Vielä huonomminkin voisi olla

Kun nuoret toimittajat tekevät kauhistelevia juttuja nykyisistä työttömyysluvuista, niin kannattaisi vilkaista 1990 – luvun synkkiä tilastoja. Työttömyys on vain puolet vuoden 1994 huippuluvuista.

Silloisen laman pohjilla työttömiä oli noin 408 00. Tilastokeskuksen prosentteina se on 16,6.Nyt, elokuussa 2009, työttömiä oli noin 203 000 ja työttömyysprosentti 8,8. Tosin nykylaman pohjaakaan ei ole vielä saavutettu.

Kuva:YLE

Tilastot ovat muuten metkoja. Tilastokeskus tuottaa pienempiä työttömyyslukuja kuin työvoimaviranomaiset. Tutkimusmenetelmät ovat nimittäin erilaiset.

Elokuun työttömien määräkin vaihtelee eri tilastoissa. Työ- ja elinkeinotoimistot ilmoittivat elokuun lopussa 2009 työttömien määräksi 270 000. Tarkasti ottaen ´työttömyyssturvalain ja työnvälityksen säädösten mukaisesti työttömäksi työnhakijaksi tilastoitua´ henkilöä.

Eroa Tilastokeskuksen lukuihin on melkein 70 000! Tilastoilla on hauska leikkiä ja politikoida.

Miksi sitten näin on? Tilastokeskuksen sivuilta sekin selviää.

Maissa, joissa työttömyysturvan saanti on sidottu työnvälityksessä kirjoilla oloon, rekistereiden työttömyysluvut ovat usein suuremmat.

Esimerkiksi Suomessa työ- ja elinkeinoministeriön rekistereissä on runsaasti ns. eläkeputkessa olevia ja työttömyysturvaa saavia henkilöitä, jotka itse ilmoittavat, etteivät he enää aktiivisesti etsi työtä. Rekistereissä heidät luokitellaan työttömiksi.

Sitä vastoin työvoimatutkimuksessa heidät tilastoidaan joko piilotyöttömiksi tai työvoimaan kuulumattomiksi.

Työvoimatutkimuksessa työttömäksi luokittelun edellytyksenä onkin se, että henkilö haluaa ottaa työtä vastaan. Tämä luokittelu perustuu kansainvälisen työjärjestö ILOn suosituksiin.

Toisin sanottuna noin neljäsosa  työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen 270 000:sta työttömistä ei ole työllistettävissä, koska he eivät hae töitä tai odottelevat eläkettä työttömyysputkessa. Se on iso määrä.

Suorastaan huvittavaa oli katsella perjantaina 16.10. 2009 YLE TV 1:n A-Talkia. Keskustelussa hallituksen syyksi ja saamattomuudeksi yritettiin vierittää suurin piirtein koko työttömyyden kasvu.

Ei edes elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen uskaltanut sanoa, että älkää nyt pötyä puhuko. Ei minkään maan hallituksella ole avaimia globaalin laman ja tyttömyyden ratkaisemiseksi. Päänsärkyä kyllä voidaan lievittää, mutta ei sairautta yksin hallituksen toimin paranneta.

Oli kuin kaikki keskustelijat olisivat pudonneet avantoon ja alkaneet riidellä kenen syy tämä oli. Sillä menolla henki menee, jos ei pian ala pyrkiä yhteisvoimin avannosta pois.

Tällaisia keskusteluja katsellessa tuli mieleen oma työttömyysaikani vuonna 1992. Silloin firmat keksivät ulko-oven, joka aukesi monta vuotta pääsääntöisesti ulospäin.

Tämä sama ovi on nyt keksitty uudelleen. Saa nähdä kuinka monta vuotta sitä nyt käytetään.

Sekään ei ole muuttunut, että vähänkin ikääntyneempien on edelleen hyvin vaikea saada töitä. Firmat elävät kuvitelmissa, että kokemuksella ei ole paljon merkitystä.

Sen kyllä toisaalta ymmärtää, koska töihin ottajat itse ovat varsin nuoria. Ikäistään vanhempaa ja ammattitaitoisempaa alaista ei hevin palkata.

Mutta mitä tässä eläkeläinen turhaa marisee. Potkuja kun ei tarvitse enää pelätä.

Vai keksitäänköhän säästösyistä sellainenkin laki (säädettävä perustuslain säätämisjärjestyksessä), että jos et ole eläkkeellä kunnon kansalainen (normit täyttävä), niin eläke voidaan pienentää tai jopa evätä?

Normit täyttämättömille työttömillehän tällaiset säännökset on jo laadittu.