Avartakaa näkökulmaa poliitikot
Kun talouskriisit riepottelevat Eurooppaa ja lähestyvät vaalit hallitus- ja oppositiopuolueiden välejä, niin kaikkien poliitikkojen kannattaisi lukea juuri julkistettu Suomen ulkoministeriön tulevaisuuskatsaus 2010: SUOMEN ULKOPOLITIIKKA 2020.
Miksikö? Siksi, että tieto lisäisi tuskaa sanoa mitä sattuu nykyisessä globalisoituneessa, monenkeskisessä maailmassa. Ulkoministeriön virkamiestyötä tekemä katsaus avaisi paremmin silmiä huomaamaan miten riippuvaisia olemme ulko-, turvallisuus- ja talouspolitiikassamme meistä yhä kauempanakin olevista tapahtumista.
Laaja turvallisuuskäsitys: Kriisejä pyritään torjumaan yhä kauempana.Kuva: YLE.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tämä tuli mieleen kun lueskelin ulkoministeriön kymmenkohtaista tulevaisuuskatsausta Suomen ulkopolitiikkaan vaikuttavista keskeisistä kehitystekijöistä seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Itse asiassa eivät nämä haasteet mitään uusia ole, jos maailman menoa on kohtuullisesti seurannut. Kaipa kansanedustajat seuraavat maailman muutosta muutenkin kuin kotipaikkakuntansa vinkkelistä. Samoinhan tekevät äänestäjätkin.
Poimitaan katsauksesta, joka löytyy kokonaisuutena täältä
http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?contentId=200730&nodeId=23&...
muutamia sitaatteja mutusteltavaksi.
”Maailmantalouden riippuvuussuhteet ovat syventyneet, muuttaneet muotoaan ja muokanneet valtasuhteita uusiksi.”
Pankkikriisin vaikutusten leviäminen Yhdysvalloista ympäri maailmaa on hyvä esimerkki. Nykyinen EU – maiden talousahdinko pankki- ja valtiotaloudellisine ongelmineen toinen esimerkki. Eivätkö kaikki poliitikkomme ole tätä vielä oikein sisäistäneet, vaikka kaikki tapahtu silmien edessä?
”Alkaneella vuosikymmenellä Suomelta edellytetään entistä terävämpää kykyä vaikuttaa asioihin maamme rajojen ulkopuolella, aikaisessa vaiheessa.”
Siis mitenkä? Kansainvälisissä organisaatioissa kuten erityisesti EU, YK ja monet muut maailman järjestöt. Konfliktien hallinta on osa turvallisuutta kuten Afganistan. Mutta miten kauaksi oikein onkaan mentävä konflikteja hallitsemaan?
Unohtuiko Nato? Ei unohtunut.
”On tärkeää, että Suomi voi osallista omia turvallisuusetujaan koskevaan päätöksentekoon mahdollisimman täysipainoisesti ja vaikuttaa eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen muotoutumiseen.”
Miten voi vaikuttaa täysipainoisesti, jos ei olla Natonkin jäseniä?
”Nato on keskeisessä asemassa vaurauduttaessa uusiin uhkiin. Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämisessä sopivat yhteen Suomen ja EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Nato – jäsenyyden tulee siksi säilyä todellisena vaihtoehtona.”
Siitä huolimatta, että Venäjä sitä vastustaa kuten Naton laajentumista yleisestikin. Tosin Venäjä ei näe Natoa viimeaikaisten lausuntojen mukaan enää uhkana itselleen. Vastustaako siis Venäjä enää tosissaan Suomen Nato – jäsenyyttä?
Joka tapauksessa Suomen ja Venäjän taloudellisen ja muun kanssakäymisen arvioidaan lisääntyvän. Optimistisen skenaarion mukaan kanssakäyminen lisääntyy voimakkaasti, jos Venäjän nykyjohdon vaatima modernisaatio etenee. Jos ei etene, niin kanssakäyminen lisääntyy joka tapauksessa, mutta ei niin voimakkaasti.
Ulkopolitiikka 2020 – katsausta lukiessa hahmottuu hyvin kuva kuinka monenlaisiin haasteisiin Suomen on vastattava ulko-, turvallisuus- ja talouspolitiikassa. Asiat olivat paljon helpompia hallita kun maailma on kaksinapainen ja Suomi veti päänsä pensaaseen suurvaltojen välisistä kriiseistä.
Maailma on muuttunut monella tapaa näistä jähmettyneen vakauden päivistä. Toivottavasti ulkopoliittinen johtomme pystyy myös muuttamaan ajatteluaan joustavasti maailman muutoksen mukana.
