Kysymyksiä ja vastauksia Neuvostoliitosta ja Natosta
Suomen Atlantti – seura on julkaissut tänä vuonna vihkosen ”Kysymyksiä ja vastauksia Natosta” (46 sivua). Nimi tuntui jotenkin tutulta. Mieleen tuli kysymyksiä ja vastauksia Neuvostoliitosta 1970 – luvulta.
Tarkasti ottaen kirjan nimi oli ” Neuvostoliitto, vastauksia suomalaisten kysymyksiin” (502 sivua). Suomi – Neuvostoliitto – Seura julkaisi kirjan vuonna 1973.
Näin sairaanhoitajien palkkakiistan aikaan sopisi vaikka kysymys:
Onko totta, että lakot ovat Neuvostoliitossa kiellettyjä?
Vastaus (osa koko sivun vastauksesta):
”Neuvostoliitossa ei ole lakia, joka kieltäisi lakot.”
”Kokonaan toinen asia on, tarvitaanko lakkoa työtätekevien oikeutettujen vaatimusten toteuttamiseen. Kun perustuotantovälineet ovat työtätekevien johtaman sosialistisen valtion käsissä, voidaan kaikki työelämässä syntyvät kiistat ratkaista työläisiä tyydyttävällä tavalla ilman lakkoja.”
Entä miten asiat ovat Natossa (Kysymyksiä ja vastauksia Natosta - kirjanen)?
Militarisoiko Naton laajentuminen kansainvälisiä suhteita?
Vastaus (osa puolentoista sivun vastauksesta):
”Naton laajentuminen ei lisää kansainvälisten suhteiden militarisointia, vaan pyrkii vähentämään sitä.”
” Naton laajentuminen on pikemminkin lisännyt vakautta Euroopassa kuin militarisoinut maanosaamme. Yksi syy tähän ovat….. vaatimukset uusille jäsenmaille, joilla Nato on kannustanut demokraattisia uudistuksia ja hyviä naapurisuhteita hakijamaissa.”
”Nato toimii juuri kansallisia intressejä pönkittävää voimapolitiikkaa vastaan. Myös kiistakysymykset tuodaan yhteisesti keskusteltavaksi Naton pöytään, jossa liittolaiset voivat vaikuttaa hillitsevästi toisensa politiikkaan.”
Kysymys: ”Toisinaan kuulee puhuttavan, että Neuvostoliitto harjoittaa ´supervaltapolitiikkaa´. Miten neuvostoihmiset suhtautuvat siihen, että heidän maataan nimitetään ´supervallaksi´?”
Vastaus: ”Neuvostoihmiset vastustavat jyrkästi ´supervalta´- termin käyttöä omasta maastaan.”
”Neuvostoliitto on todella suuri ja mahtava valtio. Sosialistisena valtiona se harjoittaa kuitenkin luokkakantaista sosialistista ulkopolitiikkaa, joka ei hyväksi maailman jakamista vaikutuspiireihin, ´suuriin´ ja ´pieniin´ valtioihin. Neuvostoliitto kannattaa kaikkien maiden suvereenisuutta ja riippumattomuutta.”
Kysymys: ” Olisiko Suomelle pienenä valtiona mitään mahdollisuuksia vaikuttaa liittokunnan (Nato) päätöksiin?”
Vastaus: ”Myös pienet maat voivat vaikuttaa Natossa, missä päätöksenteko perustuu liittolaisten keskinäiseen tasa-arvoon. Nato on toimintamalliltaan perinteinen kansainvälinen organisaatio, jossa jokainen liittolainen voi halutessaan estää päätöksen synnyn, sillä päätökset tehdään yksimielisyyssäännön eli konsensuksen pohjalta. Natolla ei ole jäsenmaihinsa nähden ylikansallista päätösvaltaa kuten EU:lla.”
Kysymys: ”Missä mielessä Neuvostoliitto on mukana Varsovan sopimusjärjestössä ja miten se periaatteessa suhtautuu sotilasliittoihin?”
Vastaus: ”Euroopan sosialistiset maat solmivat Varsovan sopimuksen toukokuussa 1955 vastavetona aggressiivisen Pohjois – Atlantin liiton (NATO) muodostamiselle…”
”Mitä tulee Neuvostoliiton suhtautumiseen sotilasliittoihin, niin se on jyrkän kielteinen. Neuvostoliitto pitää imperialististen valtojen muodostamia sotilasliittoja sosialistismaita ja kasallisia vapautusliikkeitä vastaan tähdätyn taantumuksellisen ulkopolitiikan välikappaleena.”
Vaikkapa tällaisia vastauksia löytyy nykyisistä ja vuosikymmenten takaisista kirjoista. Entisen Neuvostoliiton ajan ajattelulla on muuten yllättävän paljon yhtymäkohtia nykyiseenkin aikaan.
Neuvostoliittoa käsittelevästä kirjasta on tehty täydennetty painoskin vuonna 1977. Sieltä huomasin, että silloisen Neuvostoliiton perustuslaissa oli ollut maininta lasten velvollisuudesta huolehtia myös vanhemmistaan.
Suomen perustuslaissa tällaista vaatimusta ei ole, mutta pitäisiköhän lisätä yhteisvastuun nimissä?
Lasten oikeuksia perustuslaissamme kyllä korostetaan: ”Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.”
Tällaisia sivuajatuksia tuli mieleen, kun olin nauhoittanut tämän viikon (16.11. 2007) Vallan vaiheilla – ohjelmani Natosta. Haastateltavana oli professori Tuomas Forsberg, joka on kirjoittanut Nato – kirjan jo vuonna 2002.
Kirjan julkaisun aikaan keskustelu Natosta oli vieläkin arempi poliittinen aihe kuin nykyisin. Ajat kuitenkin muuttuvat. Tosin ei kaikilta osin. Ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon liittyvää Nato – selvitystä kaikki päättävät tahot eivät haluaisikaan julkistaa, eivät ainakaan itse sitoutua siihen.
Miksi sitten asiaa selvitetään, jos selvityksellä ei ole mitään merkitystä?
