Ti 22.12.2009 @ 10:53Heidi Sommar

Mitä sitten tapahtui? No ei mitään.

Kotimainen 60-luvun draamasarja Heikki ja Kaija on yksi Elävän arkiston suosikkeja. Sarjasta löytyy jakso nimeltä ”Pari päivää jouluun”, joka kuulosti juuri sopivalta julkaistavaksi arkistossa nyt joulun alla. Tämä oli ensikosketukseni sarjaan, jonka viimeiset jaksot esitettiin jo ennen kuin olin syntynyt.

Jakso alkoi niin kuin odotinkin, Heikki ja Kaija tekevät joulusuunnitelmia, tunnelma on iloinen. Mutta sitten tapahtuu jotain odottamatonta, raskaana oleva Kaija alkaa voida huonosti, aluksi hän valittelee selkäkipua, mutta lopulta vaikeroi jo kaksinkerroin maassa.

 

Heikki ja Kaija: Pari päivää jouluun

Joulutunnelma saa yhä dramaattisempia sävyjä kun lääkäri hälytetään paikalle ja Heikki kuulee tylyn tuomion. Kaija on saamassa keskenmenon ja tarvitsee pikaisesti sairaalahoitoa. Tunnelma on raskas kun Heikki istuu sohvalla makaavan Kaijan viereen ja silittää tämän kämmentä. Kaija toteaa, että joulu meneekin sitten hänen osaltaan sairaalassa ja kääntää päänsä surullisena pois.

Olin yllättänyt näin synkästä jaksosta, joka esitettiin televisiossa vain kaksi päivää ennen joulua vuonna 1969. Ajattelin, että osattiinpa sitä koukuttaa katsojia tv-sarjan pauloihin jo 60-luvulla. Yllättävä käänne jäi vaivaamaan ja tuntui ettei asiaa voi jättää tähän, etenkään näin joulun alla.

Dramaattinen joulujakso nousi heti katsotuimpien listalle Elävässä arkistossa. Ajattelin, että olisi mainio joululahja laittaa arkistoon vielä seuraavakin jakso, jotta katsojat saisivat tietää miten tarinassa kävi ja saisinpa itsekin mielenrauhan.

Maanantai-aamuna tv-arkiston pöydällä odotti tilaamani nauha. Jakson nimi oli ”Kotilinna” ja kuvittelin jo miten Kaija pääsee ehkä sairaalasta kotiin, vieritetään kyyneleitä, Heikki tukemassa vaimoaan... Työnsin kasetin nauhuriin ja odotin. Ensimmäinen kuva oli talvinen maantie. Sitten linja-auto. Sitten nainen touhottamassa, että Heikki ja Kaija tulevat käymään. Toinen linja-auto. Missä kaikki draama, ajattelin. Tuliko keskenmeno? Miten Kaija voi? Miten joulunvietto onnistui suuren menetyksen keskellä? Ei vastauksia. Sen sijaan katselen kuinka Heikki ja Kaija saapuvat iloisena ystävänsä luo vierailulle.

 

Heikki ja Kaija: Kotilinna

Olen pettynyt. Kaikki näyttää olevan hyvin. Odotan koko puolen tunnin jakson ajan, että tapahtumiin viitattaisiin jotenkin, vaikka keskustelussa. Ei mitään. Elämä on selvästikin jatkunut, joulu mennyt, vuosikin vaihtunut.

Olen tottunut siihen, että pienistäkin käänteistä lypsetään kaikki irti. Oli kyseessä sitten talkshow tai saippuasarja, kaivetaan jokaisesta silmien muljautuksesta ja käden heilautuksesta draamaa. Yleensä ohjelma keskeytetään herkullisimmalla hetkellä ja takuulla jatketaan samasta seuraavalla kerralla. Mieluiten vielä kerrataan aiemmin nähtyä huippuhetkeä ja vasta kun odotusta on tarpeeksi pitkitetty, katsoja palkitaan näyttämällä mitä sitten tapahtui.

Heikkiä ja Kaijaa esitettiin televisiossa noin kerran kuussa. Ehkä se selittää miksei aiemman jakson tapahtumiin enää palattu. Ylipäätään tuntui, että sarjan dramatiikka oli jossain pinnan alla, sitä ei korostettu ja sillä ei mässäilty. Kun jotain raskasta tapahtui, se oli osa arkea ja elämä jatkui taas seuraavassa jaksossa. Kerrassaan hämmentävää tyyneyttä.

Joululahjasuunnitelmilleni kävi köpelösti, mutta onneksi tv-arkistojen kätköissä odottaa vielä monta dramaattista käännettä ja ihan niitä tavallisia hetkiäkin tavallisten ihmisten elämästä. Rentoa joulua!

 


 

Viihteellistä joulua

Ma 21.12.2009 @ 13:03Seija Aunila

Elävän arkiston joululahjat tekeillä

Elävän arkiston tontut käärivät taas vauhdilla joululahjoja pakettiin. Viime vuonna  joululahjapaketeista löytyi mm. Metsoloiden joulu ja supersuosittu Tonttu Toljanteri muorin töissä.

Vuoden aikana toiveita on tullut runsainmitoin ja olemmekin pyrkineet toteuttamaan niitä tasaiseen tahtiin. Toiveiden kirjo on ollut laaja. Monelle toive on liittynyt omiin muistoihin. Aina mieleen ei ole muistunut edes ohjelman nimi, vaan mielikuva ohjelmasta.      

Elävän arkiston joululahjasäkkiin olemme yrittäneet tunnustella juuri näitä tunteita herättäneitä muistoja. Lahjat ovat siis vielä työn alla, mutta laitamme ne kuusen alle joulun aatonaattona. 

Luvassa on taas mukavaa viihdykettä joulunpyhille. Sitä odotellessa tässä viime vuoden lahjat fiilistelyä varten :)))!!!

 

Elävän arkiston joululahjat 2009

Ti 01.12.2009 @ 09:19Laura Lilja-Haataja

Kylli-täti joulun tuojana

Kaksi lastenohjelmien vanhinta perinnettä yhdistyivät, kun TV 1:n vuoden 1981 Joulukalenterin keskushenkilöksi valittiin Kylli Koski. Teija Sopaselta taitelijanimensä saanut Kylli-täti oli esiintynyt jo ensimmäisissä tv-koelähetyksissä vuonna 1957, Joulukalentereita oli tehty vuoden 1963 Tähystäjätontun seikkailuista saakka.

Aivan itsestään selvä valinta ei tuolloin 75-vuotias taidekasvattajana yhä toimiva Kylli ollut. Lastenkulttuurissa oli juuri koettu vaihe, jolloin perinteisen sadun sijaan arvostettiin suorasukaista yhteiskunnallista sanomaa. Tätä maailmaa Kylli vierasti, eikä häntä siihen juuri ollut kaivattukaan. Tv-esiintymiset olivat harventuneet, myös johtava arvostelija antoi saduista ajanhenkistä, ilkeilevää palautetta. Kritiikki säilyi Kyllin mielessä kauan, vaikka hän osasikin suhtautua itseensä huumorilla.

Kylli Koskesta Kylli-tädiksi

Saadessani Joulukalenterin suunnittelun tehtäväkseni olin aloitteleva tv-toimittaja, suurista tuotannoista minulla ei ollut ollenkaan kokemusta. Kylli Kosken tunsin vain nimeltä, ehkä olin myös kuullut hänen taikasormuksistaan ja monitaskullisista taiteilijatakeistaan, tv:ssä häntä en kuitenkaan ollut nähnyt. Näistä hatarista lähtökohdista ja melko pienistä resursseista syntyi Joulukalenteri, joka palautti Kylli-tädin aseman monien sukupolvien suomalaisten yhteiseksi satutädiksi. Samalla alkoi meille kummallekin pitkä ”joulu-ura”. Kyllin kanssa teimme joulurauhan julistamisen jälkeen esitettyjä satuja, itse sain kirjoittaa, ja sittemmin myös ohjata, vielä kolme Joulukalenteria. Omimmikseni niistä koin Vaapukkalan Olga P. Postisesta (Ritva Valkama) kertovat sarjanäytelmämuotoiset kalenterit (1987 ja 1996). Näissäkin Joulukalentereissa Kylli oli mukana vierailijana. 

Kylli-tädin joulukalenteri

Kun vuoden 1981 Joulukalenteria katsoo lähes kolmen vuosikymmenen takaa, hämmästyy jälleen Kyllin kerronnan lämmöstä sekä kyvystä hallita ja rytmittää samanaikaisesti niin tarina kuin akvarellimaalauskin. Se, että kaikki tehtiin suoraan valmiiksi ilman jälkikäsittelyä, näyttäytyy nykykatsojalle ehkä toteutuksen liikuttavana kömpelyytenä. Lavastus ja puvustuskaan eivät ole heleitä ja kirkkaita kuten tämän päivän ohjelmissa. Myös tuolloisen tunnuksen yli yksiminuuttinen kesto taitaisi nyt olla liikaa. Vuonna 1981 rauhallisuutta kuitenkin kiitettiin, ja Joulukalenteri otettiin hyvin vastaan. 

Kylli-tädin joulusadut

Jouluaaton ohjelmissa, joista viimeinen tehtiin Kyllin ollessa lähes 90-vuotias, jatkoimme vanhaa suorien lähetysten tekotapaa. Kerrontaa eikä maalausta paranneltu jälkikäteen, vaikka väri olisi hieman valunut tai sivellin kuivahtanut. Kylliä miellyttivät Pirkko Karpin sadut, joita hän usein kertoi. Itse kirjoitin myös monia Joulusatuja, joita Kylli saattoi muokata sopiviksi. Joulupukkitarinoita emme suosineet, mielestämme niitä oli muutenkin tarpeeksi. Hämmästyttävän suuria katsojamääriä tavoittaneiden Joulusatujen Kylli oli pehmeämpi, hauraampi ja satuhaltijamaisempi kuin vielä Joulukalenterissa. Hän todellakin näytti olevan tarinoidensa taikamaasta kotoisin. Kylli Koski kuului niihin onnekkaisiin, joiden sisäinen ja ulkoinen viehätysvoima vain entisestään kasvoivat korkean iän myötä. Tämän Kylli itsekin hyvin ilkikurisesti totesi dokumentissamme Kyllin elämää (1996).

Kulissien takana

Työtoveruuden myötä alkoi myös ystävyytemme, jonka mauste ja rikastuttaja, ei este, oli suuri ikäeromme. Kylli sanoi itseään jouluihmiseksi. Hän saattoi kadulla kulkiessaan puhjeta hyräilemään lempijoululaulujaan. Juuri jouluna muistan ja kaipaan Kylliä erityisesti. Hänen tarinoidensa myötä on hyvä kulkea läpi vuoden pimeimmän ajan kohti valon juhlaa.

Su 29.11.2009 @ 00:07Reijo Perälä

Viikko ilman röökiä

”Jos mä nyt pahoinpitelen jonkun vastaantulijan tai jos mä nyt yritän lintata jonkun viattoman lattiaan, siihen ei liity mitään henkilökohtaista.”

Näin varovasti yritin diplomaattiseen ja ystävälliseen tapaani valmistella kavereitani ja työtovereitani siihen, että olen nyt lopettanut tupakanpolton.

Yli 40 vuotta tätä kesti.

Kun olin 13-vuotias keskikoululainen ja pyöräilin kouluun rennosti sätkä hampaissa, isäni yllätti takaa tulevalla autollaan.

”Riittää, että meidän perheessä on yksi tupakkamies”, sanoi isäni, eikä muuta sanonutkaan. Lopetti tupakoinnin siltä istumalta - mies, joka oli polttanut kaksi askia ”karvapersenorttia” päivässä.

Tupakoinnin vastuu siirtyi isältä pojalle ja muut sisarukset - minua vanhemmatkin - seurasivat reipasta esimerkkiäni.

 

Tupakkalaki savuntorjuntaan

Toimittajaurani alussa olin lehdessä töissä ja meitä oli sullottu samaan pieneen huoneeseen neljä ihmistä: Tommi, Raija, Anja ja minä.

Teimme omasta mielestämme hemmetin hyviä juttuja - ja rööki paloi jokaisella neljällä - toisessa kädessä tietysti kahvimuki, toimittajan perusvarustus. Iltapäivällä  koppero, jossa ei ollut alkeellisintakaan ilmanvaihtoa, oli kuin riihisauna mustana savusta. Hyviä juttuja tuli, mutta henki ei kulkenut, ei edes se Pyhä Henki.

Kävi kyllä monet kerrat mielessä, että tästä ei hyvää seuraa.

Päätoimittajapestin jälkeen ryhdyin tekemään töiden ohella väitöskirjaa ja olin Oulun läänissä YLEn päällikkönä. Alueitten ohjelma-aika kaksinkertaistettiin. Kainuu eriytettiin omaksi ohjelma-alueeksi. Ei tästä mitään tule, jos mä nyt lopetan tupakanpolton.

Menin Radio Suomeen ohjelmajohtajaksi. Johdettavana oli 30 toimitusta ja yli 500 ihmistä. Edessä oli alueellisten tv-uutisten perustaminen, saneerauksia, irtisanomisia ja muita haasteita. Ei tästä mitään tule, jos nyt lopetan tupakanpolton.

Menin käynnistämään Elävää arkistoa ja YLE Areenaa. Ei tästä mitään tule, jos nyt lopetan tupakanpolton.

Aina löytyi syitä, miksi ei.

Johtava työterveyslääkärimme Aslak Savolainen on taitava ja arvostettu lääkäri. Ei tullut suoranaista moitetta - jota olisi voinut sanallisesti vastustaa - mutta sivulauseessa oli rivien välissä hienotunteinen viesti: ”Lopeta toi sauhuttelu.”

Viimeksi kulunut vuosi on ollut kauheaa tämän tupakoinnin kanssa.

Askin olen päivässä vetänyt ja miltei kaikki töissä. Aamulla musta kahvi ja kolme tupakkaa. Kokoustauolla ja kokousten välissä kannattaa polttaa vähän varastoon, neljäkin ehtii, koska ei tiedä, milloin seuraavan kerran pääsee savuille.

Anoppilani joulukirkosta ja kerran kesken hautajaisseremoniankin kävin röökillä.

Runsas viikko sitten tuli tunne, että nyt tämä riemu loppuu.

Tuli kunnon flunssa. Kakomista, yskimistä ja räkimistä - tavanomaista - mutta ei lopukaan. Ensimmäistä päivää vuosikymeniin on niin kipeä, ettei saatakaan polttaa, ei siis yhtäkään tupakkaa.

Nyt tätä pahaa oloa on hyödynnettävä! Nyt lopetan, oli perimmäinen ajatus.

Miten mä tään lopetan? Teen siitä niin julkisen, että en enää kehtaa polttaa.

Kerroin kotona ja töissä. Kirjoitin Facebookiin 130:lle kaverille, että lopetan tupakanpolton - ja sehän olikin kova sana se. Facebookin kautta tuli sellainen kaverien kannustusvyöry, että sitä ei voi pettää. Sosiaalinen media toimi sosiaalisena painostuskeinona, kuten toivoinkin, kun asian sinne julkistin.

Helppoa ei ole ollut. Nikotiinipurkkaa olen vätkytellyt ja saattaa olla, että työterveysasemaltakin tarvitsen apua, mutta nyt tämä on loppu. En perhana anna periksi!

Ja kun kuukausi tulee täyteen, järjestetään kansalaispäivälliset Hartwall-Areenalla. Vai olisiko joku muu vähän suurempi paikka vapaa?
 

Pe 27.11.2009 @ 16:11Seija Aunila

Tonttu Toljanteri voitti jälleen!

Elävän arkiston keskustelupalstan kiivain keskustelu on käyty siitä, miksi Tonttu Toljanteri ei tule Elävään arkistoon?

Viikkoäänestykseen olimme panneet tarjolle Kylli-tädin lisäksi Miitan Puuhaamon ja Neposen seikkailut. Tonttu Toljanteria emme tarjonneet, koska sitä oli Elävässä arkistossa jo kaksin kappalein.

Tonttu Toljanteri oli viikkoäänestyksessä viime vuonna, mutta yllätys, yllätys se ei voittanutkaan. Eniten ääniä sai Olga P. Postinen. Tämä nosti sitten kauhean haloon! Toljanteri-fanit olivat niin pöyristyneitä asiasta, että loppujen lopuksi teimme ensin Tonttu Toljanteri Joulumieli-näytelmästä koosteartikkelin.

Tonttu Toljanterin joulumieli

Tämä ei kuitenkaan riittänyt fanien kyltymättömään Toljanteritarpeeseen, vaan joululahjaksi tarjosimme vielä vuoden 2007 joulukalenterin.

Tonttu Toljanteri muorin töissä

Tänä vuonna kilpailun voitti ylivoimaisesti Kylli-täti. Tämä oli suuri järkytys Toljanteri-faneille tai oikeastaan järkytys oli se, että uutta Toljanteria ei olisi tulossa ollenkaan tänä jouluna. No me siinä sitten kiertelimme, että näin nyt tänä vuonna ja sitten ensi vuonna taas uudet kujeet, mutta, mutta...  Fanit eivät hellittäneet: "Tonttu Toljanteri takaisin. Parasta joulunodotusta =)." "Joooo tonttu toljanteri takas ruutuun siitä se joulutunnelma alkaa haluaisin varsinkin nähdä sen missä joulupukki menettää muistinsa." Ja sitten porukat jo hermostuivatkin: "Miksi ei vastata tonttu toljanteri aiheisiin kysymyksiin?? olisi kiva saada tietää tuleeko uusia jaksoja vai esitetäänkö vanhojakaan enää??"

Eli Tonttu Toljanteri voitti jälleen. Joulukuun alusta lähtien julkaisemme Toljanterin Joulu-tv:tä vuoropäivinä Kylli-tädin kanssa.

Pe 20.11.2009 @ 16:21Seija Aunila

Villasukat jalassa oopperan piippuhyllyllä

Olin aina kuvitellut, että en ole oopperan ystävä, kunnes ystävättäreni johdatti minut oopperan piippuhyllylle.

On pakko myöntää, että avainsana oli 14 euroa. Berliinissä piippyhyllyvalaistuksensa saanut ystävättäreni ehdotti minulle Figaron häitä eräälle tiistai-illalle. Emmin jonkin aikaa, sillä kolmen ja puolen tunnin ooppera keskellä viikkoa tuntui liian haasteelliselta. Sanoin "kyllä", kun kuulin että Figaron häät oopperan piippuhyllyn reunapaikalla maksaa 14 euroa. "Ihan sama vaikka nukkuisin koko oopperaan", ajattelin.

Niin sitten lähdin töiden jälkeen nälkäisenä oopperaan. Ostin matkalla pussillisen karjalanpiirakoita. Nousimme oopperan kolmannen kerroksen parvelle. Alkoi rakkauden, pettämisen ja keinottelujen ankara käsittely. Nojasin tuolin selkänojaan, vähän ajan kuluttua otin talvisaappaat pois jalasta ja nautin. 

Väliajalla avasin karjalanpiirakkapussin, korkkasin vissypullon ja nautin. Toinen puoliaika käynnistyi. Marcellinan, Figaron, Susannan, krevittären ja Cherubinon vyyhti kiristyi. Kuka saa Figaron, kenen häitä lopuksi vietetään? Nautin.

Kolmen ja puolen tunnin jälkeen kävelimme ulos opperasta ja totesimme, että tämä harrastus jatkuu. Me emme tienneet ketkä oopperassa esiintyivät ja oliko ooppera saanut hyvät vai huonot arvostelut. Minä en tiennyt oopperan juonta enkä olisi ollut varma sen säveltäjästäkään. Hyvä niin ja päätimme valita Rigoleton samalla metodilla.

Jälleen lähikaupan kautta karjalanpiirakkapussi mukana oopperan piippuhyllylle ja talvisaappaat pois jalasta. Hovinarri Rigoletto astuu näyttämölle, alkaa uskomattoman koskettava tarina rakkaudesta, kostosta ja kirouksesta. Väliajalla avasin jälleen karjalanpiirakkapussini ja korkkasin vissypullon. Meidän lisäksi väliajalla katsomoon oli jäänyt pari muutakin naista. He istuivat villasukat jalassa ja vertailivat toistensa vaelluskenkiä. 

Alkoi toinen puoliaika. Rigoletto päättää tappaa hänen tyttäreensä Gildaan rakastuneen kieron herttuan, mutta kirotun narrin kohtalo on tyly. Kosto epäonnistuu, Gilda menettää henkensä. La donna è mobile! Katsomo puhkeaa myrskyisiin suosion osoituksiin. Rigoletto astuu lavan edustalle, kohottaa kätensä ja kumartaa kohti piippuhyllyä. Meille, oopperaa rakastavalle villasukkaosastolle! Bravo!!!     

 

Wäinö Sola: Vesti la giubba

Ma 16.11.2009 @ 14:43Seija Aunila

Seksipalveluja Elävän arkiston keskustelupalstalla

Avasimme Elävän arkiston keskustelupalstan ilman rekisteröintiä. Tuloksena oli seksipalvelu- ja viagramainosten tulva.

No ehkä ei nyt ihan tulva, mutta tarjontaa oli kuitenkin merkittävästi, myös venäjän kielellä. Jotta Elävän arkiston etusivu ei olisi täyttynyt kokonaan näillä tarjouksilla, niin otimme käyttöön captchan eli kirjoittajan pitää ennen viestin julkaisua kirjoittaa numero-kirjain-sarja.

Systeemin tarkoituksena on estää automaattisten viestien julkaistuminen keskustelupalstalle. Mutta niinhän se on, että esteet on tehty murrettaviksi. Nokkelat seksipalveluvälittäjät ovat ottaneet seksinnälkäiset nörtit captchan purkajiksi. 

Toiminta menee suurin piirtein näin. Seksinnälkäiselle nörtille annetaan nettiin strippari ns. verkkostrippari. Kuten live-esityksessäkin stripparilla on aluksi vaatteet päällä. Tässä tuleekin sitten ero livestrippauksen ja captchan purku -strippauksen välillä.

Livetilanteessa strippari riisuu vaatteet musiikin tahdissa. Katsojien ei tarvitse tehdä muuta kuin katsoa. Captchan purku -strippauksessa nörtin pitää purkaa Captchoja. Jokaisesta puretusta Captchasta strippari poistaa yhden vaatteen ja  palvelun tilaaja saa yhden seksipalveluviestin jollekin keskustelupalstalle.  

Me olemme nyt sitten saaneet "nauttia" näistä Captchan purku -strippauksen tuloksista, mutta mekään emme aio luovuttaa. Emme edelleenkään ota käyttöön pakollista rekisteröitymistä, vaan jämerämmän Captchan. Kuka pelin voittaa, seksipalveluyritys Captchan purkajineen vai Elävä arkisto. Se jää nähtäväksi. 

Stripteasea ja "kotimaisia shouwareita"

La 07.11.2009 @ 16:43Reijo Perälä

Ruotsinkielinen rotukoira Elmo

Berhandilaiskoira Elmo oli ruotsinkielinen. Se kuului selvästi yläluokkaan ja oli juuriltaan aatelinen.

Näin ainakin ystäväni Hannu uskoi kuolemaansa asti. Niinpä Hannu puhui aina koiralleen ruotsia. ”Ei Elmo suomea ymmärrä. Hän on jaloa sukua. Hänelle pitää puhua ruotsia”, opetti Hannu myös muita perheenjäseniä.

”Elmo. Kom hit! Min lilla Elmo. Vill du äta?” leperteli Hannu vasikkaa suuremmalle, leveäturpaiselle koiralleen keskikouluruotsilla.

Minunkin mielestäni Elmo oli kyllä sympaattinen, mutta käytöstapoja sillä ei ollut. Kerran kyläreissulla ollessani huomasin, että toisesta kengästäni puuttuu pohjallinen.

”Elmo perkele! Oletko sinä syönyt minun kenkäni pohjallisen?!”

”Ei Reijo noin! Puhu Hänelle ystävällisesti ruotsia, niin kyllä Elmo kakkii pohjallisen parin päivän päästä ulos.”

Niin kakki. Aktiivihiilipohjallinen tuli ulostekasan myötä kartanolle kahtena kappaleena.

”Ei muuta kuin pikkasen vesipesua ja uudestaan käyttöön”, lohdutteli Hannu minua ja kiitteli vuolassanaisesti ruotsiksi aatelista Elmoaan hyvästä kakasta.

Terveisiä sinne taivaaseen Hannulle ja Elmolle. Perjantaina oli ruotsalaisuuden päivä. Ruotsinkielisiä ystäviä pitäisi olla kaikilla. Vitsiä voi vääntää kahdella kielellä, oli meidän mottomme.

Jag hoppas, att ni mår bra, Hannu och Elmo!

 

 

Koirakoulu

 

Uskolliset ruskeat silmät

 

Emo ehtoisa

Pe 06.11.2009 @ 14:48Seija Aunila

Ehdota joulukalenteria äänestykseen

Ensi viikolla Elävän arkiston viikkoäänestykseen tulee joulukalenteriehdokkaita. Minkä joulukalenterin sinä haluaisit äänestykseen?

On taas aika käynnistää Elävän arkiston perinteinen joulukalenteriäänestys. Joulukalenteriperinne alkoi vuonna 2006, jolloin Elävään arkistoon julkaistiin Yleisradion ensimmäinen päivittäinen joulukalenteri.

Joulukalenterin Tähystäjätonttu

Sympaattinen Tähystäjätonttu seikkaili televisossa vuonna 1963. Joulukalenteriin liittyi myös sana-arvoitus.

Vuonna 2007 äänestyksen voitti ylivoimaisesti Raili Mikkasen kirjoittama Histamiini-joulukalenteri. Vuonna 1980 esitetyssä joulukalenterissa Titiina on kovin murheissaan, vaikka joulu on tulossa. Histamiini ystävineen tulee Titiinan avuksia ja tallissa vietetään lopulta onnellinen joulu.

 

Histamiini-joulukalenteri

Viime vuonna joulukalenteriäänestyksen voitti Olga P. Postinen. Neiti Postisen joulu on kiireinen. Hän kiertää jakamassa joulukortit Vaapukkalan kaupungin väelle. Kun jouluaatto koittaa, myös neiti Postinen saa joulukortin. Tämä Postisseikkailu oli vuodelta 1987.

Olga P. Postinen -joulukalenteri

Mitkä kolme vaihtoehtoa panisimme viikkoäänestykseen maanantaina 9.11? Kerro se meille tänne blogiin tai Elävän arkiston keskustelupalstalle: http://yle.fi/keskustelut/showthread.php?p=1630#post1630

To 05.11.2009 @ 17:29Seija Aunila

Tupakkaa ja nailon-peruukkeja

Kävin kampaajalla ja otin sen tavallisen paketin: värjäys ja leikkaus. 30 vuotta sitten  kampaamopalvelut olivat hieman toisenlaisia.

70-luvulla kovassa huudossa olivat, varsinkin hieman vanhemman naisväen keskuudessa, edulliset nailon-peruukit. Niitä myivät kaikki kempparit. Peruukkien väriskaala oli laaja ja olikin erittäin suosittua hankkia omasta hiusväristä poikkeavia sävyjä. Peruukin tarkoituksena ei ollut peittää kokonaan omia hiuksia, vaan niiden tuli pilkottaa peruukin reunan alta.

Keinokuituperuukit kuitenkin likaantuivat herkästi ja moni rouva kävi pesettämässä peruukkinsa kampaajalla. Likaantumista edisti tupakointi, jota harrastettiin tuohon aikaan runsaasti myös sisätiloissa. Minun kampaajani yksi silloinen kanta-asiakas oli sekä kova tupakoitsija että peruukin käyttäjä.

Asiakas istui peruukki päässä tupakka kädessä. Koska keinokuituperuukki oli kovin tulenarkaa, niin runsas tupakointi oli jättänyt jälkensä hänen peruukkeihinsa. Jokaisen peruukin "otsatukka" oli sulanut. Asiakas oli kovasti ihmetellyt peruukkien huonoa laatua. Kampaajani oli yrittänyt ehdottaa, että hän pitäisi kättään vähän alempana tupakoidessaan. Tupakan kuuma pää, kun sulattaa keinohiusta. Asiakas ei voinut millään ymmärtää, kuinka hänen tupakoinnillaan ja peruukin huonolla laadulla voisi olla mitään tekemistä keskenään.

Niinpä asiakas jatkoi tupakointia ja tuli säännöllisin väliajoin pesettämään osittain sulaneen peruukkinsa kampaajalla. Samalla lyhennettiin peruukin alta pilkottavia hiuksia. 

Zilliacus pakinoi hiusmuodista

Sivut

Elävä arkisto

Elävän arkiston toimitus tarkastelee maailmaa arkiston aarteiden kautta, usein pieni pilke silmäkulmassa.

> Elävään arkistoon

Blogiarkisto

2014

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu