Elävä arkisto

Mitä jos E.T. soittaisi?

Mitä tapahtuisi, jos E.T. tai joku muu suuripäinen "etiäinen" vieraalta planeetalta pirauttaisi meille huomenna kaukopuhelun tai pistäisi tekstarin, kuten meillä Suomessa on nykyään tapana?

"Haloo! Täällä sitä ollaan ja kohta tullaan! Pankaapa pitsiliina ja pyhäkupit pöytään!" kuuluisi ulkoavaruudesta lähetetty viesti.

Tällä kiehtovalla ajatuksella leikittelin viikonloppuna, kun innostuin lukemaan kasapäin tähtitiedettä ja avaruustutkimusta käsittelevää kirjallisuutta.

Lähtisitkö avaruuteen? Hannu Karpon ohjelma Pohjois-Karjalasta.
www.yle.fi/elavaarkisto/

Alan populaarikirjallisuudessa minulla on kaksi ehdotonta suosikkia: Bill Brysonin "Lyhyt historia lähes kaikesta" ja Esko Valtaojan "Kotona maailmankaikkeudessa".

Kumpikin kirja on tullut luettua jo puolenkymmentä kertaa, koska hyvä kirja ei lukemalla kulu.

Vuonna 2002 Tieto-Finlandialla palkittu Esko Valtaoja on pistämätön kynäilijä. Monimutkaisten ilmiöiden ja asioiden popularisointi rennolla, hauskalla ja ajatuksia herättävällä tavalla on taidokasta.

Osaava tiedemies on loistavalla tyylillään pyyhkäissyt pölyt pois hankalaksi luullusta aiheesta.

Jos Esko Valtaojan kirjoitus- ja julkaisukielenä olisi näillä taidoilla suomalais-ugrilaisen vähemmistökielen sijasta englanti tai joku muu maailmankieli, saisi Turun tähtitieteilijä kirjoituspalkkioillaan rakennettua usemmankin oman observatorion tähtien tuijottelua varten.

Katso Esko Valtaojan haastattelu.
www.yle.fi/elavaarkisto/

Valtaoja kuutioi avaruuden äärettömyyttä reippaasti. Jos aurinko on yksi hiekanjyvänen rannalla, niin lähin naapuritähti, toinen hiekanjyvänen, on 40 kilometrin päässä.

Kosmoksen raitissa on raavaallekin miehelle patikoimista!

Avaruuden äärettömyyttä ja monimuotoisuutta on vaikea käsittää. Pelkästään oman galaksimme - Linnunradan - läpimitta on 100 000 valovuotta.

Linnunrata kuuluu puolestaan Paikalliseksi ryhmäksi kutsuttuun galaksijoukkoon, jonka läpimitta on 10 miljoonaa valovuotta ja johon kuuluu noin 50 galaksia.

Paikallisen ryhmän tärkeimpiä galakseja ovat Linnunrata, Andromeda ja Kolmion galaksi. Auringon kaltaisia tähtiä tältä maailmankaikkeuden alueelta löytyy ainakin 700 miljardia. Planeettojen määrää kukaan ei osaa edes arvailla.

Eikä tässä vielä kaikki! Paikallinen ryhmä kuuluu vielä suurempaan porukkaan eli Neitsyeen supergalaksijoukkoon, joka puolestaan kuuluu vielä suurempaan superjoukkoon eli Suuren puoleensavetäjän vaikutuspiiriin. Ja näin tämä äärettömyys jatkuu yli ymmärryksen.

No, miksei sieltä sitten kukaan soita - ei E.T. eikä kukaan muukaan suuripäinen muuten kuin elokuvissa?

Yksi selitys voisi olla siinä, että kun tätä maapallon touhua sotineen ja ympäristötuhoineen katselee tuolta ylhäältä, niin ei tämä järin viisaalta ja mukavalta jengiltä vaikuta.

"Eihän tuo voi olla älyllistä elämää!" puuskahtaa isopäinen ulkoavaruudesta ja painaa kohdallamme avaruusaluksensa kaasua.

Tai jos niillä on kännykässä rajoitin päällä ja saldoraja ylitetty? Operaattori ryppyilee.

Ei sitä tiedä vaikka jo huomenna soittavat. Minä kyllä vastaisin.

Reijo Perälä, Elävän arkiston päällikkö

Elävän arkiston muut blogit löytyvät täältä.
blogit.yle.fi/elavaarkisto

Onko siellä ketään? Kuuntele radio-ohjelma.
www.yle.fi/elavaarkisto/

Tähdet ja avaruus. Katso teemakokonaisuus.
www.yle.fi/elavaarkisto/

Ovatko ufot jo vierailleet? Katso teemakokonaisuus.
www.yle.fi/elavaarkisto/

0 kommenttia

Juoppohullut Metsolat

0 kommenttia

Blogini nimeksi piti tulla Metsolat Helsingin yössä, mutta asiaan nousi yllättävä käänne, kun hyppäsin Juoppohullun Juha Vuorisen taksikyytiin.

Tilasin tv-arkistostamme vanhat vhs-nauhat Metsolat-sarjasta, jotta voisin valita hyviä pätkiä teidän katsojien iloksi ja ratoksi.

Metsolat Elävässä arkistossa:
yle.fi/elavaarkisto/

Kannoin nauhat eilen illalla Pasilasta Sörnäisiin täällä Helsingissä. Matkalla kuitenkin pysähdyimme työtoverin kanssa yksille kulttikuppila Pikku Vallilaan, jossa mm. Nadja Pyykkö ja Arto Melleri viettivät aikaansa.

Arto Melleri nuorena:
yle.fi/elavaarkisto/

Elokuvantekijä Nadja Pyykkö:
yle.fi/elavaarkisto/

Sain nauhakassin kuitenkin onnellisesti kotiin, mutta perjantaiaamupäivällä minulta kyseltiin Ajankohtaisen kakkosen lähetysnauhaa, jonka olin tilannut Nokia Missioon liittyen. En löytänyt nauhaa mistää työpisteeltäni, mutta onneksi muistin lopulta, että noin kymmenen senttiä kantiltaan oleva nauha on varmaan kotona niiden vhs-nauhojen kanssa pussissa.

Kiireellä taksilla hakemaan. Kolmen kilometrin matkalla tajusin melkein satavarmasti, kenen kyydissä olin: Juoppuhullun päiväkirjojen kirjoittajan Juha Vuorisen.

Sanoin leppoisalle kuskille, että tuossa on mielenkiintoinen liike, joka myy kaikkea vanhaa tavaraa. Kuski heitti, että se on "tällainen ostaa-myy-vaihtaa-varastaa-liike".

Hetken päästä pohdin ääneen, että mikähän tuo Pääskylänkadun laidalla oleva Amerikanrauta on. Kuski siihen, että "vanha Chrysleri varmaan, kaks huonetta ja keittiö".

En ole ihan varma, olinko oikeasti Juha Vuorisen kyydissä, mutta luulen niin. Ehkäpä seuraavassa Juoppohullun päiväkirjassa on mukana kasettia hakeva yleläinen.

Mukavaa viikonloppua, esimerkiksi sensuroidun TVH-ohjelman parissa:

yle.fi/elavaarkisto/

Tai jos romantiikkaa kaipailet, niin katso Lailan unelmaa:
yle.fi/elavaarkisto/

Elävän arkiston Paavo

Elävän arkiston blogi:

blogit.yle.fi/elavaarkisto

0 kommenttia

Läskit laihdutusleikkaukseen!

2 kommenttia

Huimat summat yhteiskunnan (ja yksityisten ihmisten) rahaa säästyisi, jos kaikki läskit saataisiin laihdutusleikkaukseen. Koska laihdutusleikkauksen raja kulkee painoindeksi 40:ssä, niin voitaisiin myös ajatella, että tämän strategisen rajan ylittäjät velvoitettaisiin laihdutusleikkaukseen. Kieltäytyjille mätkähtäisi läskisakko.

Laihdutusleikkaus: yle.fi/elavaarkisto/

Näin ajattelin aloittaa räväkän blogin laihdutusleikkausten tarpeellisuudesta. Tällainen alku olisi kuitenkin ärsyttävä ja paljastaisi heti, että olen normaalipainoinen terveysterroristi.

Laihdutusleikkaus on kuitenkin tullut yhdeksi ratkaisuksi, niissä tapauksissa, kun painoa ei millään keinoin saa laskemaan ja terveys on vakavasti vaarantunut. Ennen leikkausta ihmiset ovat yleensä yrittäneet mitä moninaisimpia laihdutuskuureja. Niiden ongelma vain tahtoo olla se, että paino kyllä putoaa ainakin jonkin verran, mutta pomppaa sitten taas takaisin vähintäänkin samoihin lukemiin.

Paksu juttu: yle.fi/elavaarkisto/

Nyt en voi enää pidätellä sisäistä terveysterroristiani... oikeasti lihavuus, johtuu ihmisten itsekurin puutteesta. Paino pysyy varmasti aisoissa, kun liikkuu kohtuullisesti ja syö normaalisti. Mitään laihdutuskuureja ei tarvita. Nykyihminen vain haluaa kaiken ja vähän enemmän -> Supersize me.

Herkullista lihavuutta: yle.fi/elavaarkisto/

Tulin pari viikkoa sitten New Yorkista. Paikallinen lehti kertoi kuinka urheiluotteluihin houkutellaan katsojia tarjoamalla ns. eat-all-seat -istumapaikkoja. Näillä paikoilla voi syödä ja juoda niin paljon kuin haluaa koko ottelun ajan. Lehti myös listasi otteluissa syödyn keskivertoannoksen, johon kuului mm. kolme hampurilaista, muutama hot-dog, pari superkokoista annosta ranskalaisia perunoita, muutama big size -kokoinen muki cokista, parikymmentä kananugettia, pari pussia popcornia ja muutama kipollinen jätskiä jälkiruuaksi.

Bon apetit!

Kohtuullisen elämän puolesta Seija

Elävän arkiston blogi:

blogit.yle.fi/elavaarkisto

2 kommenttia

Tankki täyteen alkaa - olo kuin jouluaamuna

2 kommenttia

70-luvun puolivälissä syntyneenä en muista Vilénin perheen ensiesitystä tv:ssä, mutta onneksi sentään uusinnoista olen saanut nauttia.

Tankki täyteen on kuin lapsuudenkoti tai mummola; sitä katsoessa tulee hyvälle tuulelle ja mieleen herää mukavia muistoja. Sarja on hyvä, kun siitä jää eloon arkikieleen istuvia sanontoja. Yksi kaverini muistaa aina lainata mm. sarjan asiakaspalvelukohtauksia.

Kun ruokapöydässä joku pyytää ketsuppia, niin pitää kysyä "päälle vai viereen". Taustalla on Emmin linjaus laittaa mausteet asiakkaille valmiiksi mm. ranskalaisten päälle.

Huoltamo myytävänä:
yle.fi/elavaarkisto/

Kun jossain saa laihahkoa kahvia, pitää sanoa "Anteeks neiti, mä pyysin kahvia en teetä". Sekin on Emmin säästökampanjasta. Parsi ei liene otollisin jäänmurtokommentti juhlissa, ainakaan kahvia keittäneelle emännälle tai isännälle.

Kun joku menee huussiin esimerkiksi mökillä ja puhutaan rakennelman pimeydestä, pitää kysyä, että "ootko koskaan yrittänyt kynttilä kädessä". Se on puolestaan huoltamoyrittäjä Sulo Vilénin letkautus. Sulolta on jäänyt elämään etenkin lause "Sain halvalla".

Sulo fundeeraa ja korjaa:
yle.fi/elavaarkisto/

Sarjan muistettavin hahmo on kuitenkin kylän suulas konstaapeli Reinikainen, joka sai 1980-luvulla myös oman nimikkosarjansa.

Reinikainen Tankki täyteen -sarjassa:
yle.fi/elavaarkisto/

Reinikainen-tv-sarja:
yle.fi/elavaarkisto/

Tankki täyteen -sarja uusitaan TV2:ssa, ensimmäinen osa Supisuomalainen mykkäkoulu tulee keskiviikkona 26.3. klo 20. Olo on kuin lapsella jouluaattoaamuna: arvaa mitä on tulossa, muttei malttaisi odottaa. Elävässä arkistossa on nähtävissä sarjan herkkupaloja meille innokkaimmille faneille:

Tankki täyteen:
yle.fi/elavaarkisto/

Elävän arkiston Paavo toivottelee mukavaa tilannekomediailtaa ja toivoo katsojien kommentteja sarjasta tähän blogiin. Eli painakaa rohkeasti kommentoi-nappia ja laittakaa omat sloganinne ja kokemuksenne tästä YLEn laatusarjasta.

Elävän arkiston blogi:

blogit.yle.fi/elavaarkisto

2 kommenttia

Kok. tekstailee, kesk. käräjöi, sd. kampanjoi

0 kommenttia

Täällä soittelee huolestunut kansalainen Helsingistä. Mietin vaan, että kuka hoitaa nykyisin meidän asioita, kun kaikki suuret puolueet keskittyvät humpuukkiin.

Suomen politiikka on alkanut kiinnostaa myös kansainvälisesti, kun tekstiviestejä käsitellään parlamentissa ja paljastuskirjoja käräjillä. Näppituntumalta poliittinen tilanteemme alkaa olla jo uniikki.

Tässä edellinen Iken tekstailu:
www.yle.fi/elavaarkisto/

Ja tämän naisen kirjoittamasta kirjasta alkoi pääministerin käräjärumba:
www.yle.fi/elavaarkisto/

Ja sitten vielä suurimman oppositiopuolueen SDP:n työllistää puheenjohtajakisa. Puolue julkaisi tällä viikolla ilmeisesti puheenjohtajakisaan liittyviä naistenlehtiä. No sinänsä paikallaan, jos oikeasti halutaan siirtyä 2000-luvulle. Kansalaisesta tuntuu vain, että parempaakin tekemistä näillä vaikutusvaltaisilla ihmisillä olisi.

Tässä Karpo käsittelee Hymy-lehden uhreja. SDP:n lehti lienee sovittelevampi:
www.yle.fi/elavaarkisto/

SDP joutuu ottamaan uuden suunnan, kun Eero Heinäluoma ilmoitti luopuvansa puheenjohtajuudesta. Omasta mielestäni Hakaniemen henkisellä voimalla tullut Heinäluoman nimittäminen puheenjohtajaksi oli karmea välähdys menneiden vuosikymmenten politiikasta.

Parhaimmillaan puoluejohtaja voi olla sekä puolueen että kansan suosikki. Kalevi Sorsa oli suosituimpia ja pitkäaikaisempia SDP:n puheenjohtajia:
www.yle.fi/elavaarkisto/

Nopeilla johtopäätöksillään huonosta vaalituloksesta ja erollaan puheenjohtaja Heinäluoma kuitenkin osoitti ainakin minulle olevansa ihan fiksu kaveri. Ja samalla vaalitappiota luotsannut puoluesihteeri päätti lähteä. Oikea ratkaisu sekin, luulen minä.

www.yle.fi/elavaarkisto/

Vaalitappio tuli, ehkä Heinäluoma osasi pitää liian hyvin kielen keskellä suuta mm. vaalikeskustelujen väittelyissä hoitajien palkoista:

Toivottavasti SDP:n valinnoissa siirrytään oikeasti piiru enemmän 2000-luvullle. Tarjolla kun on myös todellista 60-70-lukulaisuutta, kuten kuvissa välähtävä radikaali Erkki Tuomioja shaahin vastaisissa mielenosoituksissa 1970:
www.yle.fi/elavaarkisto/

Eli yhteenlaskettuna: SDP osoittakoon, ettei koko kevät mene pelkästään pj-kisassa, kokoomuslaiset pitäköön yksityiselämänsä tietyissä rajoissa ja keskustalaiset älköön olko liian tarkkoja julkisuutensa rajoista. Ja hoitakaa meidän kansalaisten asioita!

Terveisin huolestunut kansalainen Elävän arkiston Paavo

Elävän arkiston blogi:

blogit.yle.fi/elavaarkisto

0 kommenttia

Tekstiviesteistä tappouhkauksiin

0 kommenttia

Viime viikon saimme kuunnella kohua Ilkka Kanervan lähettämistä tekstiviesteistä kaikista tuuteista. Nyt joku hämmentää soppaa tappouhkauksilla.

Norjassa asuva ystäväni kertoi, että viikinkimaassa on seurattu mielenkiinnolla Suomen viimeviikkoista tekstiviestikohua. Norjan iltapäivälehdistön oli helppo siirtyä ilman aasinsiltaa Suomen pääministerin kirjaoikeudenkäynnistä ulkoministerin tekstiviestikohuun.

Puheenjohtaja Kataisen viikonloppuna pitämän linjapuheen jälkeen Suomessa näytti, että tämä rasittava tapaus painuisi jo tuonne muistin ja arkiston syövereihin.Mutta ei, tämä uusi (?) kansallisharrastus - tappouhkaus - nostaa aiheen taas meidän kaikkien huulille. Kaikki tekstiviestikohun osapuolet ovat saaneet uhkauksia.

Nykyajan itsekeskeisessä yhteiskunnassa jokaisen on päästävä kunniaan ja maineeseen. Ja jos meriitit eivät muuten riitä julkkisasemaan, niin eiköhän ammuta kovilla ja panna kehiin tappouhkaus. Ulkoministerin lähettämistä tekstiviesteistä alkanut kohu antaa mehevän maaperän nimettömänä julkisuuteen tahtovalle. Nyt kannattaa iskeä. Maailmaan ja muihin ihmisiin kohdistuva viha on hyvä purkaa juuri tässä. Nyt pääsee lööppeihin.

Ruotsissa poliitikkojen murhien motiivit ovat jääneet osin mysteereiksi:
Anna Lindhin murha:
www.yle.fi/elavaarkisto/

Etenkin Anna Lindhin murhan kohdalla Ruotsissa puhuttiin laajalti yhteiskunnan kasvavista mielenterveysongelmaisista. Kansankoti ei ole kansankoti kaikille.

Olof Palmen elämä ja kuolema:
www.yle.fi/elavaarkisto/

Netin ja mobiilimaailman myötä nimettömät uhkaukset ovat tulleet helpommiksi käyttää. Ehkä tämä villi kortti - tappouhkaus - olisi syytä kuitenkin jättää siihen äärimmäiseen tilanteeseen, kun kaikki oikeus maailmasta ja julkisuudesta on kadonnut. Jos Suomen valtaa joskus diktatuuri ilman sananvapautta, saattaisin lähettää jollekin järeimmän aseeni: tappouhkauksen.

Terveisin Elävän arkiston Paavo

Elävän arkiston blogi:

blogit.yle.fi/elavaarkisto

0 kommenttia

Leipäjonoja ja lapsipornoa

5 kommenttia

Yksikkömme YLE Uudet palvelut palkittiin eilen digitaalisen median Grand Onen pääpalkinnolla Grand Prix:llä. Tunnustus työstä unhoittuu, kun maailman realiteetit lyövät.

Mukavan juhlaillan jälkeen oli aika kiirehtiä töihin ja bussissa Sörnäisistä Pasilaan pohdin, että kyllä olemme onnistuneet hyvin täällä Elävässä arkistossa osana uusia palveluita. Sitten silmien eteen tuli pitkä ihmisjono Helsinginkadun ja Fleminigin kulmassa.

Pohdin, mikäs yleisötapahtuma täällä on meneillään, mutta samalla sekunnilla tajusin, että tästä on leikki kaukana. Maaliskuussa 2008 vauraassa Suomessa jonotetaan leipää. Kyseessä ei ollutkaan vain Lama-Suomen ilmiö, mikä tuntuu pahalta.

Leipäjonot 90-luvun lama-aikana:
www.yle.fi/elavaarkisto/

Töissä luin, että taiteilija Ulla Karttunen saa syytteen lapsipornoa kritisoineesta teoksestaan Neitsythuorakirkko. Ikävä juttu, että lapsipornon kamaluuden esiinnostaminen johtaa syytteeseen Suomen kaltaisessa maassa. Sitten ymmärsin, että tapaus onkin syytä nostaa esille, sillä muuten lapsipornon suurkäyttäjät voisivat perustella röyhkeää internet-käyttäytymistään taiteen asialla.

Lapsipornoteoksen takavarikko:
yle.fi/elavaarkisto/

Oikeuden olisi hyvä vetää tässä raja, että Karttusen lapsipornon hallussapito on rikos, mutta selkeä motiivi sen käyttöön kritiikkimielessä vapauttaisi tuomiosta. Vähän niin kuin rikkoisi ikkunan, kun talo on tulessa, jolloin tuomio pitää olla eri kuin ilkivallasta.

Leipäjonot ja lapsiporno ovat julmuuksia, joiden vaan annetaan olla osa mässäily-yhteiskuntaamme. Tsempatkaamme ihmiset, vaikka euroviisuedustajamme Teräsbetonin metallitotuudella:

Lavalla Teräsbetoni:
yle.fi/elavaarkisto/

Aurinkoista kevättä toivottelee Elävän arkiston Paavo

Elävän arkiston blogi:

blogit.yle.fi/elavaarkisto

5 kommenttia

Kun Kanerva kiisti kiistäneensä

2 kommenttia

Ulkoministeri Ilkka Kanerva nosti poliittisen kielenkäytön uudelle tasolle, kun hän kiisti kiistäneensä kiistellyt tekstiviestit.

Yleensä politiikassa on asioita tyydytty vain kiistämään. Ja kun Kanervalta alun perin kysyttiin, onko hän lähettänyt virkapuhelimellaan 200 tekstiviestiä seksitanssijalle, hän vastasikin normaaliin odotetusti ”ei, ei”. Mutta myöhemmin kävi ilmi, ettei kieltävä vastaus kuitenkaan tarkoittanut, että Kanerva olisi kieltänyt asian vaan että hän ei kommentoi sitä. Taidatkos sen selkeämmin sanoa.

Tähän asti käsite ”kieltämisen kieltäminen” on tunnettu ainoastaan marxismin suosimassa dialektisessa materialismissa. Pitkään Jaakko Laakson kanssa yöelämässä pörrännyt Kanerva näyttää saaneen bailukaveristaan tartunnan.

Ilkka Kanervan edustama suorapuheisuuden laji toi mieleeni Ajankohtaisessa Kakkosessa vuonna 1981 esitetyn ohjelman Uurnilla tavataan, jota journalismin opiskelijat tiirailivat innostuneina 80-luvun alussa.

Kanervalta kysytään ohjelmassa, onko hän koskaan syyllistynyt poliittiseen valheeseen. Oikea vastaus löytyy kolmella otolla – näkökulmasta riippuu, pitäisikö tähän lisätä ”vasta” vai ”jo”.

Katso Ilkka Kanervan haastattelu vuodelta 1981:
www.yle.fi/elavaarkisto/

Tyylikkyyttä ajatellen Kanerva on ristiriitainen hahmo. Tuttavuuksien vonkaaminen työtilaisuuksia lupailemalla on kuin kuluneesta puskafarssista, ahdisteluksi koettu tekstailu (vuonna 2005) tympeää (sitä lieventäisivät vain viestien muotoilun mahdolliset esteettiset avut) , ja kähmintä, mikäli väitteet ovat totta, ala-arvoista. Tyyliniekan tulisi pärjätä pelkällä tyylillään.

Kanerva täyttää silti eräitä tärkeitä edellytyksiä, joita Quentin Crisp klassisessa Tyylikirjassaan (1981) luettelee. Ainakin hän on kiistatta löytänyt oman olemuksensa ja on uskollinen sille.

Tinkimätön tyyliniekka ei kuitenkaan piittaa muiden mielipiteistä eikä varsinkaan selittele ja puolustele tekemisiään, kuten Kanerva edellisen tekstiviestikohun aikaan. Nyt Kanerva on tosin hieman ryhdistäytynyt eikä ole toistaiseksi esittänyt pienimpiäkään nöyryyden merkkejä, vaikka syyllistyikin jälleen sekaviin yrityksiin korjailla lausuntojaan. Toisaalta hän ei ole myöskään suoraan kommentoinut asiaa, vaan väisti iltapäivälehden sitä koskevat kysymykset vastaamalla esimerkiksi: ”Minulla on NRF.” NRF?

Ainakaan Kanerva ei ole syyllistynyt samaan masentavaan virheeseen kuin pääministeri Matti Vanhanen. Hän ei ole syytellyt virheistään muita (esimerkiksi tiedotusvälineitä) eikä vaatinut hyvitystä loukatusta kunniastaan.

”Nostamalla oikeusjutun ihminen ensinnäkin asettuu lainopilliseen kilpailutilanteeseen toisen ihmisen kanssa – eikä tyyliniekka milloinkaan kilpaile kenenkään kanssa. Toiseksi herjauskanne edellyttää hinnan määräämistä kunnialleen, uskottavuudelleen, maineelleen tai mille nyt sitten katsookin vahinkoa aiheutuneen – eikä tyyliniekka koskaan määrittele arvoaan rahassa”, Quentin Crisp kirjoittaa. Erityisesti hän varoittaa havittelemasta kostoa: ”Kostaminenhan on pelkkää ’tasoihin pääsemistä’, eikä kukaan jolla tyyliä on, voi koskaan toivoa pääsevänsä tasoihin vihamiestensä kanssa.”

Poliitikko, joka omaa hiukankaan tyyliä, ei myöskään yritä puolustella tekojaan silloin, kun hänen esityksensä eivät yllä puheiden tasolle. Richard Nixon on pelottava esimerkki vastakkaisesta menettelystä.

Koska nykyisen kohun yhteydessä on vaakalaudalla ollut poliitikon rehellisyys, on siitäkin syytä sanoa muutama sana. Epärehellisyydestäkin voi nimittäin selvitä tyylin kärsimättä. Crisp kertoo kirjassaan rohkaisevan tarinan Louisianan kuvernööristä Huey Longista. Avustaja tiedusteli esimieheltään, mitä pitäisi vastata toimittajille, jotka syyttivät kuvernööriä kansalle annettujen vaalilupausten pettämisestä. Long kuittasi: “Vitut kansasta. Sano niille, että valehtelin.”

Tähän on Ikellä vielä pitkä matka.

Jukka Lindfors, Elävän arkiston toimittaja

Elävän arkiston blogiin:
blogit.yle.fi/elavaarkisto

2 kommenttia

Nuoruuden kohellusta

1 kommentti

Vanheneminen voi olla joskus tuskallisen vaikeaa. Kun nuoruuden kohelluksesta pitäisi pinnistää vanhuuden vastuullisuuteen, voi eteen tulla ”tenkkapoo”.

Tätä teemaa käsittelee myös tv-elokuva ”Katsastus”, joka aikojen myötä on noussut suorastaan kulttimaineeseen.

Katso tästä näytteitä tv-elokuvasta "Katsastus"
yle.fi/elavaarkisto/

Ensiesityksensä televisiossa vuonna 1988 saanut elokuva on ehkä teemojensa vuoksi erityisesti nuorten miesten suosikki. Elokuvan julkaisemista toivotaankin jatkuvasti myös DVD-tallenteena.

Joni Skiftesvikin novelleihin pohjautuva ja Matti Ijäksen ohjaama ”Katsastus” kertoo kehyskertomuksessaan vanhan autorämän katsastuksesta. Pohjimmaisina teemoina ovat kuitenkin vanheneminen ja aikuistuminen.

Nelikymppinen Öövini koheltaa kuin nuoret kollit, vaikka lättähattumeninki olisi jo iän puolesta syytä ohittaa. Ikä edellyttäisi kaappikellojen rakentamista kansalaisopiston piirissä, mutta veri vetää ”pimuralliin” ja nakkikopin tappeluihin.

Kun ”Katsastuksen” käsikirjoittajan Joni Skiftesvikin ensimmäinen kirja ”Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja” vuonna 1983 ilmestyi, oli Joni Oulu-lehden päätoimittaja ja minä Jonin houkuttelemana samaisen lehden toimitussihteeri.

”Perhanan Joni! Oletko sinä kirjoittanut kirjan?” rääkäisin yhtenä päivänä, kun selailin WSOY:n uutuusluetteloita.

Joni ei kirjahankkeestaan ennakkoon paljon huudellut - ei edes lähipiirille - vaikka olimme työtoveruuden lisäksi myös siviilissä hyvää pataa.

Jo Jonin ensimmäinen kirja sai niin hyvän vastaanoton, että hän siirtyi jo samana vuonna ensin Kolmiokirjan julkaisujohtajaksi ja vähän myöhemmin vapaaksi kirjailijaksi. Sen jälkeen kiitettyjä novelleja, romaaneja, näytelmiä ja käsikirjoituksia on pulpahdellut julkisuuteen tasaista tahtia.

Jonin kirjailijauralla oli vaikutuksensa myös minun työuraani.

Kun Oulu-lehti tarvitsi Jonin jälkeen uuden päätoimittajan, teki lehtiyhtiön hallitus radikaalin päätöksen: ”Valitaan tuo poika!”

Nuoruuteni herätti kuitenkin pohdintaa, eikä ”parikymppisen lättähatun” nimittäminen päätoimittajaksi mennyt läpi ilman keskusteluja.

Silloinen lehtiyhtiön hallituksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Ahti Pekkala asettui kuitenkin omalla arvovallallaan takuumiehekseni. ”Opiskelut on saatava päätökseen, mutta nuoruus on sellainen vika, että se kyllä korjaantuu ajan myötä”, kuului valtiovarainministerin viisas linjaus.

Ahti oli oikeassa. Nuoruuden vika on ajan myötä korjaantunut…

Reijo Perälä
Elävän arkiston päällikkö, filosofian tohtori

1 kommentti

Viidestuhannes video Elävään arkistoon

1 kommentti

YLEn Elävässä arkistossa julkaistiin kuluvalla viikolla jo 5 000. video. Juhlavideo on ote Kotikadun ensimmäisestä jaksosta vuodelta 1995.

Katso juhlavideo:
www.yle.fi/elavaarkisto/

Elävä arkisto avattiin Yleisradion 80-vuotispäivänä 9.9.2006, ja tuolloin palveluun oli onnistuttu keräämään tuhat videoleikettä suomalaisen television ja filmin historiasta.

Palvelun aloittaessa audioleikkeitä oli kaksi kertaa enemmän kuin videoita. Nyt videot ovat ohittaneet määrältään audiot, mutta äänileikkeitäkin on palvelussa jo yli 3 000. Radio-ohjelmia Elävässä arkistossa on kaikkiaan 680 tuntia ja tv-ohjelmia ja vanhoja filmejä noin 750 tuntia.

Elävään arkistoon tulee materiaalia noin parikymmentä audio- tai videoleikettä viikossa. Ohjelmia lisätään katsojien toivomusten, viikkoäänestysten ja palvelun toimituksen ideoimana.

Elävän arkiston suosituin video oli viime vuonna Hepskukkuu-ohjelman Greogorius-video, joka keräsi YouTubessa ja Elävässä arkistossa satojatuhansia latauksia muutamassa päivässä. Lähes samaan määrään ylsi dokumentti Johan on Venninen, joka kertoo iästään ja sokeudestaan huolimatta pärjäävästä kekseliäästä vanhasta miehestä.

Draaman ja viihteen lisäksi Elävässä arkistossa kiinnostavat historialliset äänileikkeet kuten Hitlerin salaa tallennettu keskustelu sekä suuret uutiset ja urheilutapahtumat. Elävällä arkistolla on lähes 80 000 eri viikkokävijää, ja sivustolla tehdään miljoona sivulatausta joka viikko. Toimitus on saanut seitsemän eri palkintoa, mm. tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.

Paavo Rytsä, Elävän arkiston toimittaja

Elävän arkiston blogi:
blogit.yle.fi/elavaarkisto