Muistojen yö sattui kohdalleni viime yönä, kun elävää arkistoa selaillessani ja katsellessani valvoin pitkälle aamuyöhön ennen kuin vihdoin huomasin kuinka paljon aikaa on kulunut tämän erikoisen ja erityisen arkiston parissa.

Populaarikulttuurista alati kiinnostuneena kävin tietysti läpi paitsi sen tunnetun Andy McCoy ja Mike Monroe haastattelun, monta muuta joiden katselemiseen kului näköjään aikaa yllättävän paljon. Mutta myös yhteiskunnalliset asiat tietysti kiinnostavat, esimerkiksi Hannu Taanilan Puhemyllyn osa ”Miten työttömyys poistetaan” on aivan mainio, varsinkin kun siinä pian paljastuu millaisessa työttömyystilanteessa tuo Puhemylly on tehty. Ettepä pojat silloin varmaankaan osanneet aavistaa, mitä yhdeksänkymmentäluvulla tapahtuu!

Nuoruuteni idoleista kaipaan tuohon muistojen kultaiseen joukkoon noin muutaman katselu ja kuuntelukerran jälkeen lähinnä Juice Leskistä, kuten luultavasti myös monet muut. Heikki Peltosen ja Kari Somerjoen tekemässä Tuomari Nurmion haastattelutuokiossa on jännitettä, Mikko Alatalon tekemä Hurriganesin haastattelu on suorastaan koominen Alatalon tivatessa rock-miehiltä ”sanomaa”. Mitenhän tuossa kävisi jos tuohon tyyliin asioita näiltä nykysoittajilta tivaisi?

Taitaa olla niin, että minun on ihan näinä päivinä lohkaistava jostakin muusta aikaa Elävän arkiston selailuun, niin kiinnostavalta ja innostavalta sen sisältö tällä hetkellä tuntuu. Vaan jos ei ihan näinä päivinä, niin eiköhän sitten vähän syksymmällä riitä niitä pitkiä sateisia iltoja, jolloin voin tutustua tarkemmin suomalaisen tiedonvälityksen historiaan.

Yleisradion elävä arkisto avasi juuri ovensa. Kävijöitä on ollut ruuhkaksi asti, kiitostakin on tullut, mutta palaute lyö minut ällikällä. Viikko sitten elävää arkistoa ei ollut lainkaan. Yleisradion arkistot olivat uusintoja lukuunottamatta käytännössä kiinni ulkopuolisille. Tänään verkossa on noin 160 tuntia tv-ohjelmia ja 550 tuntia radio-ohjelmia, mikä vastaa noin yhtä promillea Ylen arkistojen sisällöstä. Nyt keskustellaan siitä, miksi aineisto on tällä hetkellä vain Windows Media -formaatissa. Siis väärin sammutettu.

Vuonna 1987 (!) olin mukana opetusministeriön asettamassa työryhmässä, jonka tehtävänä oli selvittää, miten radio- ja televisioyhtiöiden ohjelmat (Yleisradion lisäksi Suomessa on muutamia muitakin) voitaisiin säilyttää ja avata tutkimuksen käyttöön. Näimme paljon vaivaa asian eteen ja totesimme, että muissa pohjoismaissa ongelma oli hoidettu ajat sitten. Samaa asiaa on sen jälkeen käsitellyt pari muuta työryhmää, mutta yhtään näistä ehdotuksista ei ole tähän mennessä toteutettu.

Muutama vuosi sitten Suomessa valmisteltiin laajaa tekijänoikeuslain uudistusta, joka herätti paljon keskustelua. Kukaan ei huomauttanut, että lainmuutoksen yhteydessä olisi voitu ottaa käyttöön ns sopimuslisenssijärjestely, jonka puitteissa kaikki ennen vuotta 1985 tuotetut televisio-ohjelmat olisi saatu verkkokäyttöön kollektiivisopimusten pohjalta (ei välttämättä kuitenkaan ilmaiseksi). Nyt tätä mahdollisuutta ei ole, vaan jokaisen oikeudenomistajan kanssa on sovittava asiasta erikseen.

Otetaan käytännön esimerkki. Yleisradio on aikanaan tuottanut tv-ohjelman, jossa on tuntemattoman kuvaajan ottamia valokuvia. Valokuvat ovat silloin voimassa olleen tekijänoikeuslain mukaan olleet vapaita. Sen jälkeen tekijänoikeutta on taannehtivasti pidennetty, joten kuvat ovat tänään suojattuja. Jos ohjelma laitetaan elävään arkistoon, vastaava henkilö Yleisradiossa voi saada sakkoja tai enintään kaksi vuotta vankeutta, huolimatta siitä ettei oikeudenomistajaa käytännössä ole mahdollista tavoittaa.

On varmasti perusteltua, että arkistoaineisto on käytettävissä eri formaateissa. Mutta ensin on selvitettävä, miten se voidaan saada käyttöön missään formaatissa. Tässä asiassa avaimet ovat aivan muualla kuin Yleisradiossa.

Rehellisyyden nimissä on jatkettava, että varsinkin radioarkistossa on paljon aineistoa, joka voitaisiin jo nykyisen lain ja olemassa olevien sopimusten mukaan avata verkkoon. Hatusta temmaten arvelisin, että tällaisia ohjelmia on ainakin sata tuhatta. Kankkulan kaivolla ei vielä onnistu, mutta suurin osa urheiluselostuksista kyllä. Kuunnelmista ei ole sopimusta, mutta Ylen omien toimittajien hienoja dokumentteja voidaan käyttää, jos niissä ei ole musiikkia, ja näin edespäin. Ehkä meidän pitäisi jäsentää ongelma tarkemmin myös yleisöllemme ja palata pian asiaan.

Niinhän sitä sanotaan, että eilinen on jo historiaa ja eilisen ohjelmakin omalla tavallaan liittynyt arkiston ketjuun lenkiksi. Tämä nettivinkki ei liity Elävän arkiston sisältöihin, mutta saattaa muuten kiinnostaa: uusi Musiikki-TV esittää arki-iltojen 45-minuuttisen ohjelman netissä seitsemän päivän ajan TV-lähetyksestä.

Ohjelma alkoi eilen. Maanantai on uuden musiikin erikoisohjelma. Ensimmäisessä lähetyksessä vieraana on Deep Insight ja uudet musavideot nähdään esim. DeepInsightilta, Ninjalta ja The Killersiltä. Lasipalatsin studiossa taltioitua ohjelmajakson juontavat Tomi Saarinen ja Sonja Kailassaari.

Vaikka arkistoklippien hassuille rilleille ja vaatteille on niin helppo hymyillä, silti ei osaa nähdä, mikä tämän päivän kuoseissa ja puheissa naurattaa 30 vuoden kuluttua. Vai osaatteko te?

Kari A Hintikka kaipaili blogissaan Creative Commons - lisenssiä Elävän arkiston sisältöihin. En ole tekijänoikeuslain erikoisasiantuntija, mutta sen verran uskallan asiasta todeta tässä, että YLE ei voisi yksipuolisesti sellaista lisenssiä liittää aikanaan hankkimiinsa sisältöihin, vaan asiasta olisi varmastikin neuvoteltava tekijänoikeuksia hallitsevien tahojen kanssa. En ole eri mieltä siitä, etteikö tavoite olisi kannatettava. Kysyisinkin tämän blogin lukijoilta, mitä sisältöjä te haluaisitte digitaaliseksi askartelumateriaaliksenne? Mihin käyttäisitte mitäkin filmejä/ääniä?

BBC yhteistyökumppaneineenhan on miettinyt oman, kokeilussa olevan Creative Archive Licence - lisenssin, jossa annetaan joitakin tiettyjä sisältöjä kkäytettäväksi ei-kaupallisiin tarkoituksiin:

"The BBC, the bfi, Channel 4 and the Open University set up the Creative Archive Licence Group to make their archive content available for download under the terms of the Creative Archive Licence - a single, shared user licence scheme for the downloading of moving images, audio and stills. If you wish to share, watch, listen and re-use this content as a fuel for your own creative endeavours you must comply with the terms and conditions as set out in the Creative Archive Licence. For example, you must agree that you will only use the material for non-commercial purposes."

Aihetta liipaten, kannattaa lukaista myös Pekka Gronowin blogista merkintä Project Berliner.