Pitääkö Vanhaselle olla muita vahvemmat todisteet?

Jos pääministeri Matti Vanhanen olisi tavallinen keskiverto Vanhanen, niin riittäisikö silloin yksi luotettavan tuntuinen lähde kohujutun julkaisuun? Jos vastaus on kyllä, niin silloin pääministeriä kohdellaan journalisesti eri tavalla kuin keskiverto Vanhasta.

Minusta Julkisen sanan neuvoston YLE TV - 2:n Silminnäkijä - ohjelmaa koskevasta ratkaisusta  http://www.jsn.fi/Default.aspx?d=1090
keskusteltaessa tulisi keskustella myös siitä miten eri uutiskohteisiin suhtaudutaan.

Pääministeri Vanhasen tapauksessa julkisuuden ja eri tahojen valtava paine teki jo alunalkaen Julkisen sanan neuvoston työn ” lautagatessa” aika mahdottomaksi.

Miten kylmän rauhallisesti voi suhtautua asiaan, joka politisoidaan ja pyöritellään taitavasti julkisuudessa ennen ratkaisua?

Jos kyseessä olisi oikeudenkäynti Yhdysvalloissa, niin tämänkaltaisessa tapauksessa oikeusoppineet sanoisivat, että reilua oikeudenkäyntiä ei ollut enää mahdollista käydä.

Julkisen sanan neuvosto ei tietysti ole mikään tuomioistuinlaitos, mutta tulkitsee kuitenkin hyvää lehtimiestapaa niin kuin tuomioistuimet lakia.

Jos keskiverto talonrakentaja Vanhanen olisi saanut rakennusliikkeeltä ilmaisia lautoja tai muuta materiaalia, niin se ei kiinnostaisi ketään muuta kuin mahdollisesti verottajaa. Uutisjuttua siitä ei tulisi, ellei saaja sattuisi olemaan vaikka pikkuvirkamies tai kunnallispoliitikko.

Valtakunnalliseksi uutiseksi pikkuvirkamiehen tai rivikunnallispoliitikon tekemiset eivät yltäisi.

Kuvitellaan kuitenkin, että jokin paikallislehti olisi tehnyt jutun tavallisesta talonrakentaja Vanhasesta, joka lähteen mukaan sai ilmaisen lautakasan. Verottaja sitten kiinostui asiasta ja juttu vuotaisi lehteen.

Olisiko Julkisen sanan neuvostolle riittänyt silloin todisteeksi yksi lähde?

Tai jos kunta X:n pikkuvirkamiehestä olisi tehty vastaava juttu ja siitä kantelu. Tai jos kohteena olisi tavallinen kunnanvaltuutettu.

Nyt kuulen jo jonkun sanovan, että kyllä pääministeriä koskeva uutinen on aivan eri luokan juttu kuin pikku kunnan kunnallispoliitikkoa tai tavallista talonrakentajaa koskeva asia.

Uutisena tietysti näin onkin, mutta onko periaatteessa, jos ajatellaan yhteen lähteeseen perustuvaa uutista ja tiedon antajan lähdesuojaa?

Mielenkiintoinen kysymys on sekin päätyivätkö pääministeri Matti Vanhaselle mahdollisesti lahjoitetut laudat lopulta hänen rakennustyömaalleen vai eivät, vaikka ne olisikin hänelle lahjoitettu.

Edesmennyt valtioneuvos Johannes Virolainen sai uutisten mukaan aikanaan Saloralta lahjaksi stereot, mutta ei koskaan kehdannut ottaa niitä käyttöön vaan kuskasi ullakolleen. Lahjuksista kohistiin silloinkin.

Mutta nyt mennään jo keskusteluun mikä on lahjus, mikä lahja ja missä vaiheessa lahja muuttuukin lahjukseksi. Se on taas toinen juttu se.