”Kreikkalaiset puhuvat totta vain kerran vuodessa”
Tällaisen vanhan sanonnan löysin Paavo Castrénin mainiosta kirjasta ”Maassa maan tavalla. Eurooppalaisen tapakulttuurin juurilla”.
Löytyi sieltä toinenkin sanonta: ”Kun olet kätellyt kreikkalaista, laske sormesi”.
Kirja on vuodelta 1995, jolloin Suomi liittyi nykyisen Euroopan Unionin jäseneksi.
Miten se nyt tähän päivään ja Kreikan valtion velkoihin liittyy? Saattaapa liittyä tai olla liittymättä, mutta kuvastaa kuitenkin kielenkäytössä vuosituhansisia ennakkoluuloja kreikkalaisista.
Kreikan julkisen alan työntekijät prostoivat lakkomarsseilla.
Toisaalta toukokuun 3.5. 2010 Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen sanoi virkansa puolesta:
Kreikan valtiolle annettavaan lainaan liittyvä riski on vähäinen. Ylen aamu-tv:ssä haastateltu Liikanen sanoo, että Kreikka maksaa lainan "aika varmasti" takaisin.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen puolestaan huomauttaa, että Suomen Kreikalle antamille lainoille ei ole mahdollista saada mitään vakuuksia tai etusijaa takaisinmaksussa.
Castrén kaivelee kirjassaan historiaa ja kirjoittaa:
”Kreikkalainen kalenteri oli melko monimutkainen ja poikkesi täydellisesti roomalaisesta, oli jatkuvan ihmettelyn ja pilanteon aiheena. Kun esimerkiksi kuukauden ensimmäinen päivä, Kalendae, oli roomalaisten velanmaksupäivä eikä kreikkalaisilla ollut kalenterissaan Kalendae – päivää, niin sanottiin että epämääräiseen tulevaisuuteen lykätty maksu suoritetaan ´kreikkalaisena Kalendaena´.
Kun Kreikka ja itse asiassa Euroopan Unioni on taloudellisissa ongelmissa, niin tulevaisuuden ennustamisen kannalta Paavo Castrenin kirja ”Maassa maan tavalla” on hyvinkin ajankohtainen, vaikka kirjoitettiin 1995.
Kirjassa esitellään eri Euroopan maiden tapa- ja käyttäytymiskulttuurin juuria syvällisesti ja nykyaikaankin peilattuna kirjoittajan omilla kokemuksilla täydennettynä.
Ekonomistit ajattelevat numeroilla, mutta kansa, kansakunnat toimivat syvään juurtuneilla tavoillaan kukin oman kulttuurinsa mukaisesti.
Olisiko Euroopan Unionissa entistä tärkeämpää ymmärtää eri jäsenmaiden kulttuureja laajasti ottaen enemmän kuin nyt? Siitä olisi ekonomisteille ja poliittisille päättäjillekin hyötyä. Ei Euroopasta saada millään yhtenäisesti toimivaa perhettä, vaikka kuinka juhlapuheissa yritettäisiin.
Kun Suomessa puhutaan kansallisesta yhtenäisyydestä, niin Kreikassa jo historiallinen perinne on erilainen. Lainaan taas Castrénia:
”Kreikkalaiset eivät ainakaan klassisena kautena voineet esittää itsestään kollektiivista arviota, koska ei kaupunkivaltioiden ja alueiden asukkaa käyttäytyivät varsin toisistaan poikkeavilla tavoilla.”
”Keskinäinen kauna, kateus ja kilpailu vallitsivat useimpien kaupunkivaltioiden välillä. Eniten ylpeilemisen aihetta kaupunki saattoi hankkia sillä, että oli saavuttanut voiton toisesta kreikkalaisyhteisöstä.”
Tästä tuli mieleen nykyiset toinen toistaa järjettömämmiltä kuuluvat etuisuudet, joita varsinkin Kreikan valtion palveluksessa olevat ovat kahmineet itselleen.
Maan tapa, ei vain Kreikassa mutta muissakin eteläisen Euroopan maissa, on verojen kiertäminen. Harmaa talous ja kansa voi hyvin, mutta valtiontalous huonosti. Kuinka usein muuten olette saanut kreikkalaisessa ravintolassa ihan virallisen kassakuitin maksamastanne laskusta?
Jos monia vanhoja maan tapoja yritetään Kreikassa pakon edessä nyt radikaalisti muuttaa, niin aivan äkkiä se ei tapahdu. Pitkämielisyyttä siis hyvät Kreikan lainoittajat.
Varautukaan myös siihen, että osa lainasta on ehkä lopulta annettava anteeksi. Sitä se Euroopan laajuinen yhteisöllisyys on. Auta miestä mäessä, älä mäen alla, sanoo suomalainen sananlasku. Mutta entäs, jos mäki vain jatkuu?
