Afganistan on kuin monisairas potilas. Yhden tai kahden sairauden korjaaminen ei tee siitä tervettä eikä edes toimintakuntoista.

Maan auttamisen ei pidä loppua koskaan. Paikka ei vastaa lainkaan länsimaista – ja tuskin mitään muutakaan – käsitystä toimivasta valtiosta.

Jos lukutaidoton maatyöläinen kuokkii maanantaina peltoa ja keskiviikkona hän häärii jo poliisina varmistamaton ase kädessään, moista instituutiota voi vain pelätä. Suomi on kouluttanut paikallisia poliiseja vähäisillä voimaravoillaan hitusen. Silti se on antanut kyseisellä saralla maailman suurimman panoksen.

Suomalaiset rauhaa turvanneet henkilöt ovat vakuuttaneet minulle, että maassa on saatu paljon hyvää aikaan ja moni alue on jo rauhoittunut. Kapinalliset eivät piinaa. Asia on varmasti totta.

Tehtävää vain on niin paljon, että maasta vetäytymispäivää ei kannattaisi suunnitella. Sen sijaan voisimme pähkiä, millä kaikilla tavoilla maata voi auttaa nousemaan jaloilleen

A-talk: Suomi pois Afganistanista
To 25.11. klo 21.05 TV1

"Etsi ohjelmaan ekonomisti, joka uskoo euron kaatumiseen."

Esimiehen kehotus osoittautui hankalaksi. Talouden ammattilaisilla on vakaa usko siihen, että euro kestää tämän myrskyn vaikka natiseekin. Puhelinkierroksen jälkeen ainoa epäileväinen ääni löytyi Tukholmasta: Konjunkturinstitutetin tutkimusjohtaja Juhana Vartiainen piti euron kaatumista mahdollisena joskaan ei todennäköisenä.

Poliitikkojen optimismille on selvä syynsä. Pahanilmanlinnuille ei tässä tilanteessa ole kysyntää, sillä kriisillä ja synkillä puheilla voisi olla itseään ruokkiva vaikutus. Talousasiantuntijoiden asenteeseen on paljon raadollisempi selitys: euron kaatuminen tulisi liian kalliiksi. Yhden tai kahden mustan lampaan irrottautuminen rahaliitosta olisi sekin hankalaa. Mihin valuuttaan tehdyt sopimukset esimerkiksi sidottaisiin, kun käytössä olisivatkin drakmat, punnat ja kukaties escudotkin. Rahaliitto on järkiavioliitto, josta ei kannata erota.

Poliitikkojenkin julkisivu alkaa horjua. Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen puheet harmaantuvat päivä päivältä. Ehkä Katainen alkaa hiljalleen valmistella kansaa uusiin koviin aikoihin ja ottaa itselleen Iiro Viinasen roolia.

A-plus: Voiko rahaliitto hajota?

A-plussan vieraana olivat pääekonomistit Reijo Heiskanen ja Timo Tyrväinen.

 

Filosofian maisteri, Master of Arts Tiina Merikanto (s.1958) on kokenut journalisti, joka on keskittynyt erityisesti sosiaali- ja terveysalan kysymyksiin Ylen Ajankohtaisessa Kakkosessa ja Silminnäkijä -ohjelmasarjassa. Merikannon aiheet ovat käsitelleet usein terveydenhuollon rahoitusta, järjestelmiä ja sairauksien hoitoa, ja hän on kyennyt avaamaan monimutkaisiakin asioita ymmärrettävästi ja oivaltavasti suurelle yleisölle. Hän tekee työtään asiantuntijoita, potilaita ja omaisia arvostavasti, mutta samalla objektiivisesti, realistisesti ja monipuolisesti.

Tiina Merikannon toimittamat dokumentit perustuvat pitkäjänteiseen asioiden seuraamiseen ja asiantuntemukseen ja osoittavat laajojen kokonaisuuksien hallintaa. Hän on ottanut esille rohkeasti mutta lämpimään sävyyn vaikeita ja usein vaiettuja asioita, jättäen katsojalle runsaasti ajattelemisen aihetta. Mm. dokumentit Lähtölaskenta ja Pitkät jäähyväiset tuottivat runsaasti palautetta ja katsojien kiitosta Alzheimerin taudin, saattohoidon, kuoleman ja omaishoitajien arjen käsittelystä.

Selkeäsanaisena esiintyjänä ja hyvänä keskustelijana Merikanto kutsutaan usein paneelien ja keskustelujen vetäjäksi ja osallistujaksi. Viimeisen vuoden aikana hän on edistänyt tällä tavoin esimerkiksi sikainfluenssaan liittyvää julkista keskustelua ja tiedotusta.

Aktiivisena järjestötoimijana Tiina Merikanto on vaikuttanut laajemminkin toimittajakunnan osaamiseen ja ymmärrykseen lääketieteestä ja sosiaalikysymyksistä. Lääketieteen toimittajat ry:n hallituksessa hän on järjestänyt koulutustilaisuuksia ja päättäjätapaamisia, Terveysakatemian suunnitteluryhmässä hän on päässyt vaikuttamaan toimittajille suunnattuun terveydenhuollon koulutukseen.

Vuodesta 1984 jaetun Duodecimin tiedottajapalkinnon tarkoituksena on kannustaa yleisölle suunnattua lääketieteen tiedotusta ja parantaa lääketieteen arvostusta yleisön keskuudessa. Joka toinen vuosi jaettava palkinto voidaan antaa henkilölle, ryhmälle tai yhteisölle, joka on ansiokkaasti tiedottanut lääketieteestä suurelle yleisölle. Palkinto jaetaan vuorotellen lääkäreille ja toimittajille. Lisätietoja palkinnosta osoitteesta www.duodecim.fi
 

Suomen hallituksen kannalta Irlannin kriisi ei olisi voinut tulla tukalampaan aikaan. Oppositio - demarit kärjessä - meuhkasi jo keväällä Kreikan tukemisesta ja sai yllättävää tukea eduskunnan puhemieheltä Sauli Niinistöltä, jonka mukaan mitään yhteisvastuun velvoitetta euromaiden kesken ei olisi pitänyt olla. Nyt Irlannin sotku kaatui syliin - puoli vuotta ennen eduskuntavaaleja.

Viime päivien lopputulema oli hallituksen kannalta kuitenkin tyydyttävä. Irlanti torjui vielä rahoitusavun ja vihreällä saarella mietitään nyt kuumeisesti ulospääsyjä kriisistä. Vaikeata, se on. Irlannin valtio on syytänyt pankeilleen jo 30 miljardia euroa ja summa voi vielä kasvaa, Euroopan keskuspankin rahkeet ja halu irlantilaispankkien tukemisen suhteen alkaa loppua. Katseet kääntyvät kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n suuntaan.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen puski ajatusta vakuuksien saamisesta, jos Irlantia ryhdytään tukemaan. Alkuun kovinkaan moni ei painanut tykkää-nappia, mutta lopulta Katainen sai kohtalaisesti julkisuutta ja sen verran taustatukea, että saattoi hehkuttaa tyytyväisyyttään. Mitähän muuten vakuuksien mahdollisuuksien selvittäminen oikeastaan tarkoittaa?

Mutta veikkaus tuskin menee pahasti metsään, jos sanoo Irlannin kriisin olevan vasta alussa. Jos tulipalo lähtee kunnon roihuun, se ei voi olla näkymättä kotimaan politiikassa. Silloin niin kokoomus kuin keskustakin ovat kovilla. Kuka tietää vaikka perussuomalaiset vielä rynnisivät keskustan rinnalle ja ohi.

A-plus: Pelastakaa Irlanti
Ke 17.11. klo 21.40 TV1
A-plussan vieraana pääministeri Mari Kiviniemi, Kesk.