Miksi vapaaehtoista astioiden pesua ei sallita?

En ollut uskoa silmiäni, kun huomasin, että Vanhustyön keskusliiton välittämänä vapaaehtoisena saisin ulkoiluttaa vanhuksia, mutta en pestä heidän likaisia astioitaan.

Näin kaukana käytännön elämä ja hallintobyrokratian säännökset ovat toisistaaan. Astioiden pesu tai siivous nimittäin voisi vaarantaa Vanhustyön keskusliiton avustuksen Raha-automaattiyhdistykseltä (RAY).

Ajattelin nimittäin eläkkeelle juuri jäätyäni, että voisihan sitä meikäläistä huonokuntoisempia silloin tällöin vapaaehtoisesti autellakin. Tehdä siis sellaista mihin pystyy ja mitä tarvitaan.

Silmiini sattui Vanhustyön keskusliiton vaatimaton esite liiton senioritoiminnasta Helsingissä. Liitto välittää vapaaehtoisia helsinkiläisten kotona asuvien vanhusten tueksi lisäämään hyvinvointia ja elämän laatua, esite kertoo.

Sitten on luetteko mitä SAA tehdä vapaaehtoisena. Saatella lääkärikäynneillä, olla apuna ostoksilla, käydä teatterissa seurana, ulkoilla, jutella ja lukea vaikka kirjaa yms.

Sitten esitteessä oli suurin kirjaimin kuin varoituksena:

VAPAAEHTOISET EIVÄT TOIMI KOTIPALVELUN TEHTÄVISSÄ EIVÄTKÄ KORVAA OMAISHOITAJAN TEKEMÄÄ TYÖTÄ.

Siivota ei saa, vaikka kämppä olisi kuinka sotkuinen tai pestä likaista astiapinoa keittiössä. Tervettä tilannejärkeä ei siis saa käyttää. Pitää turvautua EU:n ja RAY:n määräysjärkeen tai RAY:n avustus Vanhustyön keskusliitolle vaarantuu.

Kysyin RAY:ltä miksi näin on. Nopeasti tuli toista liuskaa pitkä vastaus, jossa aluksi viitattiin EU:n kilpailusäännöksiin.

...” ettei elinkeinotoiminnalle anneta julkista tukea tavalla, joka vaarantaa kilpailevien yritysten mahdollisuudet elinkeinonsa harjoittamiseen.”

RAY avustaa ainoastaan yleishyödyllisiä järjestöjä ja säätiöitä, mutta RAY luokittelee ne EU-lainsäädännön näkökulmasta samaan ryhmään yritysten kanssa.

 Siksi RAY:n on " otettava huomioon myöntämisensä avustusten mahdolliset kilpailuvaikutukset" .

Raha-automaattiavustuksista annetun lain 4§:n mukaan avustus voidaankin myöntää mm, "jos sen myöntämisen ei arvioida
aiheuttavan muita kuin vähäisiä kilpailua ja markkinoiden toimintaa
vääristäviä vaikutuksia Euroopan talousalueeseen kuuluvassa
valtiossa"., RAY perustelee.

"Edellä kerrotun perusteella RAY:n onkin ollut välttämätöntä vetäytyä kaikkien toimintojen avustamisesta sellaisilla
toimialueilla, joilla voidaan katsoa olevan yritysmuotoista toimintaa
ja sen myötä siis kilpailua (maksullinen palvelutuotanto)", RAY selvittää.

Aiemmin RAY salli Vanhustyön keskusliitolle sen, että vanhuksen vapaahtoinen kävelyttäjä sai, jos halusi, pestä myös astiat tai lakaista roskia lattialta. Nyt tällaista toimintaa ei siis enää avusteta.

Tässä on kyllä menty aika kauaksi terveen järven käytöstä, kun näin pikkutarkasti sovelletaan EU:n periaatteita. Tosin tällainen on aika yleistä Suomessa.

Ilmeisesti RAY:n tiukan tulkinnan takia Vanhustyön keskusliitto on sorvannut aikanaan omat säännöksensä sellaisiksi, että kotitöitä, kuten astianpesua, ei enää lueta ´sallittujen´ vapaaehtoistöiden joukkoon.

Minkähän takia vapaaehtoistyökin pitää byrokratisoida ja luokitella? Työtähän tehdään vapaaehtoisesti, ei rahaa tai palkkaa vastaan. Se on vapaaehtoistyön olemus.

Eikö olisi kohtuullista jättää vapaaehtoisen ja autettavan keskinäiseksi asiaksi mitä tehdään. Ainahan voi sanoa ei, jos liialta tuntuu.

Toisaalta ei autettavankaan pidä olettaa, että vapaaehtoinen tekisi ihan mitä vain. Jos tämä on joissakin tapauksissa ongelma, niin ongelmathan pitäisi selvittää puhumalla, ei säännöksiä säännösten perään laatimalla.

Jos vielä innostun vapaaehtoistyöstä – enkä vain tällaisten tarpeettomien juttujen kirjoittamisesta – niin en kyllä kerro kenellekään olenko tiskannut vanhuksen kämpässä astiat tai peräti tehnyt kevyen siivouksen.

Toivon myös, että autettava ei kerro mitään ´ylimääräisistä´ vapaaehtoistöistä. Toivottavasti vanhus myös muistaa olla kertomatta, jos ylipäätään paljon muistaa.

Miten sitten tällaiseen järjettömyyteen on päädytty? Arvatenkin niin, että kaikkea ajatellaan teoreettisten ajatusmallien kautta. Etujärjestöilläkin lienee vahva osuutensa.

Työnantajaleiri puolustaa yrittäjien etuja ja työntekijäpuoli työntekijöiden, joilta voisi menne töitä sivu suun niin kuin vapaaehtoinen astioiden tiskaus mitään yritystoimintaa vaarantaisi. Ei vapaaehtoisia niin paljon lopulta ole.

Mikään taho ei näytä lähtevän autettavan vanhuksen näkökulmasta. Onko hänellä edes rahaa käyttää vaikkapa siivouspalveluja, joista nykyisin saa kotitalousvähennyksenkin?

Monilla työssä olevilla tähän on varaa. Kotitalousvähennys on myös luonut runsaasti uusia työmahdollisuuksia. Itse asiassa enemmän kuin uskottiinkaan.

Aluksihan eräät vasemmistolaiset arvostelivat ankarasti tällaista ´piikatyötä´ vain hyvätuloisia hyödyttävänä, mutta sittemmin järki on voittanut. Ei mikään työ ole toista huonompaa, on vain paremmin ja huonommin maksettuja töitä.

Missähän muuten menee hyvätuloisen raja? En ole saanut siihen poliitikoilta koskaan selkeää vastausta.

Toisaalta mitä RAY sitten tekisi, jos syntyisi vanhusten ´kävelytysyrityksiä´? Niitä voisi kutsua myös seuralaispalveluksi, ellei nimike viittaisi aivan muun alan yrittäjiin.
Menisiköhän Vanhustyön keskusliitolta RAY:n avustus tähänkin toimintaan?