Miksi vanhakaan äänestäisi?

Tätä kirjoitettaessa kuuntelen kotona toisella korvalla TV- 1:n suurta vaalikeskustelua. Yksin, sillä muilta loppui kiinnostus alta puolen tunnin.

Ellei nykyisen työni takia pitäisi edes jollakin tavalla seurata myös vaalikeskusteluja, niin katsoisinko sittenkin kuin kansalaisvelvollisuudesta vaalitenttejä, jos olisin vaikkapa eläkkeellä. Tiedä häntä.

Joka tapauksessa minusta alkoi tuntua samalta kuin tämän viikon Vallan vaiheilla – ohjelmaani (Miksi nuori äänestäisi?) haastattelemistani nuorista. Ei noista puolueista, ainakaan suurimmista, tahdo kunnon eroja löytyä. Miksi siis ylipäätään äänestäisin, kun meno jatkuu entisenlaisena, eikä Suomea uhkaa mikään katastrofi?

Ei, ei näin pitäisi ajatella saati sitten kirjoittaa. Olenhan aina puolustanut demokratiaa ja äänestänyt kuten aion tehdä nytkin. Kuitenkin aloin ymmärtää haastattelemiani, vähän turhautuneita, mutta terävästi ajattelevia nuoria.

He lupasivat äänestää, jos sopiva ehdokas löytyy. Ei siis mikään puolue vaan ehdokas. Vanhemmat äänestäjät valitsevat yleensä ensin puolueen ja sitten ehdokkaan.

Vanhojen tutkimusten perusteella noin kolmasosa 18 – 30 – vuoden ikäisistä nuorista aikuisista äänestää. Toisin sanottuna 2/3 ei äänestäisi. Saa sitten nähdä.

Me vanhemmat joka tapauksessa äänestämme aktiivisemmin, mutta tuskin aivan samoja ehdokkaita mitä nuoret äänestäisivät. Onko tämä jo uhka demokratian tasapuoliselle toteutumiselle?

Nuoret jäivät vaivaamaan mieltäni. Ehkä siksi, että kuvittelin heidän olevan vieläkin kriittisempiä poliitikkoja ja politiikkaa kohtaan. Toisaalta haastattelin heitä keskustan kirjaston aulassa, enkä suinkaan vaikkapa rautatieaseman nurkissa. Nuorissa on eroja.

Mitä enemmän tietää asioista, sitä todennäköisemmin myös äänestää. Vanha totuushan on, että lue enemmän, luulet vähemmän. Paradoksi vain on, kun tiedät enemmän, sitä vähemmän oikeastaan huomaat tietäväsi.

Aamupäivällä käväisin kuuntelemassa vaalimainontaa ruotinutta seminaaria. Sielläkin valiteltiin puolueitten samankaltaisuutta. Mutta ei hätää, Suomen parhaat mainostoimistot on palkattu mainostamaan suurimpia puolueita ja tekemään pesäeroa toisistaan.

Joku kyllä muistutti takavuosien yhteensattumasta. Kokoomuksella ja sosialidemokraateilla oli vaalimainoksessaan täsmälleen sama vaalilause. Mainostoimistotkin saattavat samankaltaistua ajattelussaan siinä missä puolueetkin.

Joka tapauksessa mainosammattilainen toisensa jälkeen todisti, että ei tuo puolueitten mainostaminen hirveän vaikeaa ole. Samalla tavalla sitä myydään puolueita ehdokkaineen kuin maksamakkaraakin. Toista vaan ei voi syödä, eikä äänestyksen jälkeen palauttaa valmistajalle ennen kuin neljän vuoden päästä.

Minkä maksamakkaran siis valitset: keskusta, SDP, kokoomus.....vai talon erikoiset, nuo kaikkein pienimmät.?