Voihan sosialismi ja SDP!
SDP:n puheenjohtaja Kalevi Sorsa sanoi YLE:n radiohaastattelussa 1981:
”Sosialismi ei koskaan voi sosialidemokraattisen puolueen ohjelmista hävitä.”
Tähän asti Sorsa on ollut oikeassa.
SDP:n vuonna 1999 hyväksytyssä ja edelleen voimassa olevassa periaateohjelmassa sanotaan näin.
”Sosialidemokratia on yhteiskunnallista uudistustyötä sosialismin arvojen perustalta.”
Muut eduskuntapuolueet eivät periaateohjelmissaan enää vannokaan sosialismin nimeen, ei edes Vasemmistoliitto.
Tuo sana sosialismi herättää edelleenkin monenlaisia tuntoja. Valtiojärjestelmä uusiksi, tuotantokoneisto yhteiskunnan haltuun, valtio järjestää sitä ja tätä. Periaatteessa siis valta kansalle ja valtaa käyttää suppea puolue-eliitti niin pitkään kuin henki pihisee.
Reaalisosialismista tuli sosialismin irvikuva, kunnes koko järjestelmä romahti omaan mahdottomuuteensa.
SDP ei tosin enää alkuvaiheittensa jälkeen ole pyrkinyt entisen Neuvostoliiton tapaiseen reaalisosialismiin, mutta usko valtiollisen holhouksen tarpeeseen tai tarpeettomuuteen jakaa edelleenkin mielipiteitä SDP:ssä, vaikka ajat ovat muuttuneet.
Vuonna 1992 – reaalisosialismin jo romahdettua – Ulpu Iivari kirjoitti Suunta 2000 – lehdessä:
”Usko valtioon ja yhteiskuntaan ongelmien ikään kuin ulkopuolisena ratkaisijana on erityisen pulmallista sosialidemokratialle.”
Tuo kirjoitus oli aikaansa edellä, mutta yhä ajankohtainen. Sen jälkeen maailma on jälleen muuttunut paljon, mutta sama ongelmatiikka näyttää säilyneen. Yhteiskunta – yksilö. Kuinka pitkälle tulee holhota yksilöä ns.yhteisen hyvän nimissä? Mikä on yksilön oma vastuu omasta elämästään?
Haastattelin Kalevi Sorsaa 1998 ja kysyin mikä suomalaisen hyvinvointivaltion rakentajaa tuloksissa yllätti kaikkein eniten.
”Vakavin seikka, joka tuli hyvinvointivaltion sivutuotteena minun mielestäni, jota ei tavoiteltu,….. oli yksilö ja järjestötasolla, että kun viranomainen otti huolehtiakseen sen, mitä kansalaisten keskeinen normaali solidaarisuus, luonnonomainen solidaarisuus, oli huolehtinut, niin kansalaisilta solidaarisuuden tunne ja keskinäisen avun tunne ehkä on heikentynyt. Näin uskoisin, se on heikentynyt. Minusta se on suuri menetys”, Sorsa sanoi sanatarkasti Vallan vaiheilla – ohjelmassa.
Tavoiteltiin siis yhtä, mutta saatiinkin toista. Sen myöntäminen on yhä sosialidemokraateille kova paikka, mutta Sorsalla oli varaa sanoa mitä ajatteli. Hän ei ollut enää puolueensa puheenjohtaja vaan sivusta tarkasti asioita seuraava valtiomies.
Pitkälti SDP:n aloitteesta rakennettiin suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, jonka tarjoamia palveluja on sittemmin jouduttu rahapulassa karsimaan. SDP:n olisi määriteltävä nyt uudelleen suhteensa hyvinvointiyhteiskuntaan muuttuneessa maailmassa.
Aluksi käytettiin ajan hengen mukaisesti ilmaisua hyvinvointivaltio, kunnes sana valtio alkoi kuulostaa poliittiselta painolastilta. Nykyisin on vakiintunut ilmaus hyvinvointiyhteiskunta ja alkuperäiselle termille halutaan muutenkin antaa uudenlainen sisältö.
Siinä on SDP:lle Hämeenlinnan puoluekokouksessaan miettimistä miten määritellä uudelleen suhteensa hyvinvointiyhteiskuntaan, hyvinvointivaltioon, aikojen muututtua.
Pohjimmiltaan kun kysymys on sosialismista. Kalevi Sorsa nimittäin sanoi aikanaan, että hyvinvointivaltio oli se, mihin SDP sosialismillaan pyrki.
Enpä minäkään arvannut eläväni jo sosialistisessa Suomessa.
YLE Radio 1:n Vallan vaiheilla – ohjelmassa 5.6. 2008 käsitellään lisää SDP:n haasteita.
P.S.
SDP:n puheenjohtajan nuorentamisen taustalla on myös puolueen jäsenistön jakauma. Nuoria ei juuri ole.
Yli 60 – vuotiaita jäsenistä on melkein puolet, tarkasti ottaen 48,8 prosenttia.
Jos ikärajaksi asetetaaan 50 vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat, niin yli kolme neljännestä SDP:n jäsenistä kuuluu tähän ikäryhmään.
Tätä taustaa vasten SDP:n hädän jäsenkunnan ja puoluejohdon nuorentamisesta ymmärtää hyvin.
Alle nelikymppisiä jäseniä on vajaat 10 prosenttia.
Ja lisää huonoja uutisia: jäsenkunta vähenee jatkuvasti pääosin luonnollisen poistuman takia.
Kaukana takana ovat vuoden 1980 huippuluvut. Niistä SDP:n jäsenmäärä on melkein puolittunut.
Tosin suunnilleen sama tilanne on muillakin puolueilla.
Nykyisin SDP:n jäsenkirjaa kantaa 52 300 henkilöä. Tämä on puoluetoimiston oma ilmoitus.
