Miten ymmärtää venäläisyyttä?

Tietokirjailija – tohtori Esa Seppänen sanoi, että avain Venäjän ja venäläisyyden ymmärtämiseen sekä tutkimiseen on ´venäläinen prisma´. Sen läpi asioita on aina katsottava, jotta niitä ymmärtäisi.
 
Mikä sitten on tämä ´venäläinen prisma´ ? Lainaan sanatarkasti, mitä Seppänen sanoi Vallan vaiheilla – ohjelmassani 19.10. 2007: (sen voi kuunnella myös YLE Radio 1:n tai YLE areenan nettisivuilta)
 
”Se on pähkinänkuoressa se ihmisen ymmärrys, mitä venäläisyys ja venäläiset ihmiset on.Sitähän ei voi mistään kirjoista oppia, se on kokemusperäinen asia.”
 
”Ensimmäinen särmä on se, että pitää ymmrtää sitä ilmapiiriä, missä poliittiset tapahtumat ovat pyörineet. Venäjällä on oma ilmapiirinsä, joka vaikuttaa kaikkiin asioihin.”
 
”Toinen särmä on venäläinen systeemi. Se on venäläinen elämänjärjestys, joka on ainutlaatuista maailmassa. Se on hyvin omaperäinen ja vaikeaselkoinen ulkomaalaiselle. Tietyt asiat hoidetaan tietyllä tavalla. Ei niin kuin luulis, että ne hoidetaan vaan jollakin muulla tavalla. Siihenkin vaaditaan kokemusta ja näkemystä, että näinhän se on.”
 
”Kolmas särmä on venäläinen kansanluonne, ne ihmiset, jotka toimii, jotka järjestää keskenään suhteita, jotka järjestää asioita. Venäläinen kansanluonnekin on ainutlaatuinen ilmiö maailmassa, slaavilaisuus, se mitä siihen sisältyy. Esimerkiksi se, että tunteilla on suuri valta ihmisen käyttäytymisessä.”
 
Mieleeni tuli, että tämähän on yleispätevä ´prisma´, jonka avulla pitäisi ymmärtää mitä tahansa kansakuntaa. Edellyttäen, että tällä kansakunnalla olisi riittävästi yhteisiä ominaisuuksia.
 
Voisiko tällaista prismaa käyttää sitten vaikka amerikkalaisten, amerikkalaisuuden ymmärtämiseen? Osittain. Amerikka vain sattuu olemaan siirtolaisten tilkkutäkki. Ei amerikkalainen ole mikään stereotyyppi, vaikka se sellaiseksi usein luokitellaankin.
 
Yhtä hyvin Venäjä koostuu hyvin monista kansalaisuuksista, mutta slaavilaisuus on hallitseva elementti etenkin valtaa pitävien keskuudessa.
 
Kuinka hyvin me sitten tunnemme venäläisyyttä? Tuskin kovinkaan hyvin. Se vaatii maan, tsaarien Venäjän ja kommunistisen Neuvostoliiton historian tuntemista. Eikä vain historian vaan venäläisen kansanluonteen ymmärtämistä kuten Seppänen toteaa.
 
Toinen ohjelmani keskustelijoista, kirjailija – tohtori, ulkoministeriön erikoistutkija Ilmari Susiluoto sanoi, että hän pääsi sisään venäläisyyden ymmärtämiseen vasta sen jälkeen kun hänet oli komennettu opiskelemaan Venäjällä. Elämään reaalielämää ja tutustuttuaan ihmisiin.
 
Venäjänkielen taito on tietysti avain venäläisyyden ja Venäjän ymmärtämiseen. Muuten jää ulkopuoliseksi kuten minä, joka en osaa venäjää, mutta jota kiinnostaa venäläisyyden ymmärtäminen. Siksi kuuntelenkin mielenkiinnolla, mitä minua viisaammat kertovat.
 
Korviini jäi esimerkiksi se, että venäläisistä arkistoista saataviin neuvostoajan muistioihin on suhtauduttava hyvin lähdekriittisesti. Miksikö? Siksi, että kulttuuriin kuului tehdä raportteja, jotka miellyttivät esimiestä ja korostivat raportin tekijän omia saavutuksia. Mikä on totta ja mikä kuviteltua?
 
Nykyisen Venäjän ymmärtäminen on ´haasteellinen´ tehtävä kuten muotoutumassa olevan historian ymmärtäminen yleensä. Itse voin sanoa, että yleispyrkimykset ymmärrän, mutta aina en sen logiikkaa. Mutta kuten Esa Seppästä vapaasti tulkiten sanoisin, että se on oma logiikan lajinsa.
 
Vaikkapa nyt se kuinka Venäjän lähetystön edustaja Vladimir Kozin heristeli uhkaavasti ja näyttävästi sormeaan sille, jos Suomi liittyisi Natoon.
 
Suomalaisuuden ymmärtämisestä olisi voinut olla apua. Näinhän suomalaiset saadaan ajattelemaan, että kyllä sinne Natoon taitaa olla parempi pian mennä, jos ison naapurin diplomaatti tällä tavalla puhuu. Mitä tuleekaan seuraavaksi?