Ajankohtaisputki

Ollila valitsi väärän seuraajan

Mihin voi enää luottaa, kun Nokian toimitusjohtajakaan ei ole enää suomalainen? Kyse on historiallisesta muutoksesta Suomen kansantalouden lippulaivan johdossa, kun Olli-Pekka Kallasvuo korvataan kanadalaisella Stephen Elopilla!

Kallasvuon täytyi mennä, koska se paljon puhuttu luottamus -ja sen mukana kaikki muukin- yksinkertaisesti katosi. Vuosikymmenen takaisiin huippuvuosiin verrattuna Nokian osakkeen arvosta on haihtunut kokonaista 90-prosenttia. Varsin totaalinen romahdus siis -romahdus, joka tosin alkoi jo ennen OPK:n nimittämistä kännykkäjätin toimitusjohtajaksi kesällä 2006.

Älypuhelinten ja Applen haaste osoittautui sittenkin ylivoimaiseksi. Apple on Nokiaa melkein 10 kertaa arvokkaampi, vaikka Nokia myy puhelimia 10 kertaa kilpailijaansa enemmän. Myöskään internet-yhtiöiden -kuten Googlen- kasvavaan kilpailuun ei Nokia ole pystynyt vastaamaan.

Pari vuotta sitten BUSINESS WEEK -lehti arvioi, että pelkän Nokian brändin arvo olisi 25 miljardia dollaria. Nyt tällä summalla saisi jo koko yhtiön!

Nokia on 123 000 työntekijän jättiyhtiö, jonka kaikki ongelmat tunnutaan nyt kaadettavan lähtöpassit saaneen Olli-Pekka Kallasvuon niskaan. Potkut voi myös nähdä Nokian hallituksen pj:n, Jorma Ollilan yrityksenä pelastaa oma nahkansa. Markkinoilla odotettiin Kallasvuon eroa jo sen verran pitkään, että kohta olisi saattanut Ollilankin asema alkaa horjua.

Kallasvuon aikana erityisesti heikko pörssikurssi ja kielteinen julkisuus ovat piinanneet yhtiötä. Lukuisat ongelmat ovat suistaneet kännykkäjätin negatiiviseen syöksykierteeseen, jonka oikaisemisessa uudella toimitusjohtajalla takuuvarmasti riittää työsarkaa. Ellei oikaisu onnistu, Nokialle voi käydä samoin kuin Volvolle: kiinalaiset tulevat ja ostavat sen pois kuleksimasta.

Asiasanat:

Jorma Ollila

Nokia

Olli-Pekka Kallasvuo

Stephen Elop

Uusintoja sontaluukusta

2 kommenttia

Hallintoneuvosto esittää tv-maksuun kuuden prosentin eli 14 euron korotusta ensi vuodeksi. Korotus on otettu hillityn innostuneesti Ylessä vastaan. Tappiota tulee yhä, mutta pitää ne oletettua siedettävämpinä. Esitys menee seuraavaksi viestintäministeriöön ja sieltä hallitukseen - ja läpimeno on varma. Poliitikoille tv-maksun korotus ei tunnu olevan ongelma.

Entä sitten kansa? Erehdyin lukemaan Helsingin Sanomien tv-maksu-uutisen kansalaiskeskustelua. Se oli masentavaa. Muutaman Yle-mielisen kommentin päälle vyöryi ikävän tutuksi tullutta Yle-vihaa. "Eihän sieltä tule muuta kuin uusintoja". "Minä en ole siitä sontaluukusta vuosikausiin maksanut enää mitään". Näin vapaasti siteeraten.

Kuusi prosenttia voi olla vaikeasti kaupattavissa suomalaisille televisionkatsojille. Ei auta vaikka sen kuinka jyvittäisi: korotus on 1,16 euroa lisää joka kuukaudelle. Korotuksen jälkeen tv-maksua pulitetaan päivittäin 67 senttiä.

Lupamaksajien määrän lasku on loiventunut viime aikoina. Tänä vuonna määrä putosi alle 1 900 000:n. Tv-maksun korotus on syytä perustella hyvin, jotta määrä ei taas lähtisi uuteen syöksyyn.

Asiasanat:

mediamaksu

tv-lupa

yle

Tuulivoimalla kohti vähäpäästöistä tulevaisuutta?

0 kommenttia

”-- Jossain kaupungissa on maailma näytteillä, mitä täällä on, aina samoja pieniä ilmiöitä, eikä vieläkään tuulivoimaa, tuulivoimaa,--” Ultra Bra laulaa.

Niin, tuulivoimaa. Lisääntyvä määrä omakotitalo–asukkaista on kiinnostunut tuulivoimasta. Onko tässä kyse vain ekotrendistä vai voisiko ihminen tuottaa sillä ja aurinkokennojen avulla oman sähkönsä? Tällä hetkellä ei kokonaan, mutta moni omakotitaloasukas on jo kokeillut tätä. Entä kerrostaloasukkaat?

Tuulivoimala.comin teknisen myyntipäällikön, Tomi Räisän mukaan, tuulivoimasta on ihan oikeasti hyötyä myös kerrostaloissa.

Asun itse tällä hetkellä kerrostalossa enkä pidä tuulivoiman käyttöä yhtään mahdottomana ajatuksena, jos laskelmien jälkeen siitä voi olla hyötyä kerrostalossa ja tuulivoima pystyisi tuottamaan edes 1/3 sähköstä.

Ekosähkö leijuu ilmassa, kun odottelemme, miten uusiutuvan energian velvoitepaketti vie meitä kohti vähäpäästöistä Suomea. Vähäpäästöisyyteen ei päästä pelkästään tuulivoimalla, mutta jostain on aina hyvä aloittaa. Esimerkiksi sähköveron vapautus ekosähkössä voisi olla yksi pieni askel tai kannustus sähköiseen ekoiluun.

Myös hybridivoimalat ovat yleistyneet, siinä tuulivoima yhdistyy aurinkopaneeleihin. Osa on aloittanut parantamaan omaa sähkönkulutustaan maalämpöpumpuista. Kenties joskus omalla takapihallani seisoo vielä ylpeänä tuulivoimala. Ehkä sitten, kun voimalat ja ekosähkön vaihtoehdot ovat vielä kehittyneet ja olen tietoisempi niistä. Suunta näyttäisi hyvältä.

Toisaalta tätäkin vaihtoehtoa pohtiessa tulisi ottaa huomioon, ettei tuulivoimalakaan ole ratkaisu - harvinaiset metalliosat kuormittavat myös luontoa ja tuulivoimaloita pitäisi käsittääkseni olla noin miljoonalla ihmisellä, jotta niistä saatava hyöty vastaisi ydinvoimalaa.

Katso Tomi Räisän haastattelu A-tuubissa

Asiasanat:

energian velvoitepaketti

tuulivoima

Pojat perkele, tätä sitten ei kuvata

0 kommenttia

Marraskuussa 1975 saimme käskyn lähteä Janakkalaan Ehrnroothin kartanoon tekemään juttua fasaanijahdista. Metsästäjien tiedettiin olevan prominentteja suomalaisia ja ruotsalaisia herrasmiehiä.

Päästyämme perille tulivat metsäsätäjät jo ulos pitkältä lounaalta: ensimmäisenä isäntänä toiminut Ehrnrooth karvahattu takaperin päässään, häntä seurasi hyväntuulinen vanha Wallenberg, sitten Kekkonen paksu sikari suussaan ja hännänhuippuna nuori kuningas KaarleXVI, joka yritti luikkia heti pakoon nähtyään kuvaajat.

Virnuileva Kekkonen sen sijaan tuli kohti, pisti sikarin selkänsä taakse ja sanoi:"Pojat perkele, tätä sitten ei kuvata".

Eikä kuvattu, kun Kekkonen niin sanoi.

Katso osa tv-uutisten jutusta fasaanijahdista vuodelta 1975

Asiasanat:

Kaarle XVI

Urho Kekkonen

Pakistanin hätä vei kadulle

0 kommenttia

Tapasin pakistanilaisen lääkärin Sajida Kazin, joka on asunut 10 vuotta Suomessa. Hänellä on sukulaisia Pakistanin massiivisilla tulva-alueella ja hän yrittää auttaa heitä, minkä täältä voi.

Niinpä kun Suomen Punainen Risti järjesti lipaskeräyksen Pakistanin tulvauhreille, Sajida Kazin lähti tietenkin mukaan kerääjäksi. Oma lapsikin oli keräämässä ja oli kuulemma yksi parhaista. Hän oli kilisyttänyt keräysmukia kadulla ja kysynyt ihmisiltä lapsen vilpittömyydellä: "antaisitko rahaa?".

Suurin osa SPR:n katukerääjistä oli pakistanilaisia, ja he olivat itse ilmoittautuneet mukaan. Oma järjestö, Finnish Pakistani Friendship Organisation FPFO, oli myös patistanut jäseniään raivaamaan tilaa kalenteristaan tärkeälle asialle.

SPR:n tiedotuspäällikön Outi Pärnäsen mukaan Suomikin on eurooppalaistumassa, kun maahanmuuttajat aktivoituvat. Ei ole enää niin, että "valkoinen auttaa mustaa", vaan oman maan kansalaiset kantavat itse suuren vastuun. He tuntuvat kokevan sen velvollisuutenaan, kun asiat ovat täällä niin paljon paremmin.

Sajida Kazin äiti oli kuitenkin palaamassa mahdollisimman pian Suomen vierailultaan takaisin runneltuun maahan.

"Ihmisiä kuolee, maa tarvitsee minua", Zainab Kazi sanoi.

Asiasanat:

Finnish Pakistani Friendship Organisation FPFO

Pakistanin tulvat

SPR

Hapokasta maahanmuuttokeskustelua

9 kommenttia

Juha Mäki-Ketelä teki julkisen pesäeron Hommaforumin ”öyhöttäjiin” ja islamin vastaisiin aktiiveihin siirtyessään sivuun Muutos 2011-puolueen puheenjohtajan paikalta heinäkuussa. Eron jälkeen hän on verrannut maahanmuuttoa poliittisena kysymyksenä autoveroon – se koskettaa monia suomalaisia ja herättää intohimoja, mutta silti maahanmuutosta tuskin on poliittisen ryhmän ydinaatteeksi. Varsinkaan, jos ryhmä koostuu osin sellaisista propellipäistä, jotka onnistuvat yhdistämään kivuttomasti muslimit Särkänniemen Nasu-vuohen ryöstöön.

Mäki-Ketelästä tuli osin tahtomattaankin ”maahanmuuttokriitikoiden ääni”, kun hän lähti puuhaamaan ensin Jussi Halla-ahon eurovaaliehdokkuutta ja sitten Muutos-ryhmää. Nyt hän on tehnyt ääriaineksiin fiksua pesäeroa, mutta edelleen hän on Hommaforumin maltillisten kirjoittajien esikuva. Keskustelupalsta on jakautunut nyt ”nasuihin” ja ”suomensisulaisiin” eli maahanmuuttoa laajempaa yhteistä poliittista aatetta etsiviin ja niihin, joille maahanmuutto tai ulkomaalaisvastaisuus muodostaa maailmankuvan tai politiikan ytimen. Mäki-Ketelä heivaisi sisulaiset mielellään maahanmuuttokeskustelun ulkopuolelle.

Mielenkiintoista Mäki-Ketelän uusissa avauksissa on se, että hän varoittaa suuria puolueita maahanmuuttokriittisten äänien kalastelusta. Esimerkiksi kokoomus ja perussuomalaiset ovat jo kiristäneet kantojaan, mutta myös demarit ovat yrittäneet omaksua ”maassa maan tavalla” –puhetavan. Mäki-Ketelä on oikeassa siinä, että tällainen retoriikka voi olla vaarallista, jos ja kun teot eivät seuraa puheita. Jos entisestään maahanmuuttoon pettyneiden suomalaisten toiveet ensin herätetään ja sitten taas tapetaan, voi osa ääriaineksista suunnata pettymyksensä entistä useammin jo maassa asuviin ulkomaalaistaustaisiin. Tai ainakin niihin kebab- ja pizzaravintoloiden ikkunoihin. Lienee oleellista kysyä, kuka siitä sitten kantaa vastuun?

Muutos sai lauantaina 28.8. uuden vetäjän, kun he valitsivat puheenjohtajakseen 25-vuotiaan oikeustieteen opiskelijan Jiri Kerosen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita Juha Mäki-Ketelän vetäytymistä politiikasta. Hän ilmoittautuu halukkaaksi Muutos2011-ryhmän ehdokkaaksi huhtikuun eduskuntavaaleihin. Mäki-Ketelän poliittisia teemoja tuntuvat olevan ainakin avoin eliitinvastaisuus ja ”kadunmiehen” järki, joita hän itse toki kutsuu ”suoraksi demokratiaksi”. Lisäksi Mäki-Ketelä puhuu avoimesti demokratiavajeesta ja suomalaisten edusta, mikä viimeistään herättää epäilyksiä populismista.

Asia ei silti ole ehkä näin yksinkertainen. Juha Mäki-Ketelä myöntää avoimesti ”käyneensä ylikierroksilla” viime talvena puhuessaan maahanmuuttokysymyksestä Suomen kannalta erityisen polttavana poliittisena kysymyksenä. Lisäksi hän on tehnyt rasismiin pesäeroa mahdollisesti jopa suorasukaisemmin kuin Timo Soini. Onko koulupudokkaista väitöskirjaa puuhaava liiketalouden opettaja Juha Mäki-Ketelä poliitikkona lintu vai kala, sitä lienee turhan aikaista sanoa. Politiikan peliluonteen hän on kuitenkin jo tajunnut.

Kuuntele Hommafoorumin jättäneen vetäjän haastattelu Ajankohtaisessa Ykkösessä Yle Areenasta

Asiasanat:

hommafoorumi

juha mäki-ketelä

maahanmuuttokritiikki

Maailman vaarallisin kaupunki

2 kommenttia

Juárezin kaupungissa Meksikon ja Yhdysvaltain rajalla tapetaan enemmän ihmisiä kuin missään muualla, jopa enemmän kuin maailman sota-alueilla.

Minua varoitettiin kaupungin huumesodasta niin paljon, että Ylen
kuvausryhmä päätyi punkkaamaan rajan takana Yhdysvaltain El Pasossa.
Parin päivän reportaasimatka Juáreziin sujui kuitenkin ilman suurempia
välikohtauksia. Ehkä vaarallisin tilanne syntyi kadulla, kun armeijan
jeeppi kiilasi automme tien sivuun - sotilaat hermostuivat kuvauksesta.
Siitä selvittiin puhumalla. Poliisien kanssa oli helpompaa. Kun
iltamyöhällä saavuimme yhdelle murhapaikalle, poliisi ei yrittänyt estää
työtämme, vaan saimme kuvata rauhassa.

Juárez on vaarallinen lähinnä niille, jotka ovat sotkeutuneet huumeiden
salakuljetukseen ja huumekartellien reviiritaisteluun. Tosin käytännössä
se ei tarkoita vain huumekartellien jäseniä. Kahden kartellin valtamittelössä monet poliisit, sotilaat, rajavartijat, syyttäjäviranomaiset, yrittäjät ja toimittajat ovat joutuneet valitsemaan puolensa. Heidät on uhkailtu, kiristetty tai lahjottu mukaan sotaan, jolle ei näy loppua. Huumeiden salakuljetus on niin suurta bisnestä, että se on korruptoinut koko yhteiskunnan.

Mutta kaikkein vaarallisin Juárez on huumekartellien johtajille ja
heidän käskyläisilleen. Tähän joukkoon kuuluvat kartellien leivissä
työskentelevät ammattitappajat. Heidän kohtalonsa on useimmiten tulla
ennen pitkää itse tapetuksi. Tapasimme miehen, jonka elämäntarina on
siitä poikkeuksellinen, että hän tappoi työkseen, yritti lopulta
irtautua huumekartellin riveistä, ja onnistui säilymään hengissä,
- ainakin vielä tavatessamme.

____________

Toimittaja Mika Mäkeläisen harvinaislaatuinen haastattelu huumetappajasta Ciudad Juarezissa A-studiossa.

Katso juttu Elävästä arkistosta.

Asiasanat:

Talvisota hollywoodilaisittain

4 kommenttia

Chuck Pfarrerin haastattelua edeltävänä iltana katselin telkkarista amerikkalaissarjaa, jossa USA:n laivaston Navy SEAL -miehiä epäiltiin rankoista rötöksistä. Pöyristyttävää, mahdotonta ja suorastaan epäisänmaallista, minulle selvisi tunnin dramaattisten käänteiden jälkeen.

Navy SEAL -joukot ovat erikoistuneet operaatioihin maassa, merellä ja ilmassa, ja Chuck Pfarrerilla on kokemusta noista operaatioista kahdeksan vuoden ajalta. Hän on hyödyntänyt kokemaansa tehdessään käsikirjoituksia Hollywood-leffoihin, joten valkokankaalla tullaan taatusti näkemään uudenlainen tulokulma Suomen talvisotaan.

Herkkänahkaisille isänmaanystäville tiedoksi, että Chuck Pfarrerin Winter Wolf -sankaritarina ei sitten ole tosi! Se on Hollywood-seikkailu, silkkaa fiktiota.

Ja jos sen tielle kasautuu esteitä Suomessa, taas menetetään yksi elokuvatuotanto ulkomaille. Hollywoodiinhan niitä mahtuu.

Salla Paajasen juttu Chuck Pfarrerin elokuvahankkeesta Ajankohtaisessa kakkosessa, YLE TV2 ti 24.8. klo 21.

Asiasanat:

Salla Paajanen

Kivisade Kuwaitin rajalla

0 kommenttia

Kevät 2003. Kiertelyä sotaliittouman hallitsemassa eteläisessä Irakissa. Basrassa britit partioivat jalan, Pohjois-Irlannin tyyliin. Nasirijassa peesattiin amerikkalaisjoukkoja. Mieleen jäi hypermoderni kenttäsairaala, muinainen temppeli ja koko kadun täyttänyt rukoilijoiden joukko. Väki oli iloinen Saddamin nopeasta kukistumisesta, mutta kyseli jo tuolloin koska amerikkalaiset lähtevät.

Kun palasimme Kuwaitiin, kuvaaja Kari Ahola ja minä, pikkupojat kivittivät rajavyöhykkeellä jeeppiämme. Se jäi ainoaksi "insidentiksi" - katkera terrori-iskujen ja kaupunkisodan aika oli vasta tulossa. Pian brittien jalkapartiot suojautuisivat panssareiden sisään - kuten on käynyt myös Afganistanissa.

Elokuu 2010. Yhdysvaltain armeijan kova nyrkki - taistelujoukot - on nyt ylittänyt saman rajan. Uutiskuvissa hahmottomat panssarihirviöt ja oudot kuljetuslaittaat jyrisevät takaisin Kuwaitiin. Irakiin jää vielä viisikymmentä tuhatta amerikkalaista. Asiantuntijoiksi, kouluttajiksi - näinhän sanottiin jo Vietnamin sodan aikana.

Mitä muuta jää taa? Sekasortoinen maa. Bagdadissa ja muualla räjähtävät pommit. Kukaan ei voi olla varma hengestään. Jää myös poliittinen kaaos. Ja armeija, joka ei edes irakilaiskenraalin mielestä ole vielä kymmeneen vuoteen valmis tehtäväänsä.

Sodan aloittaminen sujui, jälleen kerran, helpommin kuin lopettaminen. Tyranni hirtettiin, mutta vaihtoehdoksi on jäämässä vuosikymmenien epävarmuus. Kun pikkupoikien kivet kilahtivat automme pelteihin, arvelimme - kuvaaja Ahola ja minä - että kenties meidän onkin jo syytä lähteä, sillä tiedossa olisi vaikea aika.

Pelkään että olimme oikeassa.

Asiasanat:

Irak

Jyrki Saarikoski

Yhdysvaltain joukot

Kestääkö oikeuskanslerin kantti?

3 kommenttia

”Vanhasta ei epäillä mistään rikoksesta”, muistivat tiedotusvälineet toistaa tiistainakin, kun keskusrikospoliisi tiedotti Nuorisosäätiön jakamista vaalituista keskustalaisille poliitikoille.

Ei epäillä niin. Ei epäillä, kun poliisi ei ole asiaa saanut edes tutkia.
Melkoisen varmaa on, että jos keskusrikospoliisi olisi saanut päättää, se olisi aloittanut esitutkinnan koskien Matti Vanhasen toimia: Vanhanenhan on saanut Nuorisosäätiöltä vaalitukea, samaan aikaan kun hän on päättänyt valtioneuvostossa raha-automaattiyhdistyksen RAY:n avustusten jaosta myös Nuorisosäätiölle.

Mikä käytännössä erottaa tapaukset Matti Vanhanen ja Jukka Vihriälä toisistaan? Vihriälää epäillään törkeästä lahjuksen ottamisesta, koska hän istui RAY:n hallituksen puheenjohtajana ja sai samaan aikaan vaalitukea RAY:n tukemalta Nuorisosäätiöltä.

Ei-juristin näkökulmasta näitä ei erota paljon mikään.

Ei Vihriälä varmaankaan ole RAY:ssa henkilökohtaisesti käsitellyt Nuorisosäätiön avustushakemuksia tai rukannut niitä säätiölle edullisiksi. Vihriälällä oli vain kaksoisrooli: asema tuen antajayhdistyksessä RAY:ssa ja tuen saajana. Se riitti poliisin mukaan esitutkinnan aloittamiseen ja rikoksesta epäilyyn. Vanhasella sen sijaan oli kaksoisrooli tukien myöntämisen lopullisena päättäjänä valtioneuvostossa ja tuen saajana. Riittääkö se mihinkään, on nyt oikeuskanslerin käsissä.

Oikeuskanslerin virasto on jo jonkin aikaa selvitellyt Vanhasen asemaa RAY –avustusten jaossa valtioneuvostossa. Kesäkuussa kävi ilmi, kun tein jutun Vanhasesta Nuorisosäätiön pikkujouluissa, ettei oikeuskanslerin virastossa oltu kaikista asioista oikein perillä.

Esimerkiksi siitä, että Vanhanen oli paikalla Nuorisosäätiön kemuissa, joissa jaettiin lahjana Nuorisosäätiön ostamia Vanhasen vaalikirjoja. Vanhanenhan on perustanut puolustuksensa sille, ettei hän ole tiennyt tarkasti, millä tavalla Nuorisosäätiö olisi hänen vaaliponnistelujaan tukenut.

Ydin tässä on, että oikeuskanslerinvirasto olisi tämänkin tiedon tiennyt, jos se olisi halunnut tutustua KRP:n tekemään esitutkintaan. Siellä tämäkin asia oli noussut esille, vaan ei ollut jostain syystä kantautunut oikeuskanslerille asti.

Nyt koetellaan oikeuskanslerin kanttia.

Viedäkö eteenpäin juttua entistä pääministeriä vastaan? Tuttua miestä, jonka kanssa on viikoittain istunut valtioneuvoston kokouksissa. Vai jättääkö asia sikseen ja ottaa vastaan kysymykset: miksi tutkittiin epäillyt lahjusrikokset muun muassa Vihriälän ja entisen ulkoministerin Ilkka Kanervan tapauksissa, muttei Vanhasen?

Asiasanat:

Matti Vanhanen

Nuorisosäätiö

oikeuskansleri