Kunnissa työskentelevät naiset ovat pettyneitä neljän vuoden takaisiin vaalilupauksiin. Vuoden 2007 eduskuntavaalien alla etenkin Jyrki Katainen lupasi korottaa matalapalkka-alojen naisten palkkoja.

- Se oli ilmeisesti niitä kuuluisia vaalilupauksia. Ei se ole ainakaan minun tililläni ole näkynyt se 500 euroa, lehtori Marja Asikainen Turusta kertoo.

Marja Asikainen on yksi neljästä kuntatyöntekijästä, joiden palkkakehitystä Ylen A-studio on seurannut edellisten eduskuntavaalien jälkeen. Ennen vaaleja julkisessa keskustelussa puhuttiin, että matalapalkkaiset hyvin koulutetut naiset ansaitsisivat viidensadan euron kuoppakorotuksen.

Historian lehtorin Asikaisen peruspalkka on noussut neljässä vuodessa 295 euroa. Samaa luokkaa on myös vanhuksia hoitavan perushoitajan palkankorotus. Kouvolalaisen Arja Korpelaisen palkkapussi on lihonut 276 euroa neljässä vuodessa.

- Olisin kyllä odottanut ja toivonut, että jollain tavalla olisi enemmän arvostettu palkan muodossa tätä meidän työtä, Arja Korpelainen sanoo.

Lehtorin ja perushoitajan palkankorotukset kertovat samaa viestiä kuin Tilastokeskuksen ennakkotiedotkin. Kunta-alan naisten säännöllisen työajan keskiansiot ovat nousseet noin 250 euroa vuoden 2007 lopusta vuoden 2010 loppuun mennessä.

Kuntatyönantaja taas laskee palkkojen kohonneen huomattavasti enemmän. Tutkimuspäällikkö Margareta Heiskanen vertaa vuoden 2006 ja vuoden 2010 palkkoja toisiinsa, jolloin naisten kokonaisansiot ovat nousseet kunnissa keskimäärin 365 euroa. Kuntatyönantaja käyttää vertailussaan Tilastokeskuksen kunta-alan palkkatietoja.

Poliitikkojen vaalilupaukset ovat hyvässä muistissa myös kunta-alan työntekijäjärjestöjen mielissä.

- Puheet viidestä sadasta eurosta oli meilläkin hankala. Ei ollut meidänkään tavoite vaan, että päästään eteenpäin, Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola muistelee.

­Tehy neuvotteli omat palkankorotukset vaalien jälkeen ammattikorkeakoulutuksen saaneille hoitoalan työntekijöille.
- Ei oikein mitään tapahtunut. Valtio antoi pienen rahasumman siihen tarkoitukseen, mutta ei osaa sanoa minne se raha meni, Superin puheenjohtaja Juhani Palomäki kommentoi eduskuntavaalien jälkeisiä tapahtumia.
Superin jäseniä ovat esimerkiksi perushoitajat, kuten vanhuksia hoitava Arja Korpelainen.

Eduskunta on liian miehinen, liian vanha – ja ennekaikkea liian rikas. Tilastokeskus on laskenut, että koko äänestäjäkuntaan verrattuna naiskansanedustajia pitäisi olla kaksikymmentä lisää. Alle kolmikymppisiä olisi pitänyt valita 37, valittiin viisi. Työttömiä olisi pitänyt valita kolmetoista, no yksi on sentään tullut kortistosta. Maistereita ja tohtoreita on äänestäjistä alle seitsemän prosenttia, mutta kansanedustajista yli puolet. Pelkän peruskoulun käyneitä edustajia on vain kahdeksan – vaikka pitäisi olla melkein kahdeksankymmentä.

Räikeimmillään eliitin ja kansan ero näkyy tulotasossa. Äänioikeutettujen enemmistö, siis yli viisikymmentä prosenttia, tienaa alle seitsemäntoista tuhatta euroa vuodessa. Pienituloisilla pitäisi olla yli sata kansanedustajaa, mutta onkin – kymmenen.

Nykyiset kansanedustajat ansaitsivat keskimäärin yli 90 000 euroa vuodessa. Se on yli neljä kertaa kansan keskiarvo. Ja tämä hajurako on kasvanut vaalista toiseen.

No tietysti uudestaan eduskuntaan pyrkivä kansanedustaja on pakosti hyvätuloinen. Hätkähdyttävää onkin se, että uutena valitut edustajat ovat yhtä hyvätuloisia. Siis köyhän on turha pyrkiä eduskuntaan. Ja tässä on vaalirahakohun alku ja juuri. Rikkaat ehdokkaat kilpailevat, kuka törsää mainoksiin eniten.

Kaikki tämä muuttuu nyt. Miltä näyttää eduskunta, jos perussuomalaiset saavat vaalivoiton?

Sukupuolten tasa-arvo ei taida kohentua. Viime vaaleissa perussuomalaisten ehdokaslista oli selvästi kaikkein miehisin (168 ehdokkaasta 126 miestä ja 42 naista). Niin on laskujeni mukaan tänäkin keväänä: 234 ehdokkaasta kaksi kolmannesta on miehiä (158) , ja kolmasosa naisia (76). Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä tulee hyvin karvainen.

Taloudellinen kuilu sen sijaan kapenee. Neljä vuotta sitten kokoomuksen ehdokkaiden keskimääräinen vuosiansio oli 70 000. Hyvin pärjäsivät myös keskustan ja demarien väki, vähän yli ja alle 50 000.

Perussuomalaisten ehdokkaat tienasivat keskimäärin puolet tästä ,noin 24 000 euroa vuodessa. Se alkaa olla jo lähellä äänestäjien keskiansiota. Siis kansan edustajia.

Kaikki mitä olen kertonut, perustuu Tilastokeskuksen erinomaisiin tutkimuksiin ehdokkaiden taustoista.
Vaikka tiedot ovat hyvissä ajoin valmiit, niitä ei ole koskaan uskallettu julkaista ennen vaaleja. Ei tänäkään vuonna, vahvistaa Tilastokeskuksen pääjohtaja Heli Jeskanen-Sundström.

On aika ihmeellistä, että olemassaolevaa tietoa ehdokkaiden sukupuolesta, tuloista ja koulutuksesta ei julkaista vaalien edellä, jolloin sillä on suurin merkitys yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Tämä on viranomaisten sensuuria. Ainakin julkisen sanan täytyy vaatia, että tieto julkaistaan välittömästi ja Tilastokeskus ja Oikeusministeriö että palvelevat äänestäjiä. Kansan kuuluu tietää, kuka sitä edustaa – jos edustaa.
 

Sain juuri palkan, josta verottaja otti itselleen kohtuullisen summan.
Ajoin bussilla. Taas verottajan kämmen kävi rahapussissani. Samoin aamukahvilla lähiökuppilassa. Yksityisellä lääkärikäynnillä rahaa liikkui moneen suuntaan. Verottaja otti maksamastani palkkiosta ison siivun, mutta palauttaa minulle parikymmentä euroa Kelan kautta.
Verottaja on aina kanssani.

Tiiviistä liitosta johtuen, luen intohimoisesti puolueiden verolinjauksia näin eduskuntavaalien alla. Mitä on luvassa?
Vihastun lukemastani. Kaikki A-talkissa (24.2.) vierailleet isot puolueet, kokoomus, keskusta, sosiaalidemokraatit ja vihreät, tahtovat ottaa elämästäni entistä tiiviimmän otteen. Verot kiristyvät.
Valtion taloustilanteen on oltava todella huono, kun puolueet antavat moisia "vaalilupauksia". Lisää veroja ei kerätä palvelujen parantamiseen, vaan velkojen maksuun. Ei tilannetta sellaiseksi olisi saanut päästää!

Palkkani kaikki lupaavat jättää rauhaan, eli sitä ei veroteta nykyistä
ankarammin. Kokoomus, keskusta ja vihreät uhkaavat upottaa verottajan
kämmenen etistä syvemälle kukkarooni aina, kun maksan jotain,
esimerkiksi sähkölaskuni tai lapseni harrastukset. Verottaja katselee kiiluvun silmin myös säästöjäni. Jos Nokia-osakkeeni jonain päivänä tuottaisivat voittoa, verottaja
haluaisi niistä nykyistä suuremman osuuden, oikeudenmukaisuuden nimissä.
Minun tapauksessani kaikki tuo tarkoittaa sitä, että jotain jää ostamatta. Keskituloisen ihmisen kukkarossani ei ole sentin senttiä enempää verottajalle. Ei vain ole. Valtio on ottanut nimissäni liikaa lainaa.

Näin ystävänpäivänä on syytä juhlia viime päivinä esiin tullutta kaikkien aikojen kansainvälistä romanssia, joka syttyi kokoomuksen ja Yhdysvaltain lähetystön välille heti viime vaalien jälkeen. Amerikkalaiset eivät olleet uskoa onneaan, kun kokoomus valtasi yllättäen Suomen ulkopolitiikan ja ilmoitti ryhtyvänsä korjaamaan vahinkoa, jonka ”pahamaineiset Amerikka-skeptikot” Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja saivat aikaan.

Nuo sanat löytyvät lähetystön luottamuksellisista raporteista, jotka Wikileaks on tuonut julki.

Uusi ulkoministeri ei aikaillut. Ilkka Kanerva riensi heti ensi töikseen vannomaan uskollisuutta Yhdysvalloille ja suorastaan kehotti virkamiehiään asioimaan lähetystössä.

Luottamukselliset raportit paljastavat, että amerikkalaiset puuttuivat aktiivisesti Suomen sisäpolitiikkaan suosimalla Nato-puoluetta. Ero Neuvostoliiton toimintaan 70-luvulla on toki huomattava, mutta vain aste-ero. Ja sama mies silloinkin kävi hakemassa itselleen tukea vieraan vallan edustajilta. Ja aivan vanhaan Tehtaankadun tyyliin paneteltiin toisten ulkopoliittista kelpoisuutta, tällä kertaa keskustan Nato-varovaisuutta.

Selvin ja näkyvin vaikuttamisen keino on se, että Kanervalle järjestyi välittömästi vierailu ulkoministeri Condoleezza Ricen luokse. Samaan aikaan presidentti Halonen hinkusi tapaamista presidentti Bushin kanssa, mutta lähetystö suorastaan ehdotti, ettei sellaiseen ole aihetta.

Kuinka ollakaan, kesällä 07 lehdistössä roihahti päivittely Yhdysvaltain ja Suomen huonoista suhteista, joihin syyllisiä olivat Halonen ja Tuomioja. Ällistyttävää kyllä, suomalainen media ei lainkaan ymmärtänyt olevansa Yhdysvaltain kampanjassa mukana. Tai jos ymmärsi, sen pahempi.

Kanervan seuraaja, Alexander Stubb, pani vieläkin paremmaksi. Hänen avustajansa Jori Arvonen kävi informoimassa amerikkalaisia maaliskuussa 2009. Arvonen kertoi, että gallupeja johtava kokoomus näkee itsensä jo pääministeripuolueena ja viemässä Suomen Natoon seuraavalla hallituskaudella.

Niinpä lähetystö raportoi Washingtoniin, että tilaisuus on tullut. Suomen Nato-jäsenyys on realistisempi ensi vaalikaudella kuin myöhemmin. Sitä avittaa myös Sauli Niinistön suuri suosio (Comment).

Juuri nyt, vaalien alla, on siis Suomen Nato-jäsenyyden avainhetki. Mutta kokoomus ei nyt suoraan kerro, aikooko se pääministeripuolueena pyrkiä Natoon. Stubb piiloutuu kansan ja demarien kielteisyyden taakse. Selvästikään kokoomus ei halua Nato-vaaleja, mutta voisiko se kertoa Suomen kansalle julkisesti saman kuin Yhdysvaltain edustajille yksityisesti?
Voisiko Stubb noudattaa sitä paljon mainostamaansa avoimuutta?

Kun on ystävänpäivä eli Valentine´s Day, tarjoan kysymyksen myös nykyiselle suurlähettiläälle, Bruce Oreckille. Aikooko Yhdysvallat jatkossakin puuttua Suomen sisäisiin asioihin?