Yksi viime viikon suuria uutisia oli, että Suomi olisi voittanut euroviisujen ensimmäisen semifinaalin. Uutinen perustui huhuun.
 
Villi huhu ja salaiset faktat, vaikea yhdistelmä toimittajalle. Teräsbetonin voittohuhu oli vain hauskaa spekulaatiota, mutta pahimmillaan huhu johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin.
 
Teräsbetoni Belgradin lavalla

 
Juttelin viikonloppuna junassa tuntemattoman miehen kanssa, joka oli huolissaan median tavasta poimia ns. rusinat pullasta. Ja rusinasta hän pääsi mutkattomasti Alpo Rusiin.
 
Alpo Rusin Stasi-epäily

 
Miehen mielestä Rusin tapaus oli tyyppiesimerkki, miten ihmiset uskovat kaiken mitä lehdissä ja keskeisissä sähköisissä välineissä kerrotaan. Ihmiset leimaavat toisia heppoisin perustein, ja mediakritiikkiä käyttää vain harva. Toimittajille jää siis melkoinen vastuu.
 
Median tapa toimia on muuttunut koko ajan kovemmaksi. Skandaalien nuuskiminen on kaikkien tiedotusvälineiden arkipäivää. Toivottavasti toimintatapa ei vaadi liikaa Alpo Rusin tapaisia uhreja.
 
Paavo Rytsä, toimittaja, Elävä arkisto
 
blogit.yle.fi/elavaarkisto
  
 

 
Jos haluaa nauraa ja jos haluaa nauraa itselleen, kannatta mennä teatteriin! Tähän johtopäätökseen tulimme, kun teimme työporukan kanssa kevään kunniaksi teatteriretken.
 
Aihekin oli niin läheinen, että oikein iholle tuli. Helsingin Kaupunginteatterin huikean hieno musiikkinäytelmä "Iloisiin kuulemiin ja näkemiin" peilaa nimittäin Yleisradion värikkäitä vaiheita Suomen lähihistorian taustaa vasten.
 
 
 
Katso Elävästä arkistosta teemakooste: YLE 80 - höyryradiosta näköradioon
yle.fi/elavaarkisto/
 
 
Voi sitä naurun, huumorin ja sattuvien sivallusten määrää!
 
Historiasta hullaantuneille, nostalgianälkäisille ja suomalaisen iskelmän ystäville näytelmä on ehdoton hitti.
 
Toimittaja Outi Popin ja historioitsija Jukka Relanderin käsikirjoittama iloittelu on taitavasti rakennettu.
 
Yleisradion ja Suomen historiaa peilataan olympiavuodesta 1952 nykypäivään asti. Aikakauden kuvaa piirretään hyvin valituilla kuulokuvilla ja muilla arkistonäytteillä miltei Elävän arkiston tapaan.
 
Vuosikymmenestä toiseen siirrytään iskelmän siivin. Taitavat näyttelijät Mikko Kivisen ohjauksessa napsauttavat loputkin palaset kohdalleen.
 
Tapahtumapaikkana on Yleisradion Päivän peilin toimitus, jonka myllerryksiä seurataan vuosikymmenestä toiseen. Toimituksessa on vankka jäsenkirjamiehitys niin vasemmalta, keskeltä kuin oikealtakin laidalta. Poliittisesti valitut johtajat johtavat ja välillä jakkarat vaihtuvat poliittisten suhdanteiden mukaan.
 
Pysyvyyttä ja perinteisiä arvoja toimituksessa edustaa pääkuuluttaja Tyyne Kälpäkkä, jonka narisevan kuivakkaa olemusta muotitrendit ja jatkuvasti vaihtuvat suhdanteet eivät heilauttele. Taustalla häämöttää rakastetun ja pitkäaikaisen kuuluttaja Kaisu Puuska-Joen hahmo.
 
Toimituksen työt tekee nuori kesätoimittajatyttö, joka joutuu odottelemaan vakinaistamistaan vuosikymmenestä toiseen. Uutta aikaa edustaa "puppugeneraattori" Nico, joka jeejee-meiningillä ottaa tilan haltuunsa, kun perinteinen Yleisradion linnake murtuu.
 
Toimituksessa käydään valtataistelua, organisaatiota mullistetaan jatkuvasti ja väkeä pannaan pihalle.
 
Matriisimallit, osaamiskeskukset ja muutoskoulutukset on lainattu suoraa Yleisradion ja muiden nykypäivän yritysten elävästä elämästä.
 
"Oletko sinäkin osallistunut niihin terapiaistuntoihin, joissa ringissä heitettiin hernepussia henkilöltä toiselle ja pyörittiin käsi kädessä piirileikkiä, kun muutosvastarintaa murrettiin?" kyselimme  naureskellen toisiltamme teatteri-illan päätteeksi.
 
Aika moni oli - niin minäkin.
 
Vaikka näytelmän henkilöt ja tapahtumat ovat vankasti karrikoituja, on peilistä näkyvä kuva mallinsa mukainen. Se on todempi kuin todellisuus itse.
 
Ja Yleisradio on niin tärkeä ja hieno talo, että kestää sille nauraakin, jos sen tekee lämmöllä ja hyvää tarkoittaen kuten tässä näytelmässä.
 
Nauroimme makeasti mukana - koko Yleisradion Uusien palvelujen toimitus - anteeksi, osaamiskeskus!
 
Reijo Perälä
Elävän arkiston päällikkö
 
 
 Elävän arkiston muut blogit löytyvät täältä
blogit.yle.fi/elavaarkisto
 
Lisätietoja näytelmästä "Iloisiin kuulemiin ja näkemiin"
www.hkt.fi/ohjelmisto/play.php

Politiikka on raakaa peliä. Anneli Jäätteenmäki kaatui kesällä 2003 yksin Irak-hankkeensa kanssa. Nyt vaalirahoitusasian jakaa isompi, erittäin vaikutusvaltainen porukka.
 
A-Studio toi esille lainsäädännön epäkohdan. Poliitikkojen tulisi kirjata tarkasti suuremmat lahjoitukset vaalibudjeteistaan. Koska lain noudattamatta jättämisestä ei rangaista, on nyt suuri joukko poliitikkoja jättänyt tarkemman erittelyn tekemättä.
 
Ilmeisesti Ideapark- ja Masku-yrittäjä Toivo Sukari on ollut mukana rahoittamassa Kehittyvien maakuntien Suomi ry:tä, joka on useiden keskeisten poliitikkojen suuri vaalirahoittaja. Yhdistys on rahoittanut ilmeisesti ainakin Matti Vanhasen, Paula Lehtomäen, Sauli Niinistön ja Suvi Lindénin kampanjaa. Lähes samannimiseltä Kehittyvien maakuntien tuki ry:ltä ovat puolestaan saaneet rahaa Paavo Väyrynen ja Juha Mieto.
 Ministerit kommentoivat vaalirahoitusta

 
Toivo Sukari ja Ideapark

 
 
Kalli ja vaalirahoitus

 
 
Listalla on niin paljon vaikutusvaltaisia nimiä, että poliitikkojen tulevaisuus lienee taattu. Mutta mitä jos ainoa tuensaaja olisikin ollut Matti Vanhanen, joka on julkisesti asettunut tukemaan Sukarin Ideapark-hanketta? Olisiko kohtalo ollut sama kuin Jäätteenmäellä?
 
Todettakoon vielä, että Jäätteenmäki arvioitiin oikeudessa syyttömäksi, ja nyt esillä olleet poliitikot ovat ainakin vaalijohtaja Arto Jääskeläisen mukaan syyllistyneet vaalirahoituslain rikkomiseen. Nähtäväksi jää, mikä merkitys lainsäädännön rikkomisella on, kun kyseessä ovat riittävän vaikutusvaltaiset tahot. Äänestäjät antakaamme poliittinen rangaistus ensi vaaleissa.
 Anneli Jäätteenmäen ero 2003

 
Kutkuttava vertailu on myös tanssijattarille tekstiviestejä lähetelleen Ilkka Kanervan erottaminen. Vaalirahoituslain rikkominen vs. epäilyttävien tekstiviestien lähettäminen, kukapa meistä olisi toisemme tuomari?
 
 
 
Paavo Rytsä, toimittaja, Elävä arkisto
 
blogit.yle.fi/elavaarkisto
  

Parhaat äidit palkittiin vuosittaisella ilmaisella lomalla vuonna 1955. Tähän valiojoukkoon pääsivät  ne äidit, joilla oli vähintään 12 lasta ja jotka eivät olleet koskaan pitäneet yhtäkään vapaapäivää. Tämäkään ei vielä riittänyt, erityisansioksi katsottiin  leskeys tai perheen isän työkyvyttömyys.
 

Parhaat äidit saivat lomaa
 
Palkitsemisperusteet ovat vielä tänäkin päivänä samat. Valioäidillä on paljon lapsia ja vastuksia. Ei siis ole mikään ihme, että äitienpäivää värittää aikamoinen alakulo. Siihen kiteytyvät elämän raskaus ja toteutumattomat toiveet. Kun kaikki muut pettävät ja jättävät, niin kultainen äiti jaksaa ymmärtää... eikä jätä. 
 

Aki Sirkesalo: Äiti
 
Suomalainen äiti onkin jännittävä yhdistelmä urheutta, kovuutta ja periksiantamattomuutta. Äidin elämä on niin kovaa, että hän ei voi ryhtyä hempeilemään. Äidin kyyneleet ovat karheita, niissä on se suru ja murhe, mitä äiti on kaikkina äitinä olovuosinaan kokenut.
 

Timo Turunen: Äideistä parhain
 
Näyttelijöistä Ritva Oksanen on osannut kuvata tätä karheankovaa äitiä Elämänmenoa-näytelmässä ja Kymenlaakson laulussa. Olikin melkein hämmentävää löytää ohjelma, jossa Ritva Oksanen on äiti Ritva Oksasena.   
 

Ritva Oksanen äitienpäiväsankarina
 
Koska äidin elämä on kovaa, lasten ja usein myös aviomiehen takia, niin äitienpäivänä heillä on mahdollisuus korvata vuoden kärsimys äidille.  Jostain syystä äitiä halutaan erityisesti muistaa/lohduttaa alusvaatteilla ja yöpuvuilla. Pitsirintaliivien maailma tuntuu kovin kaukaiselta, kun katsoo  16 lapsen äidin elämää.
 

Kohtalona äitienpäivä
 
Ihan näin äitinä minäkin kokisen vähän oudoksi äitienpäivälahjaksi push-up rintaliivit tai stringit. Niissä on jotenkin selittämättömällä tavalla samaa epätoivoa kuin valioäitien palkitsemisessa. 
 
Ehkä äitienpäivän alusvaatemainokset ovat kuitenkin suurelta osin vain mainosten todellisuutta ja perheissä vietetään ihan toisenlaista äitienpäivää. 18-vuotias tyttäreni on joka vuosi muistanut minua samalla ihastuttavalla lahjalla. Hän antaa minulle itsensä lahjaksi. Mitä muuta äiti voisi toivoa!
 

Äitienpäivä 
Seija, kahden lapsen äiti jo vuodesta 1988.
 

blogit.yle.fi/elavaarkisto