To 30.09.2010 @ 14:57Virpi Hukkanen, A-talk

Mikä meitä uhkaa?

Armeijaa aiotaan uudistaa kymmenillä tekosilla. Suureen
kysymykseen Risto Siilasmaan ehdotus ei vastaa. Mitä uhkaa Suomen
puolustusvoimat valmistautuu torjumaan? Vastatkaa, hyvät naiset ja
herrat!

Siilasmaan lähes 200-sivuinen esitys kertoo kyllä puolustusvoimien
ykköstehtävän. Se on Suomen sotilaallinen puolustaminen. Niin,ilman
muuta!

Suuressa osassa Eurooppaa ykköstehtävä ei ole enää tuo sama. Esityksen
liitteistä selviää, että useat isot Euroopan valtiot ja Pohjoismaat
pitävät armeijaansa yllä kansainvälisiä kriisejä varten. Suomessa
ylläpidetään kykyä puolustautua aseellista hyökkäystä vastaan omalla
maaperällä.

Miksi puolustusvoimien lähtökohta on niin erilainen täällä kuin
kavereilla tuolla Itämeren takana?

Suomessa tarvitaan kaikki miehet - ja jokunen nainenkin - armeijan riveihin.
Muualla Euroopassa suunta on toinen. Suomen kaltainen yleinen
asevelvollisuus on käymässä harvinaisuudeksi.

Kuka kertoisi, mikä meitä uhkaa? Venäjä-Venäjä-Venäjäkö?

A-talk: Armeija remonttiin torstaina 30.9. klo 21.00 TV1

Ke 29.09.2010 @ 15:21Heikki Ali-Hokka, A-plus

Nokian iso luuta

Olen juuri näpelöinyt Nokian uutta kohukännykkää N8:a. Näyttö on mukavan suuri, kamerassa pikseleitä enemmän kuin ennen, kosketus saa palikat liikkumaan sulavasti. Asiantuntemukseni ei silti riitä sanomaan, onko tästä iPhonen tai BlackBerryn haastajaksi.

Monen usko Nokiaan on tällä hetkellä vähissä. Sen sanotaan jääneen jälkeen kilpailijoistaan niin älypuhelimien kuin palveluidenkin kehittäjänä. Nokian Ovi Storessa on 13 000 erilaista sovellusta, Applen vastaavassa kaupassa noin 200 000. Toisaalta Apple myy kännyköihin muun muassa kymmenkuntaa erilaista pierun ääntä, joten volyymieron suuruutta ei kannata liikaa kummeksua.

Nokialla on nyt uusi johtaja. Kanadalaisen Stephen Elopin vetämänä Nokian pitää löytää uusi draivi ja ketteryys, jolla se pysyy kilpailijoidensa perässä ja mieluimmin askeleen edellä. Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila sanoi Elopin nimityspäivänä, että yhtäkään kiveä ei jätetä kääntämättä yhtiön ongelmien ratkaisemiseksi. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Kuinka iso luuta Nokiassa heilahtaa? Odotan ensimmäisiä vastauksia tänään.


Lue aiheesta:
Ollila A-plussassa: Nokian johtajuudessa ongelmia
Ollila - uuden johtajan haku alkoi toukokuussa

Ti 28.09.2010 @ 13:22TImo Harakka

Jälkijättöinen jätekähinä

Suomen hallitus ilmoitti torstaina, että se lieventää jätevesiasetusta, josta on tullut jo melkoinen sotku.

Yli kahden sadan tuhannen kiinteistön jätevesien puhdistus sai lisäaikaa vielä kaksi vuotta. Kokonaan vapautetaan ne, jotka täyttävät tänä vuonna kuusikymmentäkahdeksan vuotta.

Hallitus ilmoitti seuraavaa: Valtioneuvosto pitää tärkeänä jätevesien puhdistusta koskevan sääntelyn pitkäjänteisyyttä ja ennakoitavuutta.”

Tämä varmaan naurattaa aivan kuoliaaksi niitä ikäihmisiä jotka eivät olleet osanneet ennakoida vapautusta ja olivat jo lainkuuliaisina noudattaneet valtiovallan määräyksiä. Yhtä hauskaa on varmasti niillä kuusikymmentä seitsemän vuotiailla, jotka eivät osanneet ennakoida syntymäänsä oikean vuoden puolelle.


Vihreitä on arvosteltu ja ihan aiheesta, että he istuvat hallituksessa joka rakentaa ydinvoimaa jota vihreät vastustavat. Mutta entäs tämä keskusta, joka nyt vastustaa verisesti keskustan itse hallituksen johdossa tekemiä lakeja ja asetuksia?

Jätevesiasetus annettiin jo seitsemän vuotta sitten. Se on itse asiassa Anneli Jäätteenmäen hallituksen harvinainen aikaansaannos.
Ja nyt Paavo Väyrynen ja ex-puoluesihteeri Jarmo Korhonen kiihottavat kansaa kapinoimaan keskustan omia päätöksiä vastaan, samoin kansanedustaja Hannu Hoskonen.

Mutta mikseivät lainsäätäjät vastustaneet lakia silloin, kun lakia säädettiin? Seuraava keskustalainen pääministeri Matti Vanhanen nimittäin toi jätevesiasetuksen vielä eduskuntaankin. Millaisia palopuheita piti Hannu Hoskonen, tai nykyään älämöivät kristilliset, perussuomalaiset, tai kokoomuksen Pertti Hemmilä?

Katsotaan eduskunnan pöytäkirjoja. Marraskuu nolla neljä – ei yhtään puheenvuoroa. Helmikuun kuudestoista nolla viisi – ei yhtään puheenvuoroa. Viimeinen käsittely kahdeskymmenes toinen helmikuuta nolla viisi. ”Keskustelua ei synny. Asia on loppuun käsitelty.”

No loppuun ja loppuun.
Kapinakepulaiset ja nämä muut jälkijättöiset olivat hiiren hiljaa varsinaisessa lainsäädäntötyössään eduskunnassa, mutta metelöivät nyt vuosien päästä median avulla.

Joka mediassa esiintyy höynäytetty vanhus, jolle huijari on myynyt kymppitonnin puhdistusvälineet.

Kun tämä summa kerrotaan kaikkien kiinteistöjen lukumäärällä, niin saadaan hirmuinen hinta. Jätevesiasetusta ankarasti vastustava Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto arvioi, että puhdistus maksaisi PAHIMMILLAAN kaksi ja puoli miljardia euroa. 

Tämä summa on siirtynyt sellaisenaan Aamulehden ja Helsingin Sanomien pääkirjoituksiin, mutta ilman sanaa ”pahimmillaan”. Hinta on kaksi ja puoli tai kolmekin kertaa suurempi kuin hallituksen arvio – sillä on selvää, että monet kiinteistöt pärjäävät paljon pienemmillä investoinneilla. Jopa alle tuhannen euron.

Mutta tämä on epädramaattista. Samoin se, että asetuksen ansiosta ympäristö puhdistuu ja järvet ja pohjavedet voivat paremmin. Se ei ainakaan kiinnosta ketään.


 

To 23.09.2010 @ 16:18Virpi Hukkanen, toimittaja, A-talk

Kakkaa luontoon

Likakaivosta lähtevä oja oli lapsena iljettävä paikka. Se haisi, oli musta ja limainen. Muutaman kymmenen metrin päässä hurisi porakaivo. Mutta mitäpä tuosta, kyllähän metsikköiseen rinteeseen vähän kakkaa mahtuu.

Tällä viikolla, A-talkin ”Sekaisin jätevedestä” –ohjelmaa tehdessäni, minulle on valjennut, että sama asenne rienaa suomalaisia maaseudulla yhä edelleen:luontoon kyllä mahtuu.

Moni jätevesineuvoja kertoi, että kaikki ihmiset eivät edes tiedä, mihin oma vessavesi menee. Eikä silläkään tunnu olevan niin väliä, että uimaranta haisee ulolle. Niinhän se on aina tehnyt.

Harvalle mökkiläiselle tai muuten maalaiselle tulee mieleen, että MINÄ ITSE voisin tehdä asialle jotakin. Että voisin vähän sijoittaa puhtaan lähiympäristöni puolesta. Että voisin ensitöikseni soittaa omaan kuntaan ja kysyä, kuinka likavedet pitäisi 2010-luvulla käsitellä meidän kauniissa kunnassa.

 

Ke 22.09.2010 @ 13:56Heikki Ali-Hokka, A-plus

Lehmän hermot

Olen haastatellut Matti Vanhasta tv:ssä 5-6 kertaa. Käsitykseni hänestä on varmaan aikalailla sama kuin monen muun: asioihin hyvin perehtynyt, tasainen, hieman kolea. Päällimmäiseksi nousee kuitenkin yksi ominaisuus: hän on niitä ihmisiä, joita voi sanoa lehmänhermoisiksi. Sellainen ihminen ei pienestä hätkähdä.

Muistan kohdanneeni hänet yhden ainoan kerran selvästi hermostuneena. Se oli viime keväänä, kun Kreikan kriisi alkoi kunnolla kaatua päälle, ja euroalue keräsi yhteisiä voimia. Ylen studiolla Vanhasesta näkyi, että hän oli valtavan huolissaan Euroopan korttitalon kaatumisesta - eikä tietenkään turhaan.

Nyt häntä saattaa uhata pääministeriaikojen päätöksen vuoksi jopa valtakunnanoikeus. Vanhanen on kommentoinut asiaa sanomalla olleensa pahemmissakin paikoissa.

Vaikea uskoa. Jääviyskysymys painaa Vanhasta varmasti enemmän kuin mitä hän ulospäin näyttää, ja varjostaa hänen uutta työtään. Kaikkien - eikä vähiten Vanhasen - etu on, että asia saataisiin pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman pian.
 

Asiasanat: 
Ma 20.09.2010 @ 09:36Tiina Merikanto, Ajankohtainen kakkonen

Millaista apua kotiin?

Kaikkihan me haluamme asua kotona mahdollisimman pitkään, vanhanakin. Tämä on myös valtakunnan virallinen tahtotila. Laitospaikkoja puretaan kunnissa kiihtyvällä vauhdilla ja tarjolla pitäisi sitten olla apua kotiin: kotihoitoa. Mutta onko ja jos on minkälaista?

Kotona heitteillä -ohjelmaa tehdessäni, mietin useasti, että jos meno jatkuu nykyisenä tai pahenee, toivottavasti minulla on riittävästi rahaa ostaa sellaista apua, jota vanhana tarvitsen. Avun tarve ja tarjonta ei välttämättä nykymaailmassa kohtaa. Liian usein annetaan sitä apua, mitä on tarjolla, ei sitä, mitä ihminen tarvitsee. Minulta voi sujua ruuan laitto, muttei kaupassa käynti. En haluaisi olla vankina kotona, vaikka en itse pääse ulos. Toivoisin, että joku siivoaa ja nostaa lasinsirut lattialta. Mieluiten söisin ruuat lämpimän ja tiskatuista astioista. Ajatusten vaihdosta nauttivana ihmisenä, olisi mukava myös puhua jonkun kanssa, edes joskus.

Vanhana keski-ikäisen maailmaan luonnollisena kuuluvat asiat muuttuvat erityistoiveiksi. Tehdään paljon, mutta vahoja ihmisiä ei kuunnella heidän omassa asiassaan. Ohjelmaa tehdessäni näin paljon välittämistä, mutta myös välinpitämättömyyttä. Kotona voi olla heitteillä Suomessa, jo nyt.


 

To 16.09.2010 @ 15:17Janne Ikonen, A-talk

Rasvassa on eräs ongelma

Jälleen pintaan noussut keskustelu rasvan terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä kuvastaa hyvin journalismin ongelmallista suhdetta tieteeseen.

Keskustelun ensimmäinen osapuoli on hyvin pieni toisinajattelijoiden joukko. Sen mukaan kova rasva ei olekaan epäterveellistä. Ne jotka väittävät rasvaa epäterveelliseksi eivät vain kykene enää näkemään vuosikymmeniä jatkuneen propagandan läpi ja arvioimaan tuoreita tutkimustuloksia totuudenmukaisesti.

Toisen osapuolen muodostaa alan asiantuntijoiden ylivoimainen enemmistö. Sen mukaan toisinajattelijoiden tutkimukset ovat vain näennäisesti tieteellisiä – parhaimmillaankin ne ovat huonosti tehtyä tiedettä, eikä niillä ole mitään painoarvoa verrattuna rasvan haitoista todistavaan laajaan tutkimuskirjallisuuteen.

Nyt, kymmenen euron kysymys: miten toimittajan pitäisi suhtautua vastaavien kiistojen osapuoliin? Vaihtoehtoja on periaatteessa neljä.

Ensimmäinen vaihtoehto on luottaa toisinajattelijoihin. Tällöin on kuitenkin kysyttävä, riittääkö toimittajan asiantuntemus heidän väitteidensä arviointiin? Tieteellisten artikkelien luotettavuuden arviointi ei onnistu maallikolta - jollainen toimittaja pakosta useimmilla tieteenaloilla on - kovinkaan helposti. Onnistuuko toimittaja tässä todella paremmin kuin ne vuosia tai vuosikymmeniä aihepiiriin tutustuneet tieteilijät, jotka eivät pidä toisinajattelijoiden väitteitä uskottavina?

Toinen vaihtoehto on luottaa vanhoihin asiantuntijoihin. Nämä ovat kuitenkin saattaneet rakentaa koko tieteellisen uransa tietyn näkemyksen puolustamisen ympärille. Heille voi olla vaikeaa suostua arvioimaan uudestaan koko tieteellisen näkemyksensä perusteita. Tiedemaailma on historian aikana myös usein ensin hyljeksinyt käänteentekeviä tieteellisiä läpimurtoja.

Kolmanneksi asia voidaan jättää yleisön päätettäväksi, mikä onkin varsin suosittu ratkaisu. Toimittaja vain esittelee molemmat näkökulmat mahdollisimman tasapuolisesti. Tällöin käsillä on kuitenkin sama ongelma kuin ensimmäisen vaihtoehdon kohdalla: riittääkö toimittajan asiantuntemus sen arvioimiseen, kenen näkökanta on riittävän perusteltu nostettavaksi osaksi keskustelua? Esimerkiksi tähdistäennustajia ei liene mielekästä kuulla tasavertaisena osapuolena keskusteltaessa talouden tulevaisuuden näkymistä.

Lopuksi toimittaja voi jättää asian sikseen ja olla kokonaan puhumatta siitä. Silloinkin törmätään isoon ongelmaan. Ellei vaihtoehtoja esitellä, toimittaja asettuu vallitsevan järjestelmän, siis vanhojen asiantuntijoiden puolelle. Vaihtoehdoista vaikeneminen viestii, että nykyinen näkemys on ainoa mahdollinen.

Tämä on ongelma, johon tulee törmättyä aika usein. Lupaan kyllä sen aiemmin mainitun kympin sille, joka esittää probleemiin kattavan ratkaisun.

To 16.09.2010 @ 14:29Juha Ristamäki, Ajankohtainen kakkonen

Päästäänkö jo asiaan?

Kun oikeuskansleri Jonkka päätti viedä ex-pääministeri Vanhasen esteellisyysasian eteenpäin, kiirehti Vanhanen kommentoimaan, ettei oikeuskansleri ottanut kantaa, onko hän syyllistynyt rangaistavaan tekoon. Näppärää tukeutua juridiikkaan, kun puntissa jo valuu.

Vanhasen ja Nuorisosäätiön vaalirahoituskuvioissa saatetaan vihdoinkin päästä asiaan Vanhasen osalta. Oletettavaa kun lienee, ettei perustuslakivaliokunta tule asettumaan poikkiteloin sen tielle, että keskusrikospoliisi tutkisi Vanhasen esteellisyys- ja muut toimet tässä asiassa.

Olennaista ei välttämättä ole linjanveto siitä, mitä Vanhanen valtioneuvoston istunnoissa teki, kun pöytään nuijittiin RAY:n avustukset myös Nuorisosäätiölle.
Olennaista on, että Vanhanen on pääministerinä tiettävästi kertoillut puolitotuuksia Nuorisosäätiön vaaliavustuksista. Hän on puolustautunut, ettei olisi tiennyt tarkasti, millä tavalla Nuorisosäätiö olisi tukenut häntä vaaleissa, vaikka ei käytännössä ole voinut olla tietämättä.

Olennaista on, että koko nykyisenkaltainen Nuorisosäätiö on Vanhasen luomus. Juuri Vanhanen on ollut keskeinen tekijä aikana, jolloin säätiöstä on ryhdytty monin tavoin tukemaan nuorisorakentamista suosivia poliitikkoja, jotka näyttävät olleen pelkästään keskustalaisia.

Olennaista on, että Vanhanen tietää, millä tavalla yleishyödyllisestä, yhteisin varoin rahoitetusta säätiöstä luotiin rahakukkaro keskustalaisten vaaliponnisteluihin. Ja miten samat henkilöt istuivat niin vaalirahaa jakaneessa säätiössä kuin myös rahaa kerjänneissä vaaliyhdistyksissä.

Vanhanen tietää, mutta kertooko sen poliisille, se on sitten eri asia. Mahdollisessa esitutkinnassahan rikoksesta epäillyn Vanhasen ei tarvitsisi puhua totta.

Entiseltä pääministeriltä totuuden puhumista voisi tietysti odottaa. Etenkin kun siitä saattaa riippua myös muiden rikoksesta epäiltyjen asema: vai luuletteko, että Vanhasen jälkeen Nuorisosäätiön johtoon istutettu perintöprinssi Antti Kaikkonen itse keksi vaalirahojen jakamisen?

Juha Ristamäen aiempi blogi aiheesta: Kestääkö oikeuskanslerin kantti?

Ke 15.09.2010 @ 16:00Heikki Ali-Hokka, A-plus

Uusista EU-säännöistä tulee lattiarättejä

Kreikan pelastumista talouskriisin kynsistä seurataan huolestuneina ympäri Eurooppaa, niin myös Suomessa. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen lähetti osan Suomelle jyvitetyistä 1,48 miljardista eurosta matkaan "jälleennäkemisen toivossa". Helleenien yritys on ainakin kova. Taloutta on rukattu ennennäkemättömän rajusti, mutta siitä huolimatta bkt painuu tänä vuonna miinukselle.

Taantuma jättää jäljet koko Eurooppaan. Säännöt pannaan uusiksi, jotta maanosa ei enää toista kertaa ajaisi Kreikan tapaiseen miinaan. Esimerkkejä on useita: pankkeja on syynätty stressitestein, niiden vakavaraisuusvaatimuksia nostetaan, budjettiien läpinäkyvyyttä lisätään ja kasvu- ja vakaussopimukseen otetaan käyttöön sanktiot.

Vaan miten mahtaa käydä? Stressitestit tehtiin niin alhaisilla vaatimuksilla, että liian moni pankki ei siinä reputtanut ja vakavaraisuusvaatimus jäi odotettua alhaisemmaksi, kuuteen prosenttiin. Kasvu- ja vakaussopimuksen pakkokeinoista on vielä sopimatta.

Euroopan talous on hyvässä vedossa, ja se saattaa vesittää hyvät aikeet sääntöjen kiristämisestä. Muistissa vielä on, kuinka kävi kasvu- ja vakaussopimuksen vanhalle versiolle 2000-luvun alussa. Ensimmäisenä sillä pyyhki lattiaa Euroopan vahvin talous, Saksa.

 

Ke 15.09.2010 @ 15:20Ella Airas

Pakoon Facebookkia!

Kiinnostaisiko sellainen sosiaalinen media, jossa ei tarvitsisi katsoa mainoksia tai olla huolissaan yksityisyydestä? Uusin tulokas Diaspora* taitaa olla sellainen. Juttu on kuitenkin vasta ihan alussa.

Pääideana olisi käyttäjän yksityisyys ja omaehtoisuus. Välissä ei ole vallanpitäjää, kuten Facebook, joka voi halutessaan muuttaa sääntöjä kesken pelin. Diaspora* on tarkoitettu serverittömäksi ohjelmaksi, joka hajautetaan jokaiselle käyttäjälle. Tämä poistaa kokonaan omistus-käyttösuhteen ongelmat.

Neljä amerikkalaista tietotekniikan ja ohjelmoinnin opiskelijaa, Daniel Grippi, Maxwell Salzberg, Raphael Sofaer ja Ilya Zhitomirskiy, toivoivat projektin aikaansaamiselle 10 000, vaan saivatkin hups heijakkaa 200 000 dollaria lahjoituksia Diasporan luomiseen. Tosissaan ollaan.

Diasporan* lähdekoodi julkaistaan tänään. Kuka osaakin voi asentaa sen koneelleen ja alkaa kehittämään sitä. Me muut odotamme kunnes läjästä koodia on saatu paketti kasaan ja voimme alkaa käyttämään sitä. Odotan mielenkiinnolla minkälainen käyttöliittymästä tulee. Toivottavasti sellainen, jota normaalikäyttäjä osaa hyödyntää.

Diaspora* sai miettimään yksityisyyttä. Kiinnostaako Facebookin käyttäjiä yksityisyys tarpeeksi vai voittaako valmiin käyttöjärjestelmän helppous? Diasporahan siirtää tavallaan vastuun kuluttajille. Diasporassa* kiehtoo toisaalta juuri se, että kukaan muu ei hallitse dataani. Saan näyttää itsestäni kuinka vähän tai paljon tahansa. Minun ei tarvitse välillä käydä kurkkaamassa, onko facebook taas tehnyt muutoksia yksityisyyteeni. No, vielä ei ole mitään, mitä käyttää, joten tämäkin kaikki on vasta oletusta. Mielestäni tämä kuulostaa kuitenkin kokeilun arvoiselta jutulta.
 

Sivut

Ajankohtaisputki

Tuubin täydeltä asiaa!

A-tuubi on uusi monimuotoinen ajankohtaiskanava netissä!

Blogiarkisto

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu