Yli yön lastenhoitoapu hurjat 300 € !

Kun suomalaiset hallintobyrokraatit poliitikojen myötävaikutuksella suunnittelivat lastenhoidon järjestämistä, niin he ajattelivat omaa virka-aikaansa: noin klo 8 – 16.

Sitä ei otettu huomioon, että yön ylikin tarvitaan joskus apua varsinkin yksinhuoltajaperheissä. Sellaista apua ei yksinkertaisesti saa kuin yksityisiltä markkinoilta, ja siihen vain lottovoittajilla on varaa.

Tämä on tosiasioihin perustuva kuvitteellinen tilanne. Isoisänä ja journalistina olen nimittäin tottunut selvittelemään kuinka järjestelmämme käytännössä toimii. Ei siis vain juhlapuheissa, jotka ovat kovin kaukana käytännöstä.

Otetaan esimerkiksi erotilanne. Noin joka toinen avioliittohan hajoaa pääkaupunkiseudulla. Maaseudulla pinna aviopuolisoilla on pidempi.

Tavan mukaan molemmat vanhemmat määrätään nykyisin yhteishuoltajiksi, mutta kun kahdessa paikassa lasten on vaikea nukkua samaan aikaan, niin toinen sovitaan lähivanhemmaksi.

Lapset asuvat pääsääntöisesti lähivanhemman luona, ja toisella vanhemmalla on sovitun mukaan lastensa tapaamisoikeus. Tarkasti ottaen lapsilla on toisenkin vanhempansa tapaamisoikeus.

Mitä sitten tapahtuu, jos tämä lähivanhempi sairastuu pahasti vaikkapa sikainfluenssaan? Toisin sanottuna hän ei pysty hoitamaan lapsiaan enää yön yli?

Päivähoitajalla tai tarhalla on omat työaikansa. Tavallisimmin aamusta iltaan. Tosin vuorotyöläisille on harvoja muitakin mahdollisuuksia.

Kuvitellaan, että isovanhemmat asuvat toisella paikkakunnalla, samoin muut sukulaiset ja se tapaamisoikeudellinenkin ex – puoliso on matkoilla kaukomailla.

Eipä hätää, ajattelee lähivanhempi, soitetaan Mannerheimin lastensuojeluliittoon, josta tilapäisapua voi saada lasten hoitoon yön ylikin.

Mitähän maksaisi? Eteläisessä Suomessa korvaus on 8.20 €/tunti + työnantajamaksut päälle. Lapset pääsevät päivähoidosta tai – kodista klo 17. Tunteja seuraavaan aamuun klo 8:aan kertyy peräti 15.

Hintaa yhdelle yölle tulee 160 – 170 euroa! Useamman yön jälkee uhkaa jo taloudellinen katastrofi.

Mutta onhan Väestöliittokin olemassa. Soitto sinne ja ystävällinen ääni vastaa heillä olevan hyvin kouluttettuja hoitajia. Hinta 14.40 €/tunti.

Kun kyseessä on ilta ja vielä yötyö, niin hinta nousee parhaimmillaan puolella. Pikainen laskelma osoittaa, että tilapäishoito klo 17 – klo 8 seuraavaan aamuun maksaakin noin 300€.

Eipä siihen ole varaa paitsi harvoilla lottovoittajilla tai muutamalla Nokian tai Fortumin johtajalla.

Mutta eikös yhteiskunta kuitenkin voisi auttaa tällaisessa hätätapauksessa? Kyllä voi, mutta ei kaikilla paikkakunnilla. Siitä vaan soitto lastensuojelun päivystysnumeroon ja koneisto alkaa pyöriä.

Päivystäjät alkavat tavoitella sitä etäisvanhempaa, kun lähivanhempi on vakavasti sairas tai peräti sairaalassa. Ei sillä etäisvanhemmalla ole kuitenkaan velvollisuutta lähteä hätiin (sattuu olemaan vaikka hyvässä vedossa ystäviensä kanssa kapakassa), koska lapset asuvat lähivanhemman luona ja ovat hänen vastuullaan.

Jos isovanhempia tai muitakaan lähisukulaisia ei saada manitelluksi apuun (velvollisuuttahan ei ole), niin lapset viedään lähimpään lastenkotiin tai muuhun vastaavaan.

Olisiko kuitenkin yhteiskunnalle halvempaa, jos järjestelmä tuntisi kunnallisen yön yli avun? Päiväsaikaanhan sellaista voi saada, mutta sitäkään ei ole viikonvaihteissa.

Kun otin nykyisestä järjestelmästä selvää, niin lastenhoidon kannalta järjestelmässä on yön ja viikonvaihteen yli mentävä aukko. Ei sellaista ole ajateltukaan paikata, koska se maksaa.

Poliitikot vetoavat yhteisvastuuseen. Toivon mukaan sitä on, mutta kaikella on rajansa. Vanhaan aikaan ei ole enää paluuta, vaikka suuret ikäluokat siirtyvätkin joukoittain eläkkeelle.

Ennen mummojen ikään kuin velvollisuuksiin kuului vahtia lapsenlapsia. Nykyisin mummot ja vaarit haluavat nauttia eläkkeellä omasta vapaudestaan.