Journalismi on valintoja. Samasta asiasta voidaan esimerkiksi tehdä kaksi hyvinkin erilaista tilastollista yhteenvetoa.
Molemmat ovat oikeita, mutta toinen oikeampi kuin toinen… vai?
Käytännön esimerkki saman asian tilastoista:
Ensimmäisen tilastoinnin mukaan tapauksia on 35, joista voitolliseen lopputulokseen päättyi 28 eli 80 prosenttia. Erittäin tuloksellista!
Toisen laskelman mukaan tapauksia oli 284, joista voitolliseen tulokseen päätyi 95 eli 33 prosenttia. Tulos on korkeintaan välttävä, ellei suorastaan heikko.
Dokumentissani Lama ja oikeus, joka esitettiin TV1:ssä 20.1., käsittelin säästöpankkien vahingonkorvausoikeudenkäyntejä. Tämä Suomen taloushistorian laajin ja pisin oikeudenkäyntien sarja on kestänyt loppuvuodesta 1993 alkuvuoteen 2008. Valtio vaati korvauksia 26 säästöpankin hallituksen jäseniltä ja johtajilta. Näissä oikeudenkäynneissä heitä ei syytetty mistään rikoksista, vaan siitä, että olivat huolimattomuuttaan aiheuttaneet vahingot eli luottotappiot, joita valtio vaati korvattaviksi.
Kun Valtion vakuusrahaston virkamiehet ovat esitelleet oikeudenkäyntejä ja niiden tuloksia (esimerkiksi Vakuusrahaston toimintakertomuksessa 2006), niin tilastollisena yhteenvetona on esitetty se, että säästöpankkien vahingonkorvausoikeudenkäynneissä kanteita oli yhteensä 35 (joissakin pankeissa on siis nostettu useampia erillisiä kanteita) ja että seitsemässä tapauksessa kanteet on kokonaan hylätty. 28 tapauksessa kanteet siis ovat johtaneet kantajan eli valtion kannalta voitolliseen tulokseen eli siihen, että vastaajia on oikeudessa määrätty korvauksiin.
Vähintään rivien välissä on luettavissa se, oikeudenkäynteihin on ollut syytä ryhtyä ja että hallitus ja virkamiehet eivät ole turhaan haastaneet kansalaisia monivuotisiin oikeusprosesseihin eivätkä kuluttaneet vastuuttomasti veronmaksajien rahoja.
Tämä laskutapa on kelvannut esimerkiksi eduskunnalle silloin, kun siellä oikeudenkäyntejä esitelty. Tätä laskutapaa virkamiehet ja poliitikot tarjosivat auliisti myös Lama ja oikeus -dokumentin taustakeskusteluissa ja haastatteluissa.
Mutta onko se oikea? Yhdessä kanteessa on yleensä mukana useampia ihmisiä. Samassa kanteessa oikeuden päätökset saattavat olla eri ihmisten kohdalla erilaiset. Toiset voidaan määrät maksamaan vahingonkorvauksia, toisten kohdalla kanne voidaan hylätä kokonaan.
Minkälaiseksi vahingonkorvausoikeudenkäyntien tilasto muuttuu, jos kanteiden asemesta lasketaankin ne yksittäiset ihmiset, joita kanteet koskivat ja jotka oikeuteen haastettiin.
Lama ja oikeus -dokumentin tutkimusvaiheessa hankin – kirjaston taustatoimittajien uutteralla avulla – kaikkien oikeusjuttujen alkuperäiset haastehakemukset sekä oikeuden päätökset ympäri Suomea 26 käräjäoikeudesta, kuudesta hovioikeudesta ja korkeimmasta oikeudesta.
Kun ihminen ihmiseltä tutkin alkuperäiset haasteet ja lainvoimaiset oikeuden päätökset, niin lopputuloksena oli se, että oikeuteen haastettiin 284 ihmistä, joista korvauksiin määrättiin 95 eli 33 prosenttia. Muiden eli 2/3:n kohdalla oikeusjutut päättyivät siis siihen, että kanteet on oikeudessa hylätty tai peruutettu.
Monivuotisia ja kalliita vahingonkorvausoikeusprosesseja voi siis sanoa suureksi osaksi turhiksi.
Esimerkiksi Oriveden säästöpankista oikeuteen haastettiin hallituksen 12 jäsentä ja pankin toimitusjohtaja, yhteensä 13 ihmistä. Oikeudessa toimitusjohtaja määrättiin korvauksiin ja hallitusten jäsenten kanteet hylättiin.
Tilastollisesti tämän voi laskea niin kuin virkamiehet tekivät eli yhtenä tapauksena, joka johti ainakin osittain kantajan eli valtion kannalta voitolliseen lopputulokseen. Kun näin tehdään, niin jotain oleellista jäänee kuitenkin kertomatta.
Tapauksen voi tilastoida myös niin , että se koski 13 ihmistä, joista yksi määrättiin maksamaan korvauksia ja 12:n kanteet hylättiin. Lopputulos on kantajan eli valtion kannalta tappiollinen luvuin 12 – 1.
Vastaavia tapauksia oli useita, esimerkiksi Toijalan säästöpankki 8 – 1 (hallituksen kahdeksan jäsenen kanteet hylättiin – yksi pankinjohtaja määrättiin korvauksiin), Heinola 13 – 1, Keskipohja 17 – 4, Laitila 9 -1, Turun työväen säästöpankki 11 – 1, jne.
Kumpi laskutapa on oikea?
Tietenkin molemmat omalla tavallaan.
Onko näkökulmissa eroja, korostuuko toisessa ihminen ja toisessa byrokratia? Entä jos ohjelmassa on aikaa ja mahdollisuuksia esittää vain yksi laskelma, kumpi silloin on oikeampi?
Minun vastaukseni voi nähdä Lama ja oikeus-dokumentista:
www.yle.fi/elavaarkisto/
Katso myös: Lama ja oikeus -dokumentin taustamateriaalit
YLEn Ykkösdokumentin sivuilla:
ohjelmat.yle.fi/ykkosdokumentti/tausta_aineistot/lama_oikeus
Timo-Erkki Heino
YLE Asiaohjelmat, dokumenttitoimitus
Tuottaja
