Unelmoinnin lisäksi unelmat ja niitä toteuttavat ihmiset kiehtovat minua. Mietin mitä unelmista voisi sanoa, voisiko niitä tutkia. Aloitin Wikipediasta: ”Unelma (Asparagus setaceus syn. Asparagus plumosus) on yleinen huonekasvi, joka on sukua ruokaparsalle”.

Ehkei se määritelmä mitä etsin, mutta kasvi on itse asiassa aika hyvä vertauskuva unelmalle. Se vaatii oikeanlaisen maaperän, oikeat olosuhteet, huolenpitoa, rakkautta ja taistelua sitä nakertavia hyönteisiä sekä rikkaruohoja vastaan.

Unelman kasvattamiseen tarvitaan aikaa. Siitä täytyy karsia pois turhat hedelmättömät osat, kuten muiden odotukset, yhteiskunnan normit ja omat pelot ja ennakkoluulot. Sitten sitä on katsottava tarkasti, ymmärrettävä mikä se on. Versoa on hoidettava ja suojeltava, eikä antaa muiden talloa sitä.

Jotta tietäisi mitä haluaa, täytyy satojen naamakirjatuttujen sijasta verkostoitua välillä itsensä ja omien tunteiden kanssa. Muuten löydämme lopulta itsemme ihmettelemästä miten elämästä tulikaan ”tällaista”.

Unelmoiminen vaatii kykyä kuvitella elämänsä paremmaksi. Halu muutokseen on hyvä pohja unelman kasvattamiseen todeksi. Usein vastoinkäymiset pistävät miettimään mitä elämältään haluaa ja saavat aikaan tarvittavaa liikettä.
 

Pulkalla Mont Blancille

Vaikeat koettelemukset karsivat usein pois turhan jossittelun ja varman päälle pelaamisen. Unelman toteuttaminen vaatii monesti luopumista jostain ja on helpompi luopua nykyisestä elämästään, mitä epämukavampaa se on. Lapin erämaahan asumaan muuttanut Riitta Lehvonen totesi, että jos hän olisi väkivaltaisen kodin sijasta kasvanut ”tavallisessa” kodissa, hän tuskin olisi päätynyt radikaaliin ratkaisuunsa. Omien sanojensa mukaan hän olisi saattanut päätyä elämään ”korvike-elämää” tyytyen vain joskus lomailemaan Lapissa ja elämään ”sitkun ja mutkun elämää".

Teurastusta ja terapiaa

Mitä epäsovinnaisempi unelma, sitä enemmän tarvitaan rohkeutta ja ripaus hulluutta. Suomalainen Pertti Duncker innostui purjehduksesta, rakensi itse veneen ja purjehti kuuden vuoden aikana maailman ympäri. Moni voisi paheksua perheellisen miehen tekoa, mutta en tiedä onko parempi juurtua tyytymättömänä kotisohvalle murahtelemaan vaimolle ja lapsille vai kuunnella sydäntään ja olla onnellinen. Ja keinoja löytyy jos jaksaa etsiä. Duncker otti perheensä mukaan osaksi matkaa.

Purjeveneellä maailman ympäri

Elämän tarkoitusta ei kukaan tiedä, mutta jokainen voi vastata siihen mitä on hyvä elämä. Unelmat voivat kertoa keitä olemme ja näyttää tien itsemme näköiseen elämään.

Ihmisillä on usein harha, että unelmien toteuttaminen vaatii rahaa tai jonkun tietyn poikkeuksellisen tilaisuuden kuten eläkkeelle jäännin. Usein tarvittaisiin vain järjestelytaitoja ja luovuutta. Koti meren rannalla on monen haave. Ensimmäinen asuntoni oli juuri sellainen, Helsingissä mutta luonnon äärellä, meren rannalla. Vuokra oli pienempi kuin nykyisessä yksiössäni. Satuin löytämään henkilön, joka halusi vuokrata valtavan omakotitalonsa alakerran, joka oli kuin erillinen oma koti, 80 neliötä, sauna, oma terassi. Ei tarvinnut odottaa lottovoittoa.

Jänkän unelma

Olen matkustanut yli kahdessakymmenessä maassa, sillä aikaa kun saman verran rahaa ansaitsevat tuttuni valittavat, ettei heillä ole varaa ja siirtävät haaveensa jonnekin kaukaisuuteen. Sitten kun on rahaa, voi alkaa käyttämään seuraavaa suosikkitekosyytä rahan ja ajan lisäksi, joka on lapset. Kumma kyllä moni on loistava keksimään syitä, miksei juuri nyt pysty tekemään mitä haluaa, mutta kyvyt keksiä keinoja ja luoda ratkaisuja puuttuvat täysin. Tietysti elämässä on realiteetteja ja on otettava muut huomioon, mutta useinkaan haaveiden toteuttaminen ei vahingoita muita, päinvastoin se saattaa jopa parantaa elämää.

Törmäsin aikoinaan Steve Pavlinan kirjoittamaan artikkeliin, jossa hän neuvoi selvittämään OMAN elämän tarkoituksen kirjoittamalla paperille ”Mikä on todellinen tarkoitukseni elämässä” ja kirjoittamaan ensimmäinen mieleen juolahtava ajatus sen alapuolelle. Ja toistaa tätä kunnes vastaus, jonka on kirjoittanut saa itkemään. En ole vielä kokeillut, mutta ymmärsin pointin. Tunnistamme sen mitä todella haluamme elämältä, kun se koskettaa meitä syvästi, se ei ole asia jonka voi vaan todeta vailla tunteita.

Unelman ei tarvitse olla mikään järisyttävä sankariteko. Se voi olla ystävän saaminen, parempi terveys, perhe, mitä tahansa. Kunhan itse tietää millaista elämää haluaa, mitä ympärilleen tarvitsee. Sen selvittäminen voi aluksi olla hyvin vaikeaa. Ulkoapäin tykitetään niin paljon ärsykkeitä ja paineita tiettyyn suuntaan. Mitä jos haluaakin ihan muuta kuin vanhemmat, puoliso, ystävät tai yhteisö arvostaa?

Nokiamiljonääri hylkäsi markkinatalouden

Vaatii paljon rohkeutta elää itsensä näköistä elämää. Sitä ei pitäisi sekoittaa itsekkyyteen. Itsensä toteuttaminen ja itsekkyys eivät ole sama asia. Haaveena voi olla myös muiden auttaminen, niin kuin saksalaisella Krausin perheellä, joka halusi kokeilla voiko utopistinen ajatus erityislaatuisesta yhteisöstä tulla todeksi.

Basaari: Tapolan kyläyhteisö

Suomalaisessa kulttuurissa piilee sen kuuluisan sisun lisäksi myös lannistava voima. Vai mitä pitäisi ajatella seuraavista sanonnoista: ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.” ”Itku pitkästä ilosta.”? Halutaanko ihmisille opettaa, että onnen tavoittelu on turhaa, jopa vaarallista? Parempi siis ottaa synkeä ilme ja jatkaa arjen raskasta raadantaa? Turha yrittää mitään, siitähän voisi muuten syntyä vaikka jotain hyvää.

Einojuhani Rautavaara teki haaveistaan totta

Mielikuvat ovat tehokas keino unelmien kasvatuksessa. Haaveita voi hahmottaa vaikka keräämällä kuvia, joissa on jotain mitä elämäänsä haluaa. Saatat pian huomata saavasi juuri niitä asioita. Olet virittänyt itsesi niitä kohti ja teet alitajuisesti oikeita ratkaisuja. Siispä pysähdy. Mieti mitä on hyvä elämä sinulle. Mieti mitä siihen tarvitaan, suhteuta se todellisuuteen ja ota läheisesi huomioon. Toteuta se. Nyt.

”Viileässä vietetyn lepoajan jälkeen unelma voi kukkia ja tuottaa punaisia, puolukan kokoisia marjoja” (Wikipedia).
 

Riki Sorsa: Haaveissa vainko oot mun?

Elävä arkisto matkaa ensi viikolla Niilo Ihamäen pakeille. Mitä aktiiviselta senioritoimittajalta ja kansankulttuurin asiantuntijalta kannattaisi kysyä? Kirjoita kysymysideasi blogikommentteihin niin otamme ne matkalle mukaan.

Keskustelu työssä jaksamisesta ja eläkeiän nostosta käy parhaillaan kuumana. YLE Uutiset kertoi, että eläkkeelle jääneitä opettajia kysellään jo nyt tekemään lyhytaikaisia sijaisuuksia. Yhä useampi eläkeläinen palanneekin lähivuosina vanhalle työpaikalleen työvoimapulan vuoksi.

Vuonna 1920 syntynyt Niilo Ihamäki on ohittanut reilusti kaavaillun 65-vuoden eläkeiän mutta ei ole jäänyt lepäämään laakereillaan. Ihamäki on lehtimies, radiotoimittaja, radioääni, kansankulttuurin harrastaja ja eläkeläinen.

Ihamäki ja mummot iltapuhteella

Toimittajalegenda Ihamäki on radiotyössään keskittynyt erityisesti ikäihmisten haastatteluihin. Niilon nauhoille on tallentunut lukuisia tuokiokuvia menneen ajan elämästä. Perinteet, tarinat ja uskomukset on kerrottu toimittajalle avoimessa ja humoristisessa hengessä. Ihamäelle on varmasti vuosien kuluessa muodostunut vankka näkemys perinnekulttuurista ja samalla suomalaisuuden syvimmästä luonteesta. Kannattaa siis vaihteeksi kysyä jotain Niilolta.

Niilo Ihamäki työntouhussa vuonna 1958.