrackiksi Teuvo Tulion filmeihin. ”Torch song” viitannee alun perin rakkauden liekin vaalimiseen; Jipun kohdalla liekki oli enemmän kuin soihtu, ehkäpä nuotio tai kokko.
 

Jippu Elävässä arkistossa 
 
Vaikuttavimpana pidin kuitenkin konsertin kaikkein vähäeleisintä ja vähämaineisintä esiintyjää. Tarja Merivirta on niin tuntematon, että monet lehdet päättivät säästää palstatilaa jättämällä hänen nimensä kokonaan pois ennakkotiedoista.
 
”Solisteina ovat mm. Jonna Tervomaa, Jippu ja Johanna Kurkela”, kertoi esimerkiksi Ilkka. Lause innoitti illan bändissä soittanutta Olli Haavistoa soveltamaan samaa lyhennysmetodia muihinkin tapauksiin. Esimerkiksi: ”The Beatlesissa soittivat mm. John, Paul ja George.”
 
 

Tarja Merivirta laulaa
 
Festivaalilla mainostettiin paikallisia esiintyjiä sloganilla ”kaustislainen soittaa aina”. Se muistuttaa Aira Samulinin vuosien takaista toteamusta, jonka mukaan ”luonnonkansat tanssivat aina”. Kumpaakaan väitettä en ihan purematta niele.
 
Kyllähän Kaustisen pelimannipitoisuus melkoinen on, mutta onneksi kylän väestöllä tuntui olevan paljon muutakin puuhaa: osa huolehti turistien hyvinvoinnista, toiset hoitivat normaaleja palkkatöitään, ja joillakin oli aikaa jopa kaljoitella keskellä päivää. Siis normaalimman oloista porukkaa kuin juhlien ideanikkarit antavat ymmärtää.
 
 

Kaustinen - pelimannipitäjä
 
Ohjelmistosta sietää mainita vielä meksikolaisen Los de Abajo –ryhmän keikka. Laulujen viestistä ei heikkotasoisella turistiespanjalla paljoa tolkkua saanut, mutta fasisteista tunnuttiin puhuvan välispiikeissä ja ”Viva Zapata” -huuto kuulosti melko helppotajuiselta.
 
Myöhemmin saimme asiasta tarkempaa selkoa: soittajien mielestä Meksikon presidentti ei edusta kansaa, ja orkesteri kannattaakin vallankumouksellisia zapatista-sissejä. Sekin kuuluu oikeastaan sikäläiseen kansanperinteeseen.
 
 

Meksikon mellakat olympialaisten alla 1968
 
Los de Abajon revolutionäärinen uho mausti pikantisti Keski-Pohjanmaan kepulaispitoista kulttuurimaisemaa. Musiikillisesti Los de Abajon mariachi-lattari-punk-sillisalaatti läheni usein omaa kotoista humppaamme. Ska-takapotkua jytkytettiin semmoisella tempolla, että meno kuulosti välillä erehdyttävästi Eläkeläisiltä.
 
 

Eläkeläisten humppaa
 
Ankin tuotannon tunsin entuudestaan hyvin ja Kaustisella on tullut vierailluksi aiemminkin. Siksipä matkan – ainakin paluumatkan – kohokohdaksi muodostuikin ensitutustuminen kuuluun Tuurin kyläkauppaan.
 
Menestyvällä liikemiehellä on muutakin tekemistä kuin miettiä, mihin tyyliin kauppansa tai asuntonsa rakentaisi. Vesa Keskinen on ratkaissut asian suosimalla mahdollisimman monia eri tyylejä. Vesan huvilan puutarhaa koristavat lukuisat yksisarviset, muutama enkeli sekä joukko kreikkalaismallisia pylväitä. Kyläkaupan punamultaisen hirsisisäänkäynnin vieressä on venetsialaista palatsia muistuttava rakennelma.
 
Mutta ehkäpä kaikella on sittenkin yhteinen nimittäjä: Las Vegas, koko universumin tyylien klassinen törmäyspaikka. OnnenKylä-nimitys on sekin vegashenkinen: tuurillahan sielläkin taaplataan. 
 
Kävimme ostamassa kyläkaupasta kaksi t-paitaa ja pari levyä OnnenKenkä-suklaata. Rouvan kanssa harmittelimme, ettei Vesaa itseään näkynyt lihatiskin takana. Punainen urheiluauto seisoi parkkeerattuna huvilan pihaan, joten rouva arveli Vesan kuitenkin olevan kotosalla.
 
Joka paikassa mainostettiin OnnenKylän tulevaa Miljoona Rockia. Kun utelimme henkilökunnan edustajalta tapahtuman nimen taustaa, vastaus kuului: ”No täällä nyt on kaikki semmoista miljoonameininkiä.”
 

Vesa Keskinen ja Tuurin ihme
 
 
 
 
Jukka Lindfors, Elävän arkiston lentävä reportteri
 
 

Elävän arkiston blogi

Ti 15.07.2008 @ 17:40admin

Eläimellistä menoa

 

Kesän kohueläimet Elävässä arkistossa
 
Kesä on eläimellistä aikaa. Luontokappaleet heräävät media-talviunestaan ja rientävät sankoin laumoin reportterien ja kameramiesten ulottuville.
 

Citykarhu Vantaalla ja Espoossa
 
On kuin otukset olisivat lymynneet odottamassa tilaisuutta talleissaan tai aitauksissaan tai lätäköissään tai missä ne nyt lymyävätkin. Kun poliittiset broilerit lähtevät kesälomalle, tulee oikeiden eläinten vuoro.
 

Korkeasaareen, Korkeasaareen...
 
Kesällä ihminen mielii muutenkin takaisin luontoon, tai ainakin näköetäisyydelle siitä. Silloin käydään Korkeasaaressa verestämässä atavistisia muistoja ajasta, jolloin ihminen oli ihmiselle hominidi.
 

Luontoilta televisiossa 1984
 
Kesämökin radiosta kuunnellaan jännityksen vallassa Luontoiltaa: Vaihtaako hauki hampaita? Saako muurahaisille syöttää minttusuklaata?
 
Luontoillan kysymykset tapaavat kosketella juuri kummallisiksi koettuja asioita. "Pihapuun juurella tepasteli supikoira, jonka vasemmassa kyljessä oli punaista maalia. Onko tämä kuinkakin tavallista?"
 
Eläinuutisetkin ovat uutisia vain siksi, että niissä tapahtuu jotain poikkeuksellista. Karhu tulee kaupunkiin, huuhkaja haluaa mukaan futismatsiin ja sonni pelkää rouviaan.
 

Liekki-sonni emäntiä paossa
 
Eläinkunta on siis ymmärtänyt uutistoiminnan viihteellistyneen luonteen ja oivaltanut, miten haasteeseen on vastattava otsikoissa pysyäkseen. Valitettavasti YLE ei ole kaikissa tapauksissa pysynyt faunan kannoilla.
 
Toistaiseksi emme ole nimittäin saaneet YLEn arkistoista kiinni esimerkiksi Uukuniemen biisonia, Suomenlahden maitovalasta, tappajajänistä tahi saareen karannutta mystistä lehmälaumaa.
 
Kyseessä lienee puhtaasti inhimillinen laiminlyönti. Toivokaamme, että YLE jatkossa reivaa linjaansa yhä eläimellisempään suuntaan.
 
Jukka Lindfors, osa Elävän arkiston biodiversiteettiä
 

Elävän arkiston blogi

Pe 04.07.2008 @ 14:07admin

Vinkkaa parhaasta Poliisi-TV:stä

"Hyvää iltaa täältä Tampereelta. Tämä on PTV - Poliisi-tv-ohjelma". Näin legendaarinen Poliisi-tv:n äitihahmo ja juontaja aloitti ohjelman vuonna 1985 eli ohjelman syntymävuonna.
 

Poliisi-TV: MicMac-farkkuvarkaus
 
Poliisi-tv kehitettiin  BBC:n CrimeWatch ohjelmaformaatin pohjalta: murhia, etsintäkuulutuksia, kidnappauksia... Voisi sanoa, että Poliisi-TV oli 80-luvun puolivälissä Yleisradion ohjelmissa "Jotain ihan muuta". 
 
Ohjelman perussisältö ei kuitenkaan ollut ainoa syy Poliisi-Tv:n menestykseen. Oman persoonallisen leimansa ohjelmalle antoi sen kehittäjä, juontaja ja tuottaja Raija Pelli.  
 
Raija Pellin kiehtovuus perustui ohjelman ja Pellin ilmeiseen ristiriitaan. Välillä ylitsepursuavankin muodikkaasti pukeutunut Pelli juonsi viekoittelevan viehkeästi tahatontakin camp-huumoria sisältäviä dramatisoituja rikosjuttuja. Tämä uskomaton yhdistelmä puhutteli suomalaisia. Parhaimmillaan Poliisi-TV keräsi  yli miljoona katsojaa.
 
 TV2:lle Raija Pelli oli kuitenkin hankala pala. Poliisi-TV:n oli tarkoitus olla journalistinen asiaohjelma. Raija Pelli ei tähän kaavaan sopinut, joten hän sai lähteä, ensin juontajan ja sittemmin tuottajan paikalta. 
 
Jo nyt voidaan kuitenkin nähdä, että se kiinnostavin Poliisi-TV, Poliisi-TV:n syvä ydin on Pellin-kaudessa. Mitä Poliisi-TV:n jutuista sinä haluaisit nähdä? Anna vihje, niin me tutkimme, onko kyseinen tapaus vielä saatavilla.
 
Seija Aunila, Elävän arkiston vihjetoimittaja
 

Elävän arkiston blogi

Sivut

Elävä arkisto

Elävän arkiston toimitus tarkastelee maailmaa arkiston aarteiden kautta, usein pieni pilke silmäkulmassa.

> Elävään arkistoon

Blogiarkisto

2014

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu