Naisten tapaan

Tapasimme viikko sitten koko elämän kirjosta bloggaavia upeita naisia. Tässä naisten aatoksia sekä Blogistania-ohjelman infosta että jutustelusta meidän Elävän arkiston väen kanssa.


Nimimerkkien Eki ja Kauko taakse kätkeytyvät nuoret naiset kirjoittivat Samaan aikaan toisaalla –blogissaan omaan pistämättömään tyyliinsä:

Ekin ja Kaukon torstain tohinat lähenteli täydellisyyttä. Käytän verbiä "lähenteli", koska siinä on jotain salaperäisen irstasta. Ja me ollaan täydellisiä. Ja meitä lähenneltiin. Tavallaan tulee mieleen jotku ekat yökerhosessiot, joissa vanha tavara viehättyi uudesta (omg yök); tavallaan tuntee olonsa imarrelluksi; minkäs nuo mahtaa meidän viehätysvoimalle, poloiset..”

...

”Toisaalta, oli vitun hieno tilaisuus. Ilman mitään perseennuolentaa voi sanoa, että elävän arkiston porukka hoiti homman kotiin. Me oltiin Kaukon kaa myytyjä. Seri-fucking-ously! Sen niiden trailerin mä linkkaan tähän, koska meinasin ite ruveta vollaa sen nähdessäni. Ainakin tuli kylmät väreet, ja se riittää."

...

Hanna Kopra kirjoitti meille sähköpostitse:

"Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa

Suomalaisena mietin kiitävän sekunnin vastatako Facebookissa Elävän arkiston statushuhuiluun: "Hei Sinä bloggaava nainen – Kiinnostaako yhteistyö". Mietin kuitenkin. Tohtisiko. Pöh, tietenkin. Tartu vaariin ja tilaisuuteen. Kynttilä ei vakan alla edes ketään lämmitä tai tunnelia valaise.

Sitten jännitti.

Kelpaisinko minä, nyt kolmen lapsen äiti, mukaan. Kehtaisiko käyttää kaikki ässät hihoista ja olisiko itsensä mainostaminen rehellistä ja voisinko lunastaa lupaukset. Huuuh.

Sitten tuli kutsu Helsinkiin. Vai tuliko. Tietenkin epäilin. Mutta sitten päätin, että oli se kutsu. Eikun lapsenvahtia buukkaamaan. Sekin natsasi. Tosin samaisena torstaiaamuna tajusin, ettei lapsenvahti jaksaisi pitkää päivää trion kanssa. Sen verran on heviä bändin tämän hetkinen setti. Ja encoreja ei tarvitse pyytää.

Esikoisemme Helmi föliin ja Ison Kirkon bussiin. Juosten. Auraamattomat tiet ja perunapeltoiset jalkakäytävät eivät ole Helsinginkään vahvuus. Eikä Esplanadi silloin ruuhka-aikaan kauneimmillaan. Mutta Unionkadun ShanghaiCowboyssa oli mukava tunnelma. Tuli mieleen entisaikojen Liekki-baari. Se on hyvin se.

Valehtelin suvereenisti, että olin ilmoittanut tulevani "pienen" kanssa. En kyllä ollut ajatellut ottaa yhtään lasta mukaan. Olin uskaltautunut ajattelemaan ihan omaa aikaa. Mutta liikkuminen yhden melkein 5-vuotiaan kanssa on eri kuin koko trion tai vaikka spagetiksi heittäytyvän 3-vuotiaan.

Perillä Blogistanian julkkaritilaisuudessa oli Helmiä lainaten "TOSI paljon naisia ja vaan ihan vähän miehiä". Helmi sai Jaffaa ihan shampanjalasissa ja mansikalla. Siitä on kerrottu ja tilaisuudelle sen takia jo jaettu kamalasti pisteitä.

Itselle tilaisuus oli ihanan virkistävä. Blogistania-ohjelma vaikuttaa sellaiselta, jota haluan katsoa. Joskushan esim. TV2:n grafiikat on… ihan karseita. Nyt silmä lepää ja aivot saavat muutakin sisältöä.

Johanna Korhonen kirjoittaa kolumnissaan Sivistyksen tunarit: "Demokratia on vaativa järjestelmä, koska se edellyttää aktiivisia, kriittisiä, tietäviä ja välittäviä kansalaisia." Siihen bloggaaminen on oiva väline. Vaikka itselle blogit ovat myös päiväkirjoja, tietenkin. Ajankuvia jälkipolville, nykyhetkessä intoa ja tietoakin jakavia. Se kel tieto on, se tietoa jakakoon.

Odotan innolla, että pääsen käsiksi Elävän arkiston kimppuun kuin sika limppuun. Nyt kun on uusi kone alla ja siinä (toistaiseksi) kaikki näppäimet kiinni. Sillä mitä eilen on ollut, on pohja sille mitä tänään on tarjolla. "

Hanna kirjoitti päivästä myös omaan Terveisiä perheestä –blogiinsa.


Ja tässä lainauksia Anna Y Sanat –blogin 304-sana on Valmis arkistoitavaksi? Ajan Ilmiöitä bongaamassa –postauksesta

Blogistania on suunnattu nuorille aikuisille. Samoin ovat useimmat muutkin elämäntapaohjelmat. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että me mummelit olemme niitä TV-ohjelmien suurkuluttajia. Miksei meille ole muorielämäntapaohjelmia? Miksei tehdä sisustusohjelmaa tosimummujen teak-puisista kirjahyllyistä, joissa on kirjojen sijaan sotilaskuva miesvainaasta ja parista sodassa kaatuneesta isosedästä. Lasten ja lastenlasten valokuvia. Lämpimiltä saarilta 70-80 luvulla tuotuja keraamisia törppöjä ja kansallispukuisia nukkeja, kotimaisten lasitehtaiden kynttilänjalkoja ja maljakoita. Oman osionsa ansaitsisivat myös ne eriväriset miniviinapullot, joita papparaiset sinne kirjahyllyn lasiovien taakse keräsivät.



Koska jokainen aikakausi luo omat ilmiönsä, elämäntapansa ja ohjelmansa, meidän on vaan seassa pärskittävä, mummeleidenkin. Siltikään en peru ehdotustani ”Muoristaniasta” ja sen tarpeellisuudesta Blogistanian rinnakkaisilmiönä!
 
Vaikka me mummelit emme ole mediaseksikkäitä, olemme silti kiinnostuneita muustakin, kuin oman aikamme elämäntapaohjelmista ja Kokki Kolmosesta. Me olemme innostuneita ja intohimoisia, eikä meille riitä enää Tauno Palo ja Ansa Ikonen iltapäivisin katsottavaksemme, niin kultaisia kuin nuo heidän elokuvansa ovatkin.

Ajattelin ryhtyä (vain ajoittain) mellastamaan myös Ylen (sangen) Elävässä arkistossa. Sieltä saattaa löytyä niitä vanhoja hyviä omaan elämänkertomukseeni liittyviä tarinoita, jotka muistuttavat siitä, että elettiin sitä ennenkin. Vettä juoksutettiin kraanasta jo kauan ennen Blogistaniaa ja virtuaalimaailmaa. Saas nähdä miltä muistot tulevat maistumaan.

Anna Y penkoikin Elävää arkistoa ja kirjoitti naisia naurattaneista auervaaroista 306-sana on Sanat sanotaan-valat vannotaan-missä ruusut



Katleena Kortesuo kirjoitti Blogistania-ohjelman infosta Ei oo totta -blogissaan Me naiset bloggaamme vain vaatteista

...”Ongelmana on aihevalikoiman kapeus. Muotia. Sisustusta. Käsitöitä. Ruokaa.

Kuulostaa 1950-luvun ihannevaimon elämältä. Missä ovat politiikka, tekniikka, matkustelu, kirjat, media, vapaaehtoistyö tai viestintä?
Haastoin tilaisuudessa ohjelman tuottaja Tiina Klemettilää. Menin tylysti kysymään häneltä, miksi Blogistania välittää yksipuolista kuvaa naisbloggaajista.

Hienoa oli, että Tiina ei provosoitunut lainkaan kysymyksestäni. Hän kertoi, että kaikkia blogeja ei voinut esitellä, vaan jostain piti lähteä. Toisaalta televisio kanavana kaipaa visuaalista bloggausaihetta. Ruokia ja vaatteita voi kuvata, mutta runoblogista ei saa näyttävää tv-ohjelmaa.

Tiina ei maininnut muita näkökohtia, mutta yksi syy on tietenkin katsojaluvuissa. Muotiblogien lukijakunnasta saa tv-ohjelmalle laajan katsojakunnan. Sen sijaan politiikkablogin lukijoita on siihen verrattuna vain kourallinen.
Silti en ole täysin tyytyväinen Tiinan vastaukseen. Kyllä kaikkia aihepiirejä voi kuvittaa mielenkiintoiseksi.

Tuohon kymmenen bloggaajan satsiin olisi voinut mahduttaa myös pari yhteiskunnallista vaikuttajaa, jolloin olisi saatu aidompi kuva naisbloggaajista.” …


Katleenan blogissa on aiheesta paljon myös kommentointia.


Kutsuimme siis bloggaavia naisia yhteistyöhön Hei nainen, mikä sua kiinnostaa –postauksessamme. Olemme saaneet paljon hyviä vinkkejä, toiveita ja näkökulmia siitä, miten voisimme tarjontaamme täydentää. Kiitos! Tästä jatketaan!

Ja vielä viime torstaina paikalla olleille ja kaikille muillekin fiilisteltäväksi Elävän arkiston upea traileri, joka on muuten ehdolla mainoselokuvien kisassa peräti neljässä kategoriassa PromaxBDA Europe Awardsien finaalissa. Vaikka tämä hienous olisi kiva ottaa omaan piikkiin, niin upeasta työstä täytyy antaa kiitokset Yle Markkinoinnin huipuille!

Eilinen elää - Elävän arkiston traileri 2011

Kun Kosolan Vikki Suomea johti

Mäntsälän kapinasta on kulunut tällä viikolla 80 vuotta. Lapuan liikkeestä ja 1930-luvun oikeistoliikehdinnästä muistetaankin yleensä Vihtori Kosola, talonpoikaismarssi ja Mäntsälän kapina. Tuttua on myös se, että Lapuan liike kohdisti toimintansa kommunisteja vastaan.

Lapuan liikkeen laajuudesta ja todellisesta poliittisesta voimasta onkin sitten jo vähemmän tietoa.

Suomalainen kouluhistoriakaan ei kerro kovin laveasti satoihin ihmisiin kohdistuneista väkivaltaisuuksista ja muilutuksista, poliittisista murhista tai oikeistokaappauksen mahdollisuudesta.

Lapualaiskuohunta ravisteli suomalaista yhteiskuntaa lähes kolmen vuoden ajan. Vasemmiston kirjapainoihin kohdistuneet hyökkäykset, mustat umpiautot, kyyditykset, kunnanvaltuustojen väkivaltaiset puhdistukset, työväentaloihin kohdistunut ilkivalta sekä hallituksen, eduskunnan ja lehdistön avoin painostus synnyttivät uhkailun ja pelon ilmapiirin, jonka takana olevaa todellista voimaa oli vaikea mitata.

Yksistään kesän 1930 aikana lapualaiset toimeenpanivat yli 250 kyyditystä tai kyyditysyritystä. Puolenkymmentä ihmistä menetti lapualaisrytinöissä henkensä.

Mäntsälän kapinan seurauksena Lapuan liike lakkautettiin, mutta sen toimintaa jatkoi tämän jälkeen äärioikeistolainen Isänmaallinen Kansaliike eli IKL, josta sittemmin tuli myös eduskuntapuolue.

Aikansa mediailmiöt

Sekä Lapuan liike että sen seuraaja Isänmaallinen Kansanliike olivat aikansa mediailmiöitä, vaikka koko käsitettä ei tuohon aikaan tunnettu.

Kumpikin liike eli julkisuudesta ja osasi käyttää julkisuutta myös taitavasti hyväksi. Kuohuntaa käytiin lehdistön ja Yleisradion ympärillä ja niitä myös härskisti hyödyntäen.

Erityisesti IKL rakensi taitavasti julkista brändiänsä karhutunnuksen ja sinimustan värimaailman ympärille. Käytössä olivat rintanapit, pinssit, solmiot, omat paidat ja jopa omalla logolla varustetut kahvikupit ja konjakkilasit. IKL perusti Suomeen jopa oman ravintolaketjun, Musta Karhu -kahvilat.

Oleellinen osa äärioikeiston valtaa ja vallankäyttöä olikin julkisuus.

 

Kun Lapuan liikkeen todellista kannatusta ei koskaan mitattu vaaleissa, liikkeen kannalta oli merkittävää se, millaiseksi voimaksi se julkisuudessa miellettiin.

 

Talonpoikaismarssi oli Lapuan liikkeen voimannäyttö

Suuret joukkokokoukset, näyttävät mielenosoitusmarssit ja Helsingissä vierailleet kansalaislähetystöt synnyttivät tehokkaasti kuvaa siitä, että liikkeen takana on valtava voima.

Lapuan liikkeen johtomiehille julkisuuden kautta syntynyt mielikuva oli tehokas apuväline. Kesällä 1930, jolloin Lapuan liike oli valtansa huipulla ja poliittinen voimatekijä, liikkeen kannattajat uskottelivat, että tarvittaessa kommunisminvastaisille mielenoisoitusmarsseille voidaan käskeä 600 000 – 800 00 suomalaista.

Heinäkuussa 1930 järjestetty Talonpoikaismarssi oli Lapuan liikkeen suurin voimannäyttö. Näinä kuukausina Suomea sananmukaisesti johdettiin Lapualta, Kosolan Vihtorin vinttikamarista. Todellinen poliittinen valta ei ollut maan hallituksen ja eduskunnan käsissä.

Talonpoikaismarssille osallistui noin 12 000 suomalaista. Päivän nimi oli Vihtori Kosola, jonka äärioikeistolainen lapualaisrovasti K. R. Kares nimesi muitta mutkitta ”Jumalan valitsemaksi kansanjohtajaksi”.

Kesällä 1930 käynnistettiin myös valtuustojen ”puhdistus”. Valtuustot puhdistettiin saman kaavan mukaan noin 70 kunnassa. Kun kaikki kommunistiset valtuutetut eivät uhkauksista huolimatta suostuneet jättämään tehtäviään, vaatimuksia vauhditettiin muilutusten avulla. Räikeimmissä tapauksissa kyyditykset toteutettiin jopa kesken valtuuston kokouksen.

Lapuan liike vaati myös vaalikelpoisuuden ja äänoikeuden kieltämistä sekä äänioikeuden kytkemistä varallisuuteen ja veronmaksukykyyn.

Käytännössä tämän vaatimuksen toteuttaminen olisi merkinnyt äänioikeuden riistämistä noin puolelta miljoonalta suomalaiselta. Suunnitelmissa oli myös kansanedustajien lukumäärän supistaminen ja eduskunnan istuntokauden lyhentäminen ja kuolemanrangaistuksen käyttöönotto.

Vallankaappauksen tielle

Jatkuvat väkivaltaisuudet ja syksyllä 1930 tapahtunut presidentti K. J. Ståhlbergin kyyditys alkoivat kuitenkin hiljalleen nakertaa liikkeen kannatusta.

Keväällä 1932 tapahtunut Mäntsälän kapina oli eräänlainen Lapuan liikkeen jälkinäytös. Viikon ajan kapinajoukko, joita enimmillään oli Mäntsälässä 500-600 miestä, piti Suomea jännityksessä. Kapinapesäkkeitä syntyi myös Jyväskylään, Poriin, Seinäjoelle, Riihimäelle ja Hämeenlinnaan. Kaikkiaan kapinaliikehdintään osallistui noin 6000 miestä.

Ratkaiseva kapinan kukistamisessa oli Svinhufvudin keksiviikkoiltana 2.3. 1932 pitämä vaikuttava radiopuhe, jossa presidentti suojeluskuntavalaan vedoten käski miehiä laskemaan aseensa ja lähtemään kotiin.

Mäntsälän kapina kukistettiin radion avulla

Ukko-Pekkana tunnettu presidentti saikin puheen vuoksi lapualaisilta uuden haukkumanimen – ”Akka-Pekka”. Presidentin puhetta kuunteli arviolta noin 200 000 suomalaista.

Omaa väriään kapinaviikkoon toi myös Lapuan liikkeen johtomiesten juopottelu. Kun kapinakenraali K. M. Wallenius pidätettiin, sekä pidätetty että pidättäjä Lauri Malmberg olivat umpihumalassa. Presidentti Ukko-Pekka antoi tästä Malmbergille moitteetkin.

Viina maistui kapinaviikon aikana myös Vihtori Kosolalle ja muille johtomiehille. Ja kun kenraali Hannes Ignatius kävi puolessa välissä kapinaviikkoa Mannerheimin lähettiläänä tarkistamassa, kannattaisiko kapinaan yhtyä laajemminkin, oli loppupäätelmä se, ettei kannata, kun koko johtojoukko on kännissä ja kapina muutenkin huonosti organisoitu.

Lapuan liikkeen ihanteena oli Italian mallin mukaan vahva johtaja, diktaattori, joka syrjäyttäisi poliittiset puolueet. ”Missä on se mies, jolle valta voidaan luovuttaa?” kyselivät lapualaiset itseltään ja toisiltaan.

Nuori demokratia kesti kuitenkin tulikokeen, vaikka kuohunta jatkui vielä monta vuotta IKL:n johdolla.

 

Blogin kirjoittaja tutustumassa kesällä 2011 Vihtori Kosolan kotitaloon Lapualla. Nykyisin talossa toimii herättäjäyhdistyksen kirjakauppa.

Kirjoittaja Reijo Perälä on Elävän arkiston päällikkö, joka on väitellyt Lapuan liikkeen julkisuuskuvasta. Väitöskirjan nimi on "Lapuan liike ja sanan mahti" , Gummerus 1998

Hei nainen, mikä sua kiinnostaa?

Kun naisille ideoitiin ohjelmaa, ilmestyi fläppitauluun miehen ehdottamana sana ripsiväri. Kun ystävän mies pölähti keskelle naisten keskusteluita, kysyi hän, puhutteko te nyt niistä ripsiväreistä? Kun Elävässä arkistossa on mietitty sisältöjä naisille, kimposi ilmaan kysymys, onko meillä jotain ripsarijuttuja? Nainen, kiinnostavatko sinua ripsivärit? Vai ihan jokin muu asia? Kirjoitatko kiinnostuksen kohteestasi blogia? Haluaisitko tehdä Elävän arkiston kanssa yhteistyötä? Jos yhteistyö innostaisi, niin ilmoittaudu tapaamiseen kanssamme ja saat samalla esimakua myös uudesta Blogistania-tv-ohjelmasta.

Jos siis sinä blogaava nainen haluaisit hyödyntää Elävän arkiston sisältöjä osana blogiasi, tule tapaamaan meitä Helsinkiin torstaina 1.3. klo 15-17. Samassa tilaisuudessa esitellään myös uutta Blogistania-ohjelmaa, paikalla ovat Blogistanian blogaavat päähenkilöt, Olotilan väki ja meitä eläväarkistolaisia. Ilmoittaudu mukaan naisblogaajien päivään sähköpostitse elavaarkisto(at)yle.fi  viimeistään maanantaina 27.2. Kerromme tarkemmat yksityiskohdat sinulle ilmoittautumisen jälkeen sähköpostilla.  Viisi innokasta blogaajaa mahtuu mukaan paikan päälle, mutta jatkamme yhteisten kuvioiden virittelyä kaikkien kiinnostuneiden kanssa.

Mitä me voisimme sinulle tarjota?

Ainakin aiheita blogisi inspiraatioksi, kuvia käyttöösi ja linkattavia videoita. Ja vastavuoroisesti meiltä linkitystä sinun blogiisi. Jos sinulla on mielessäsi jokin aiheidea, voimme etsiä siitä materiaalia arkistoistamme ja saisit etuajo-oikeuden hyödyntää tätä juuri sinun ideastasi tehtyä sisältöä omassa blogissasi.

Ja kenties tapaamalla ja juttelemalla keksimme jotain paljon hauskempia ja kiinnostavampia tapoja yhteistyöhön!

Kaikki sisältömme on tietenkin nytkin kenen tahansa käytettävissä ideointiin ja linkityksiin:

Kiinnostaako sinua muoti? Kenties juuri hulvaton ysäri? Inspiroituisitko syksyn 1996 muotinäytöksestä?

Vatevan muotinäytös 1996

Katso Elävässä arkistossa: Vatevan syysmuotinäytös 1996

Vai kaipaatko vintage-henkeä? Olisiko vuoden 1951 mannekiiniesitys sinun makuusi?

Muotinäytös 1951

Katso Elävässä arkistossa: Tyyliä ja kauneutta arkeen ja juhlaan

 

Pohditko ikuista rakkauden mysteeriä? Löytyisikö täältä vastaus?

Johanna (Kaarina Gould) ja Anttu (Kristo Salminen) Love Storyssä

Katso, mitä Elävästä arkistosta löytyy sanalla rakkaus


Haluatko hypätä oravanpyörästä?  Mutta mistä oikein hypätään ja minne?

Sairaanhoitaja jätti kaupunkielämän taakseen
Katso Elävässä arkistossa: Hyppyjä oravanpyörästä

Blogaatko äitiydestä? Miten äitiyttä on käsitelty mediassa?

Lapsi 1956

Katso, mitä Elävästä arkistosta löytyy hakusanalla äitiys

Sisustatko? Onko tyylisi kenties nousukautinen?

Vesisänky 80-luvun sisustusmessuilla

Katso Elävässä arkistossa: Vesisänky ja muita nousukauden mukavuuksia 80-luvun sisustusmessuilla


Kokkaatko? Onko Jaakko Kolmonen oppi-isäsi?

Jaakko Kolmonen Asia on pihvi -ohjelmassa 1972

Katso Elävässä arkistossa: Asia on pihvi -kokkiohjelman jaksoja


Askarteletko? Mitä sanot styroksitaulusta?

taulun askartelua stryroksista 1973
Katso Elävässä arkistossa Nikkari-ohjelman askarteluohjeet

Kirjoitatko kirjallisuudesta? Kiinnostavatko kirjailijoiden haastattelut?

Pirkko Saisio

Katso ja kuuntele Elävässä arkistossa: Kirjailijat äänessä


Matkustatko?  Virittäisivätkö vanhat matkailufilmit sinut nostalgiseen tunnelmaan?

Bulgarian aurinkorantaa 1963

Katso Elävässä arkistossa: Matkailun varhaiset vuosikymmenet

Vai eikö sinua kiinnosta mikään, mitä Elävästä arkistosta nykyisin löytyy? Mikä kiinnostaisi? Aiheita voit tulla myllyttämään kanssamme siis blogaajatapaamiseen, mutta ideoita ja toiveita voi kirjata nytkin vaikkapa tämän blogimerkinnän kommentteihin.  Sana on vapaa myös muille kuin blogaaville naisille!

To 16.02.2012 @ 15:26Paavo Rytsä

Retrohallitus Väyrysen johdolla kasaan!

 

Tunsin ennen ikärasismia takaisin kehään tulevia poliitikkoja kohtaan. Paavo Väyrynen on muuttanut ajatusmaailmani.

 

1970-luvulla vallassa olleet poliitikot olivat minulle ennen jääveistoksia. Paavo Väyrysen energisyys ja elastisuus ovat sulattaneet tämän ajattelumallin.

 

Väyrynen on kuin superpallo. Heitä seinään, niin se tulee vielä kovemmin takaisin. Heitä lattiaan, ja se nousee taivaisiin. Älä heitä liian kovaa, tai se katoaa täysin hallinasta.

 

Paavo Väyrynen oli nuori toimittajakasvo 1970-luvulla

Kun Väyrynen valittiin keskustan presidenttiehdokkaaksi, sanoin yhdelle kampanjan vetojuhdalle, että ette voi olla tosissanne. Väyrynen hiihti sysimetsässä ilman latua ja pääsi hyvään tulokseen. Hän jalkautui kansan pariin ja kuunteli ihmisten murheita.

 

Sinnikkyys on poistanut itsestäni kaiken ikärasismin vanhempia valtiomiehiä kohtaan. En ymmärtänyt 2008 lainkaan, että Erkki Tuomioja oli ehdolla SDP:n johtoon. Tosin minua ärsytti Tuomiojan kirja Häivähdys punaista, jossa oli nimensä mukaan häivytetty kokonaan Hella Wuolijoen Neuvostoliiton kätyryys. Nyt arvostan monia Tuomiojan mielipiteitä, jotka ovat osin todella moderneja ja raikkaita.

 

Tarja Halonen puhui aikoinaan retrojengistä, kun hän nimitti Väyrysen ja Kanervan 2007 Vanhasen hallitukseen. Löytyisiköhän puolueiden arsenaalista lisää Paavon kaltaisia ilmiöitä, jotta saataisiin Suomeen kokonainen retrohallitus.

 

Ilkka Kanerva on modernia retroa ja Tekstiviestiaarian innoittaja

FinnEuroRetro-hallituksessa voisivat olla mukana: Matti Vanhanen, Pekka Vennamo, Riitta Uosukainen, Paavo Lipponen, Osmo Soininvaara, Arja Alho, Suvi LindénChristoffer Taxell, Claes Andersson.. Ketä muita?

 

Ke 08.02.2012 @ 16:42Paavo Rytsä

Kuntakyltit pitää säilyttää!

Kun Helsingistä ajaa kesäpaikkaamme Taivassaloon, sai ennen hyvät koordinaatit itselle ja muille, että "ajelen täällä Kiskon kohdalla". Nyt Salo alkaa suunnilleen Espoon jälkeen ja päättyy Turkuun.

Samalla kun kuntakenttää on rakennettu uusiksi, on tienvarsista kadonnut paljon tyylikkäintä tiearkktehtuuriamme, kuntakylttejä. Tosiaan Turun moottoritiellä on nykyään vain Espoo, Kirkkonummi, Vihti, Lohja, Nummi-Pusula, Salo, Paimio ja Kaarina -kyltit. En muista kaikkia poistuneita kylttejä, mutta niitä ovat ainakin Kisko ja Suomusjärvi. Uudessa kuntajaossa kylttejä poistuu roppakaupalla lisää.

Mielestäni sinivalkoiset viitat vaakunoineen ovat tärkeä osa Suomen historiaa. Suomi on kuitenkin valtiona alle 100-vuotias, ja kunnat ovat keskeinen osa sen historiaa. Ymmärrän, että läänikyltit poistettiin, mutta kunnat ovat yleensä historiallisia pitäjiä ja kaupunkeja.

Ja jos se Taivassalo-kyltti hävitetään, niin saisiko sen vaikka ostaa jostain?

 

Kuvalähde: Fintowns

Elävä arkisto: Kun kunnilla oli vielä varaa

Ma 23.01.2012 @ 12:47Paavo Rytsä

Voiko homo olla presidentti?

Samaa sukupuolta olevat parit ovat edelleen Suomessa tabu, ja presidentinvaalin keskeiseksi kysymykseksi nousee väkisin kysymys: voiko miehen kanssa asuva mies olla valtionpäämme.
 

Pekka Haaviston ja Sauli Niinistön ulkopoliittisissa kannoissa ei ole suuria eroja. Niinistö suhtautuu Haavistoa suopeammin Yhdysvaltoihin ja ei haluaisi vaarantaa Kiinan-kauppaa ihmisoikeuksista puhumalla.
 

Niinistön mielestä talous voi kasvaa jatkuvasti ympäristöä tuhoamatta, kun taas Haaviston mukaan jatkuvan kasvun ajatuksesta on luovuttava, jotta ympäristö ei tuhoutuisi.
 

Sisäpolitiikassa taas Haavisto antaisi maahanmuuttajien pitää omat kulttuuriset tapansa Niinistöä hanakammin. Ja sitten se homokysymys: Niinistö ei kannata avioliittolain laajentamista koskemaan samaa sukupuolta olevia pareja. Rekisteröidyssä parisuhteessa asuva Haavisto sen sijaan kannattaa.
 

Moni äänestäjä ottaakin kantaa näissä vaaleissa homoliittoihin. Se on luonnollista, koska asia on ollut merkittävästi esillä viime vuosina, ja se herättää voimakkaita tunteita. Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan valitse ehdokastaan seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Olisi surullista ja syrjivää, jos homoseksuaali ei lähtökohtaisesti voisi olla Suomen presidentti.

 

Elävä arkisto: Presidenttipeliä

 

Elävä arkisto: Isäntä Flores vaiko emäntä Haukio?

To 22.12.2011 @ 15:06Tanja Iikkanen, palvelupäällikkö

Lisää Facebookin aikajanallesi tapahtumia Elävästä arkistosta

750 miljoonan käyttäjän sosiaalisen median palvelu Facebook on lanseerannut tuoreimman uudistuksensa Timelinen eli aikajanatoiminnallisuuden. Aikajana laittaa kaikki jakamasi linkit, kuvat ja kirjoitukset aikajärjestykseen. Omaa aikajanaa voi myös täydentää. Moni onkin jo tehnyt aikamatkoja Elävään arkistoon ja liittänyt aikajanalleen tapahtumia vuosien varrelta.

Aloitin oman aikajanani täydentämisen ensimmäisestä tapahtumasta, joka tuli mieleen: Dianan kuolema 1997. Hain Elävästä arkistosta hakusanoilla dianan kuolema. Löysin artikkelin "Diana kuolee auto-onnettomuudessa" kopion sivun osoitteen selaimen osoiteriviltä ja liitin Facebookissa oman profiilini "Päivitä tila" -kohtaan (kuva).

Liittäminen sujuu siis samalla tavalla kuin minkä tahansa linkin liittäminen statukseesi. Muista kuitenkin vaihtaa kellokuvaketta painamalla vuosi, jotta tapahtuma löytää aikajallesi oikeaan kohtaan. Kavereillesi tulee "live feediin" ilmoitus, että olet lisännyt aikajanallesi ko. ajankohtaan tapahtuman (, mikäli  et ole sitä erikseen kieltänyt).

Aikajanatoiminnallisuuden saat käyttöön Facebookissa osoitteessa www.facebook.com/about/timeline. Suomeksi ohjeita aikajanan käytöstä on julkaistu mm. Iltalehden artikkelissa.

Pyhinä on hyvää aikaa rauhoittua ja tutkia esimerkiksi Ylen Elävästä arkistosta oman elämän sykähdyttävämpiä uutistapahtumia ja rakkaimpia tv- tai radio-ohjelmia.

Levollista ja hyvää joulua koko tekijätiimin puolesta Elävän arkiston ystäville!

 

Tästä Elävään arkistoon

 

 

Ti 22.11.2011 @ 12:39Reijo Perälä

Elävä arkisto uudistui

Ylen Elävä arkisto on avannut uudistuneen nettipalvelunsa. Jos tutut sivut ovat vaihtuneet uuteen kuosiin ja rakennekin näyttää vähän erilaiselta kuin ennen, älä säikähdä, kyllä tämä edelleenkin on tuttu Elävä arkisto.


Paljon on siis uutta, vaikka osa asioista toimii entiseen malliin. Suurimmat muutokset sivustolla ovat kokonaan uusi ulkoasu, uudistettu palvelun perusrakenne, monipuolisemmat hakutoiminnot ja ennen kaikkea entistä kattavampi asiasanoitus. 

Elävän arkiston yli 12 000 tausta-artikkelia on asiasanoitettu uudelleen YSO:n eli Yleisen suomalaisen ontologian mukaisesti. Toimitustiimiltä tämä asiasanoitusurakka vaati viiden kuukauden hikistä työrupeamaa, mutta tulevaisuutta ajatellen se kannatti tehdä.

 


Speden radiokohellus 1959: Tervahöyry Hyrskyn myrskyn suvisilla aalloilla


Tavoitteena on, että kattavan asiasanoituksen ansiosta Elävän arkiston runsas sisältö olisi jatkossa entistä helpommin käyttäjien löydettävissä ja hyödynnettävissä. Henkilöt, tapahtumat ja paikat kytkeytyvät entistä paremmin toisiinsa asiasanojen kautta.

Uudistettu haku

Palvelun hakua on myös uudistettu. Ohjelmaluokkiin perustuvaa puumaista rakennetta on hiukan häivytetty, koska se ei enää laajenevassa palvelussa toimi. Jatkossa haku perustuu entistä enemmän nimenomaan asiasanoihin.


Aineistoa voi etsiä monella tavalla. Asiasanojen, vuosikymmenten, aiheiden ja henkilöiden lisäksi hakuja voi tehdä myös valmiiden listausten kautta. Toimituksen koostamat teemakokonaisuudet, suosituimmat ja uusimmat artikkelit ovat esimerkkejä erilaisista listauksista.


Myös palvelun ulkoasua on uudistettu. Elävän arkiston etusivulla on tarjolla erilaisia koosteita, ns. poimintoja, jotka nostavat esille ajankohtaisia ilmiöitä ja puheenaiheita ja ennen kaikkea niiden taustoja.


Uutta on myös se, että käyttäjät voivat kirjoittaa toimituksen laatimien artikkelien yhteyteen myös omia muistoja. Käyttäjien henkilökohtaiset muistot eri aiheista ja tapahtumista rikastuttavat entisestään Elävän arkiston monipuolista sisältöä.

Elävän arkiston uudistettu sivusto ei ole kuitenkaan vielä lopullisessa kuosissaan. Kehitystyö jatkuu käyttäjäpalautteen perusteella vähintäänkin koko ensi vuoden. Ja jo nyt tiedossamme on, että esimerkiksi hakutoiminnoissa ja muutamissa muissa palvelun ominaisuuksissa on vielä paljon parannettavaa ja kehitettävää. Tähän kehitystyöhön tarvitsemme Sinun palautettasi.

Nostalgian koti

Paljon on myös tehty. Suurimmat muutokset, jotka eivät suoraan käyttäjälle edes näy, on tehty ”konepellin alla”. Näillä teknisillä muutoksilla mahdollistetaan palvelun jatkuva laajentuminen ja kasvu myös tulevina vuosina.


Jo nyt Elävä arkisto on Euroopan mittapuussakin esimerkillisen laaja taustoitettu arkistopalvelu. Vanhoja filmejä ja tv-ohjelmia on 1 600 tuntia ja vanhoja radio-ohjelmia 1 200 tuntia. Ohjelmia tai ohjelmanäytteitä on kaikkiaan noin 21 000 ja niitä taustoittaa yli 12 000 artikkelia.


Taloustutkimuksen tuoreen tutkimuksen mukaan Ylen Elävä arkisto onkin Suomen toiseksi arvostetuin verkkomediabrändi, kun ykkösenä on Yle Areena, Elävän arkiston vuotta nuorempi ”sisarpalvelu”.


Uudistuksista huolimatta Elävän arkiston perustehtävä on sama kuin palvelua perustettaessa viisi vuotta sitten. Elävä arkisto tekee eilisestä elävää ja toimii kansakunnan yhteisenä muistina.


Ainutlaatuinen historiallinen aineisto, yhteinen menneisyys, suuret uutistapahtumat, nostalgiset ajankuvat, ilot ja surut, elämänilmiöt ja ihmiset eri vuosikymmeniltä muodostavat Elävän arkiston sisällön.


Elävä arkisto on nostalgian koti, jossa eilinen elää.
 

Pe 11.11.2011 @ 15:26Elina Yli-Ojanperä

Brežnevin hautajaisissa meidän ope itki

Muistatko ajan, kun tuolit kannettiin jumppasaliin ja koko koulu katsoi hiihtokisoja rullakossa olevasta tv:stä? Entä muistatko, kun tuo tv-rullakko raahattiin omaan luokkaan ja katsottiin Koulu-tv:tä? Jos olit tokalla minun luokallani, saatat muistaa, kun luokassa sammutettiin valot ja hiljennyttiin katsomaan Brežnevin hautajaisia. Ja ope itki.

Ala-asteen ensimmäinen opettajani oli topakka ja joidenkin mielestä jopa hieman pelottava. Samainen täti oli aikoinaan näpäyttänyt jo isääni karttakepillä sormille.

Luokan edessä loisteputkien valossa opettaja oli kuitenkin erilainen kuin hämärässä luokan perällä. Minä tiesin sen, koska pitkänä tyttönä istuin ajan tavan mukaan tietenkin takarivissä. Luokan lyhyimmät saivat varoa näppejään. Silloin kun ihana televisio tuotiin elävöittämään oppitunteja, siirtyi opettaja aina istumaan luokan takaseinää reunustavan matalan kaappirivistön päälle. Minä seurasin salaa opettajan ilmeitä ja yritin nauraa samoissa kohdissa open kanssa, jos aihetta nauruun siis oli.

Mutta kaksi kertaa opettaja itki ja sillä ensimmäisellä minäkin. Tuolloin katsoimme Pieni tulitikkutyttö -animaation. Kun tulitikkutytön viimeinen tulitikku ja liekin tuoma viimeinen loistelias näkymä hiipuivat, oli paatuneimmankin ekaluokkalaisen vaikea pidätellä kyyneleitään. Tulitikkutyttö jäi paleltumaan pakkaseen hymy huulillaan. Ajatus kuolemasta kuristi kurkkua, vaikka siitä ei puhuttu. Valot syttyivät ja lähdettiin ulos hyppimään twistiä ja leikkimään rosvoa ja poliisia.

Kun Neuvostoliiton johtaja Leonid Brežnev kuoli, ei siitä tiedetty koulussa mitään, mutta eipä tiedetty itänaapurissakaan. Tieto suuren johtajan kuolemasta kerrottiin neuvostoliittolaisille vasta seuraavana päivänä 11. marraskuuta 1982.


Katso Elävässä arkistossa: Brežnevin kuolemasta kerrottiin TV-uutisissa vasta kuoleman jälkeisenä päivänä

Muhkeilla kulmakarvoilla varustettu hahmo oli ala-astelaisellekin pilakuvista tuttu, mutta kuolinuutinen ei ole piirtänyt muistiin mitään jälkeä, eikä tieto hätkähdyttänyt kuten Suomen tasavallan kekkosen kuolema muutama vuosi myöhemmin.

Hämmästys olikin suuri, kun 15. marraskuuta luokkaan rahdattiin jälleen ihana tv rullakossaan ja valot sammutettiin. Mutta nyt ei katsottu Koulu-tv:tä, luontodokumentteja tai koskettavaa animaatiota. Olikin aika hiljentyä katsomaan neuvostojohtajan hautajaisia. Opettaja istui jälleen tutulle tv-katsomispaikalleen kelta-vihreiden kaapistojen päälle luokan taakse. Vääntelehdin tuolilla. Vierasta kieltä, mahtipontista musiikkia, silloin tällöin suomenkielistä selostusta. Mitähän nyt tapahtuu? Koulupäivä loppuu kohta, saako luokasta poistua? Syrjäsilmällä vilkaisin opettajaa ja hain mallia, miten tähän ohjelmaan pitäisi reagoida. Vahva johtajamme itki tuntemattoman ohjelman edessä. Olin neuvoton ja surullinen opettajan puolesta.

Hautajaislähetyksestä ei koulussa jälkeenpäin puhuttu, eivätkä Brežnevin hautajaiset siirtyneet välituntileikkeihin. Satujen prinsessa Diana oli astellut alttarille pari kesää aiemmin ja Dajanaksi-nimettyjen barbien häät jatkuivat vielä vuosia.


Katso Elävässä arkistossa: Erkki Toivonen raportoi Dianan ja Charlesin häiden valmisteluista Lontoossa

Muisto Brežnevin hautajaisista on kuitenkin säilynyt häähumua vahvempana. Muhkeilla kulmakarvoilla varustetun miehen nimi ei kuitenkaan ollut tokaluokkalaisena ihan hallussa ja Seura-lehdessä piirroshahmon yhteydessä oli aina teksti Titu. Niinpä pitkään luulinkin nähneeni koulussa Jugoslavian partisaanijohtajan Titon hautajaiset. Titon ulkonäöstä kun ei ollut hajuakaan. Muisto on kuitenkin kirkas ja vasta myöhemmin faktoilla pilattu.

To 06.10.2011 @ 17:07Matti Rämö

21.12.2012: Teksti-TV pelastaa maailman!

Tuottaja Matti Rämö vierailee blogissamme ja kirjoittaa 30 vuotta täyttävästä Teksti-TV:stä.

YLE Teksti-TV:llä on yhä miljoona päivittäistä käyttäjää 30 vuoden taivalluksen jälkeen. Miljoona. Viikkokäyttäjiä on lähes kaksi miljoonaa, netissäkin 200 000. Teksti-TV on selvinnyt elinvoimaisena rajujen teknologisten ja organisatoristen mullistusten läpi maya-intiaanien kalenterin suuren muutoksen kynnykselle saakka. Välineen on yksinkertaisesti pakko olla hyvä.

30-vuotta täyttävällä YLE Teksti-TV:llä on päivittäin noin miljoona käyttäjää

7.10.1981 Suomen mediamaailma muuttui radikaalisti. Tosin tuona keskiviikkona aivan heti suuren muutoksen huomasi arjessaan Ylen insinöörien lisäksi lähinnä vain tuhatkunta ahvenanmaalaista, jotka olivat jo pari vuotta seurailleet Ruotsin SVT:n teksti-tv:tä, ja hekin olivat 7.10. vain teknisesti potentiaalista yleisöä. Pari päivää myöhemmin tätä mediakokeilua markkinoitiin kodintekniikkamessuilla. Projektille oli annettu kaksi vuotta aikaa näyttää tarpeellisuutensa. Epäilijöitä riitti, mutta kansa äänesti jaloillaan ja marssi kauppaan. Laitekysyntä ylitti kaikki odotukset. Vuodessa tuhat ahvenanmaalaista oli monistunut sadaksituhanneksi mannersuomalaiseksi. Ja tämä kauan ennen sosiaalisten medioiden verkostoja, silloin kun ihmisillä oli aikaa kertoa kasvokkainkin: ”.. että hei tämmöinen ihme juttu, naapurin Erkki on hankkinut, lottorivinkin voi tarkistaa, jos ei ehdi saunasta arvontaa katselemaan.”

Katso video: Teksti-tv mullisti tiedonvälityksen

Alun perin huonokuuloisten apuvälineeksi suunniteltu teksti-tv toi suurena uudistuksena katsojalle mahdollisuuden sanella omia aikataulujaan. Uutiset, säät ja urheilutulokset pystyi lukemaan silloin kuin itse ehti. No ainakin melkein, sillä Yle ei vielä tuolloin lähettänyt tv-signaalia ympäri vuorokauden. Unettomat ja perusyökukkujat joutuivat odottamaan vuoteen 1991, jolloin TV1 aloitti yöllisen testilähetyksen, mikä mahdollisti myös Teksti-TV:n katsomisen. Toinen järisyttävä uudistus oli reaaliaikaisuus. Kun esimerkiksi Tshernobyl posahti, niin tilanteen kehitystä pystyi seuraamaan Teksti-TV:stä myös ylimääräisten uutislähetysten välissä. Niin tai siis sitä mukaa, kun tietoa tapahtumasta saatiin. Vuonna 1986 oli vielä mahdollista, että uutinen vuosisadan suurimmasta ydinonnettomuudesta saadaan maailmalle kahden ja puolen vuorokauden viiveellä.

Uutisfriikkien lisäksi erityisesti urheiluihmiset osasivat arvostaa reaaliaikaisuutta. Karkkitaivaan portit avautuivat saranoita myöten auki. Enää ei tarvinnut odottaa aamunlehtiä, jotta voisi tarkistella ottelujen kulkua ja miettiä strategiaa seuraavan vakioveikkausrivin hahmottamiseksi. Analyysiin pääsi käsiksi muutaman minuutin viiveellä tosiaikaisista tapahtumista. Ja sitä mukaa kun urheilun lajijärjestöt havahtuivat uuden uljaan maailman aamunkoittoon, urheilufanituksen reaaliaikaisuus lisääntyi. Nykyään kiekkoliigaa voi seurata nopeammin Teksti-TV:stä kuin Radio Suomen live-seurantalähetyksestä. Ennen kuin selostus on ehtinyt siirtyä Äijänsuolta Raksilan ja Hakametsän kautta Nordenskiöldinkadulle, niin tieto punanuttujen yli- tai alivoimasta on jo Teksti-TV-sivulla 221. Otteluiden seuraamiseen ei tarvita näkö- tai ääniyhteyttä, mikä mahdollistaa myös sen, että itse kukin voi puuhailla askareitaan ja käydä sitten välillä kuikuilemassa, että missäs kohtaa ottelua nyt mennään. Tällaisesta ei osattu edes uneksia ennen Teksti-TV:tä.

Internetin aikakauden koitettua hätäisimmät asiantuntijat ehtivät ennustaa Teksti-TV:n surkeaa rappiota kohti museovitriinejä kivikauden fossiilien joukkoon. Mutta yllätys, yllätys, medioiden kilpailuasetelma onkin syventynyt symbioottiseksi yhteisoloksi. Globaalin tietotulvan muututtua hillittömäksi tsunamien sarjaksi, Teksti-TV:n rooli on muuttunut köyhän miehen internetistä kiireisen miehen internetiksi. Selkeästi jäsennetty, katsauksenomainen ja luotettava tieto maailman menosta tai yön kiekkotuloksista suodattuu esiin aamupuuron aikanakin muutamalla napin painalluksella, nopeammin ennen kuin oma kannettava tai pöytäkone on ehtinyt saada itsensä edes toimintakuntoon. Eikä Teksti-TV:n reaaliaikaisuus ole mihinkään kadonnut. Olisi melkoisen putkinäköistä väittää Teksti-TV:tä vanhanaikaiseksi välineeksi vain sen takia, että se on ollut edellä omaa aikaansa eikä sen ole tämän vuoksi tarvinnut radikaalisti uudistua.

Katso video: Teksti-tv pysyy ajan hermolla, välittämättä ajan hampaasta

Nettiin verrattuna Teksti-TV on toki visuaalisesti rujo, mikä on kuvallisen viestinnän valtakaudella puute kerronnassa. Teksti-TV ei ole mediaseksikäs väline, ja visionäärien uusi eliittisukupolvi pohtii jälleen Teksti-TV:n kuoppaamista muinaismuistojen joukkoon. Ikään kuin muoto olisi niin paljon sisältöä ja toiminnallisia ominaisuuksia tärkeämpää. Ikään kuin ilmaisumuodon jatkuva ja kiihkeätahtinen kehitys vilkkuvine hilavitkuttimineen olisi tärkeämpää kuin sisältö. Sitä paitsi muotoseikkojen stabiilisuuskin voi olla yllättävän suurelle joukolle ihmisiä tärkeä asia. Ettei tietoa tarvitse joka kuukausi etsimällä etsiä erinäköisestä mediaympäristöstä. Että muutosten pakkotahtisuudesta löytyy suvantopaikka sellaisellekin, joka haluaa kuitenkin seurata, mitä maailmalla tapahtuu. Kaiken lisäksi YLE Teksti-TV:n sisältö on yllättävän laaja, suosittelen tutkimusmatkaa 800-sivuille.

Todellinen uhka oli vuosituhannen vaihteen digiuudistus. Konsepti-ihmisten lobbaamana päättäjien joukko oli oivaltanut, että perinteisen Teksti-TV:n lähetyslaitteiden uudistaminenhan on oiva säästökohde, kun uusi interaktiivinen super-tekstitv syrjäyttää vanhan kokonaan. Laitteiston rapautuminen tapahtui viiveellä, ja vuoden 2006 sähkökatkoskokeilun epäonnistuminen rusautti koneistoa kunnolla: TV2:ssa piti lähettää supistettua sisältöä puoli vuotta. Super-tekstitv hiipui epäonnistuneiden teknohuumakokeilujen joukkoon, ja perinteisen Teksti-TV:n arvostukseen havahduttiin uudestaan. Seuraava uhka oli analogisten lähetysten loppuminen, kun markkinoille vyöryi alussa liikaa halpisbokseja, joiden teksti-tv-ominaisuudet oli toteutettu hävyttömän huonosti. Teksti-tv:hän on nimenomaan eurooppalainen ilmiö, ja välineen arvostusta eivät kaikki aasialaiset laitevalmistajat oikein ymmärtäneet. Digiboksien ominaisuuskirjo on yhä olemassa, ja se näkyy muun muassa niin, että teksti-tv-fontti voi näyttää oudolta, grafiikka voi toistua eri tavalla ja häiriöalttius vierekkäisten sivujen hetkelliselle päällekkäin menolle voi olla herkempää. Tästä pienestä soraäänestä huolimatta Teksti-TV:n toimintavarmuus on hyvä, todellisia ongelmatilanteita on harvoin.

Pahin laitekantamuutoksen pelko on takana, ainakin seuraavaan suureen tv-teknologiauudistukseen saakka. Keskustelu tv-katselun siirtymisestä jollain pitkällä aikavälillä täysin kokonaan nettiin on sitten aivan oma scifi-arvuuttelunsa. Mutta optimistisena väittäisin, että jos nyt niin kävisikin vastoin kohtuullisia rationaalisia epäilyjä, sanotaan vaikkapa vuonna 2032, niin tässäkin suuressa mullistuksessa Teksti-TV voisi kulkea mukana jossain, vähän muuttuneessa roolissa, sillä Teksti-TV on yksinkertaisesti hyvä ja toimiva väline ja konsepti. Niin kauan kuin Teksti-TV:n olemassaolon jatkuvuutta voidaan pitää todennäköisenä, niin kauan on aivan turha pelätä maya-kalenterin nykyisen ajanjakson päättymistä. Teksti-TV aikoo olla olemassa vielä 21.12.2012 luoden katseen luottavaisena seuraavaan maya-ajanjakson vaihtumiseen 394 aurinkovuoden päähän.

Sivut

Elävä arkisto

Elävän arkiston toimitus tarkastelee maailmaa arkiston aarteiden kautta, usein pieni pilke silmäkulmassa.

> Elävään arkistoon

Blogiarkisto

2014

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu