Minkä takia pitää olla naisnyrkkeilyä eikä vaan nyrkkeilyä? Tulee sellainen olo, että vielä tänäkin päivänä on oikeaa urheilua ja naisurheilua, joka tarkoittaa sitä, että kikattava lauma naisia pelleilee urheilukentällä pikkusortseissaan helpommilla säännöillä.
 

Elävän Arkiston viikkoäänestyksen voitti ”Naisnyrkkeilyä vuodelta 1995”. Etsiessäni taustatietoa artikkeliin eksyin tietysti keskustelupalstoille, joista löysin mielenkiintoisia mielipiteitä naisten nyrkkeilystä.
 

Eva Wahlström lähikuvassa

Yksi yleinen perustelu sille, ettei naisten kannata nyrkkeillä, oli se, ettei naisilla ole yhtä paljon fyysistä voimaa kuin miehillä. En tajua, miten tämä liittyy koko asiaan. Onhan muissakin lajeissa miehillä enemmän fyysistä voimaa kuin naisilla. Siksi he eivät ottelekaan toisiaan vastaan. Joissain kommenteissa ilmoitettiin ystävällisesti, että ”miehillä nyt vaan on enemmän voimaa fyysistä voimaa, se on fakta”. Kyllä naiset, ja jopa nyrkkeilevät naiset tietävät ja hyväksyvät ja tämän tosiasian: naisten ja miesten fysiikat ovat erilaisia, miehillä on enemmän fyysistä voimaa, naiset pystyvät synnyttämään lapsia ja näyttävät paremmalta alasti.
 

Tenniskin on yhtä mielenkiintoista katseltavaa naisten ja miesten sarjoissa, vaikka miehet lyövätkin palloa vähän kovempaa. Mielestäni lajin mielenkiintoisuus ei ole kiinni siitä. Onhan nyrkkeilyssäkin on eri painoluokat erikokoisille ottelijoille.

Eva tränar inför tävlingar 1998

Monen mielestä nyrkkeily ei yksinkertaisesti sovi naisille. Ymmärrän, että mielikuvituksettoman ihmisen on vaikea kuvitella jotain, mitä ei ole tottunut näkemään. Uudet asiat ovat pelottavia. Olisihan se ennenkin tuntunut ihan mahdottomalta ajatukselta, että nainen olisi vaikka rumpali, lentokapteeni tai presidentti.
 

Vai eikö nyrkkeily sovi naisille, koska naisella ei saa olla lihaksia ja naisen pitää näyttää söpöltä? En tiedä, minkälainen naisen pitää olla tai miltä heidän pitää näyttää, mutta omasta mielestäni kaikki urheilevat naiset ovat naisellisia ja kauniita. Riippumatta siitä, onko heidän lajinsa nyrkkeily vai baletti.
 

Argumenttina käytettiin myös sitä, että nyrkkeily on väkivaltainen laji, jossa vahingoitetaan tahallisesti toista ihmistä. Se, onko nyrkkeily järkevä laji vai ei, on täysin erillinen kiistelynaihe, eikä liity siihen onko naisilla oikeus nyrkkeillä. Mutta kun asia nyt tuli puheeksi, niin ilmaisenpa mielipiteeni tästäkin.
 

Eva svettas inför EM 2004

World Medical Association haluasi kieltää nyrkkeilyn kokonaan. Perusteluna he käyttivät sitä, että nyrkkeilyssä yritetään tahallaan aiheuttaa toiselle vammoja. Ilmeisesti kukaan World Medical Associationissa ei ole koskaan nyrkkeillyt, koska jos he olisivat nyrkkeilleet, he tietäisivät, ettei nyrkkeilyssä yritetä aiheuttaa toiselle tarpeettomia vammoja.

Nyrkkeilijä haluaa voittaa ottelun. Kukaan ei kuitenkaan halua aiheuttaa toiselle vahinkoa vain vahingoittamisen halusta. Koska vammautuminen tai vahingoittuminen on suhteellisen harvinainen mahdollinen seuraus, vammautuminen ja vahingoittuminen nyrkkeilyotteluissa kertovat pikemmin lajiin sisältyvistä riskeistä kuin suoranaisesti väkivaltaisuudesta.
 

Vertaisin tätä siihen, kun jääkiekossa taklataan. Syy taklaukseen on tilanteen voittaminen. Jos kysyt nyrkkeilijältä, tai jääkiekkoilijalta, haluaisiko hän, että vastustajalle aiheutuisi pysyvä fyysinen vamma, vastaus olisi mitä todennäköisimmin ei.
 

Nyrkkeily on erinomaista liikuntaa, se opettaa oman kehon tuntemusta, joka tuntuu olevan enemmän tai vähemmän kadoksissa nykyajan ihmisillä. Tässä voisi ottaa huomioon myös sen, että mitä todennäköisimmin säännöllisesti nyrkkeilyä harjoittelevan elämäntapa on terveellisempää kuin ihmisen, joka ei liiku ollenkaan. Nyrkkeilyharjoitteluun liittyy usein myös terveelliset elämäntavat. On siis kohtuutonta puhua siitä että nyrkkeily olisi epäterveellistä, varsinkin tässä ylipainoisten alkoholistien maassa.
 

Nyrkkeileviä naisia

Voisi tietysti kysyä, että onko pakko harrastaa jotain sellaista missä voi sattua. Vastaus on kyllä. Itse en ole vielä löytänyt toista urheilulajia, joka olisi yhtä hauskaa kuin nyrkkeily. Monia olen kokeillut. Esimerkiksi joogaa. Jooga on mielestäni äärettömän tylsää. En saa siitä minkäänlaista sisäistä rauhaa, pikemminkin sisäisen turhautumisen. Nyrkkeilytunnin jälkeen sen sijaan olo on hyvä sekä fyysisesti ja psyykkisesti, tunnen iloa, rauhaa ja tyytyväisyyttä. Jooga saa minut raivostumaan. Tietysti eri lajit toimivat eri ihmisille.
 

Useimmissa muissakin urheilulajeissa on mahdollista saada fyysisiä vammoja, murtuneita luita tai satunnaisia verenvuotoja. Olen harrastanut ratsastusta ja se vasta vaarallista olikin. Nyrkkeily ei sitä paitsi pääse edes kymmenen vaarallisimman urheilulajin listalle. Tilastollisesti vaarallisempaa olisi harrastaa esimerkiksi golfia tai cheerleadingia.
 

Mitä tahansa lajia sitten harrastaakin, useimmiten urheilu ja liikunta antaa enemmän kuin ottaa. Jos World Medical Association haluaa kieltää jotain vaarallista, niin se voisi aloittaa vaikka tupakanpolton kieltämisestä.

Eva tränar 1997

Nyrkkeileminen yhdistetään usein väkivaltaisuuteen ja aggressiivisuuteen. Mielestäni nyrkkeilijät eivät ole aggressiivisiä, mutta jos ovat, niin eikö ole parempi että aggressiiviset hullut (niin miehet kuin naisetkin) mätkivät salilla toisiaan, ja ovat harjoitusten jälkeen niin väsyneitä ettei enää jaksa hakata viattomia kadulla kävelijöitä. 
  

Kaikkien edellämainittujen asioiden yhteenvetona  tulin siihen johtopäätökseen, että jos joiltain, niin nyrkkeily pitäisi kieltää isoilta miehiltä. Tässä perusteluni:

Edellä mainitsin, että nyrkkeilyssä on monia eri painoluokkia. Mitä suurempi ja voimakkaampii nyrkkeilijä on, sitä enemmän hänellä on iskuvoimaa. Ihmisen kallon kovuus ei kuitenkaan suurene samassa suhteessa. Jos nyrkkeily kerran on niin vaarallista ja aiheuttaa aivovammoja, niin silloinhan se pitäisi kieltää isoilta miehiltä joilla on paljon iskuvoimaa.
 

Nyrkkeilyvoitto Itävallasta 1951

Naisten nyrkkeilyn tasosta puhutaan myös paljon. Tästä tasosta en sen enempää tiedä, mutta olettaisin ettei se nuorena lajina voi ollakaan kovin korkealla tasolla. Naisnyrkkeilyhän oli kiellettyä vuoteen 1988 saakka.
 

Onneksi minun ei kuitenkaan tarvitse enää vaahdota tästä asiasta. Kansainvälinen olympiakomitea hyväksyi naisten nyrkkeilyn mukaan kesäolympialaisiin. Nyrkkeily oli viimeinen kesäolympialaisten laji, jossa ei ollut naisedustusta.
 

Minä soitin pienenä nokkahuilua, kuten varmaan kaikki muutkin. Minun kohdallani se oli kuitenkin väärinkäsitys.

Yleisökilpailun voitti Näin soitat nokkahuilua –ohjelma. Julkaisin sen Elävän arkiston facebook-sivulle ja ohjelma kirvoittikin paljon muistoja. Yllättävän paljon ”nokkis” oli aiheuttanut traumoja pienille pillipiipareille.

Näin soitat nokkahuilua

Minulle ”nokkis” ei ollut vielä ehtinyt tuottaa traumoja, koska emme olleet vielä päässeet nokkahuiluun koulun musiikkitunnilla. Melodika oli sen sijaan minulle tuttu soitin. Olin saanut sen joululahjaksi. Tykkäsin paljon melodikan soitosta, vaikka en osannutkaan soittaa. Kun minulle tarjoutui mahdollisuus päästä nokkahuilun-soittotunneille, niin olin aivan innoissani. Jostain syystä luulin, että joululahjani nimi oli nokkahuilu.

Kun sitten menin ensimmäiselle tunnille, niin pettymys oli valtaisa. Ihanan melodikan sijaan meille jaettiinkin puiset pillit, joissa oli reikiä. En koskaan oppinut peittämään nokkahuilun reikiä oikein.

Kuinkahan moni elämänvalinta perustuukaan väärinkäsitykseen? Sisareni piti keskikoulun alussa valita alkaako hän lukea pitkää saksaa vai venäjää. Sisarellani oli heti vakaa mielipide asiasta, totta kai hän valitsee venäjän. Niin hän myös teki.

Kun sitten äitini kanssa kysyimme miksi juuri venäjä, niin sisareni sanoi, että hän osaa jo sitä. Ihmetyksemme oli suuri, koska sisareni tuskin oli kuullut venäjää missään. Niinpä pyysimme, että hän sanoisi jotain venäjäksi. Sisareni sanoi ylpeänä: ”Kelo on kaksteist kolmekymment.”

Eestin reklamitelevisio tiedottaa

Kotonamme näkyi Viron tv ja sisareni luuli, viro on venäjää. Sisareni pettymys oli aikamoinen kun hän ymmärsi käsittäneensä väärin. ”Helpon” viron sijaan edessä olikin aivan uusi kieli ja uudet aakkoset.

Mutta palataan vielä nokkahuilun soittoon. Itse asiassa Näin soitat nokkahuilua –ohjelmaakaan ei olisi Elävässä arkistossa ellen minä olisi käsittänyt väärin. Samainen ohjelma oli jo aiemmin ollut viikkoäänestyksessä, mutta se ei voittanut. Koska kyseisen ohjelman tiedot olivat pöydälläni, niin käsitin että ohjelma ei ole ollut vielä viikkoäänestyksessä. Niinpä sitten laitoin ohjelman äänestykseen ja se voitti. kiitos väärinkäsityksen, että saamme nyt nauttia nokkahuilun soitonopetuksesta.