EU - Venäjä, pitkämielisen hommaa...

On se hyvä että en ole diplomaatti tai muu virkamies, enkä joudu neuvottelemaan EU:n ja Venäjän yhteistyön kehittämisestä. Se on hyvin pitkämielisen hommaa ja ratsupaikatkin tarvittaisiin housun takamuksiin kulumisen estämiseksi.
 
EU:n ja Venäjän huippukokous on jälleen Nizzassa 14.11. 2008. Siellä yritetään taas kerran syventää ja laventaa yhteistyötä, joka pysähtyi edellisen kerran siihen, että EU ei pystynyt antamaan itselleen jatkoneuvotteluvaltuuksia.
 
EU:n ja Venäjän perussopimusta, kumppanuus- ja yhteistyösopimusta, olisi jatkettava ja sovittava monesta muustakin asiasta….. jos pystytään sopimaan.
 
Venäjä ei varmasti ole helpoimpia neuvottelukumppaneita, mutta ei ole Euroopan Unionikaan. Sen kun on aina ensin sovittava itsensä kanssa  ( 27 jäsenmaata) jatketaanko neuvotteluja vai ei ja jos jatketaan, niin mitä painotetaan.
 
EU:n neuvottelijat ovat kuin puun ja kuoren välissä. Pitää tasapainoilla omien kanssa ja saada vielä tuloksia Venäjän kanssa neuvotellessa.
 
Kun Venäjä ja EU joka tapauksessa tarvitsevat toisiaan, erimielisyyksistä huolimatta, neuvotteluja jatketaan. Parempi istua neuvottelupöydässä vaikka niukoin tuloksin kuin olla istumatta.
 
Kuvitelkaapa, että olisitte EU – asioita käsittelevä virkamies tai poliitikko. Tällaiselta tehtäväkenttä näyttäisi:
 
EU:n ja Venäjän maastrategia 2007 – 2013:
 
-        EU:n ensisijaisena tavoitteena on edistää poliittista ja taloudellisesta vakautta Venäjällä ja pitää yllä vakaa energian saanti. Muita yhteistoiminnan edistämisalueita ovat mm. oikeus- ja ympäristöasiat, ydinenergian turvallisuus kysymykset jne.
-        EU:n yhteistyön päämääränä on vahvistaa aitoa strategista kumppanuutta Venäjän kanssa.
-       
Yhteistyöalueet:
-        Pietarin huippukokouksessa vuonna 2003 EU ja Venäjä sopivat neljän yhteisen alueen kehittämisestä:
-        yhteiset talousasiat
-        vapauskysymykset
-        turvallisuus- ja oikeusasiat
-        ulkoinen turvallisuus
 
Pietarin huippukokouksessa 2005  sovittiin tiekartasta miten tavoitteisiin pyritään. Tällä tiellä ollaan edelleen.
 
 
 
PÄÄTÖKSENTEKOELIMET:
-        Valtionpäämiestason huippukokoukset kahdesti vuodessa. Määrittelee yhteistyön strategiset kehityslinjat
-        Ministeritason pysyvä yhteistyöneuvosto,  kokoontuu aina kun tarve vaatii
-        ylempien virkamiesten ja asiantuntijoitten kokoukset. Koordinaatiokomitea ei ole kokoontunut sitten vuoden 2004 Venäjän vastustuksen takia
-        Ulkoministerien kuukausittaiset troikkakokoukset Venäjän Brysselin edustustossa
-        Euroopan parlamentin ja Venäjän duuman parlamentaarinen koordinaatiokomitea.
 
 
EU:n ja Venäjän yhteistyötä on siis monella tasolla ja monella tavalla.
 
Keskeinen ongelma EU:n ja Venäjän suhteissa on, että Venäjä on aiemmin sitoutunut varsin pitkälle meneviin yhteisiin arvoihin EU:n kanssa, mutta viime aikoina näistä onki haluttu eroon. Venäjä korostaa erityisluonnettaan, eikä ole enää niin kiinnostunut  syventyvästä yhteistyöstä.

Paremminkin ollaan kiinnostuneita yhteisistä intresseistä ja tapauskohtaisesta yhteistyöstä silloin kun se on edullista. Ero lähestymistapojen välillä on suuri.
 
1990 – luvun alussa Venäjä halusi itsekin lännettyä, mutta ei enää. Venäjä haluaa kulkea omaa tietään ja omalla tavallaan. Siis vähän samaan tapaan kuin Neuvostoliitto ennen, vaikka Venäjä ei enää olekaan samanlainen suurvalta.
 
EU:ssa on jo pitkään arveltu Venäjän pyrkivän mieluummin suoraan yhteistyöhön EU:n jäsenmaiden kanssa kuin neuvottelemaan byrokraattisen EU:n kanssa, jonka linjakaan ei aina ole selkeä. Suora yhteistyö taas voi heikentää EU:ta organisaationa.
 
Hiski Haukkalan väitöskirjassa todetaankin, että Venäjä on saanut tahtonsa läpi EU:n kanssa. Toisaalta voi kysyä pystyykö EU löytämään selkeän oman linjansa 27:n valtion yhteisössä.
 
Kun EU ja Venäjä jatkavat keskinäisiä neuvottelujaan, niin kannattaa palauttaa mieliin millaisia ovat nykyisin Venäjän ulkopolitiikan pääperiaatteet. Nyt lainaan Venäjän itsensä virallisia määritelmiä:
 
-          kansainvälisen oikeuden periaatteiden kunnioittaminen
-          maailman tulee olla moninapainen
-          Venäjä ei halua vastakkainasettelua yhdenkään maan kanssa eikä aio eristäytyä
-          ehdoton prioriteetti on (Venäjän) kansalaisten elämän ja ihmisarvon puolustaminen kaikkialla. Venäjä tulee myös puolustamaan venäläisen yritystoiminnan intressejä rajojensa ulkopuolella.
-          Venäjällä on tiettyjä alueita, joilla sillä on etuoikeutettuja intressejä. Näillä alueilla sijaitseviin maihin on Venäjällä ollut perinteisesti ystävyyssuhteita, joita se aikoo edelleen kehittää.
 
Mitä tämä kaikki käytännössä merkitsee, sen elävä elämä aikanaan osoittaa. Sitä ennen kannattaa kuitenkin kuunnella YLE Radio 1:n Vallan vaiheilla – ohjelma EU:n ja Venäjän suhteista 7.11. 2008 klo 14.30 ja uusinta sunnuntaina 9.11. klo 16.30.
 
Keskustelijoina ovat Ulkopoliittisen instituutin tutkija, tohtori Hiski Haukkala, Venäjän talouteen erikoistunut ekonomisti Simon Erik Ollus ja EU:n komission Moskovan edustuston poliittisen osaston päällikkö Taneli Lahti.
 
Sama kolmikko pohtii Suomen Venäjä - strategiaa Vallan vaiheilla – ohjelmassa  14.11. 2008 klo 14.30 ja 16.11. klo 16.30.
 
Radio Peili lähettää ohjelmat  uusintana omalla kanavallaan toistaiseksi  lauantaisin klo 12.01 ja tiistaisin klo 19.03.