Ikäsyrjintä elää edelleen
Vaikka ikäsyrjintä on työvoimapulan takia Suomessa vähenemässä, niin ei se mihinkään ole kadonnut. Törmäsin äskettäin selvästi alle 50- vuotiaaseen, mutta 40 jo täyttäneeseen tuttavaani. Pätevä, aktiivinen ihminen, jolla virtaa tuntuisi riittävän vaikka muille jaettavaksi.
Jos olisin työnantaja, niin palkkaisin hänet heti. Nainen siinä iässä että äitiyslomallekaan hän ei enää lähtisi. Tätähän monet työnantajat pelkäävät.
Tälle tehopakkaukselle kuitenkin sanottiin työhönottohaastattelussa, että vaikka oletkin hyvä, niin vähän nuorempaa olemme kyllä etsimässä.
Haastattelijan täytyy olla kovin tietämätön tai sitten tyhmä kun näin menee sanomaan. Olisi edes ollut hiljaa. Jos olisin tuon firman toimitusjohtaja, niin tämä työhönottohaastattelija ei kauan sillä tuolilla istuisi.
Suomen perustuslain 6. pykälä nimittäin sanoo näin:
”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, IÄN, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”
Tämä on kova pykälä näinä aikoina, kun Suomi muuttuu yhä monikulttuurisemmaksi ja työperäistä maahanmuuttoa halutaan lisätä kasvavan työvoimapulan takia. Yhdenvertaisuus on kaunis sana, mutta sen soveltaminen käytäntöön on vaikeampi juttu.
Muistanpa itsekin törmänneeni näihin kysymyksiin vuonna 1992 kun olin Uuden Suomen loppumisen jälkeen kymmenisen kuukautta työttömänä juuri samanikäisenä kuin tuo esimerkkini nainen. Pikkupomot eivät halunneet alaisikseen itseään vanhempaa ja kokeneempaa henkilöä.
Onneksi täältä Ylestä lopulta töitä löytyi. Tarjosin työtovereille oikein kuohuviinit, kun minut 50 vuotta täytettyäni viimein vakinaistettiin muutaman vuoden määräaikaisuuksien jälkeen.
Euroopan Unionin tasollakin ikäsyrjintä jatkui avoimena pitkään. Vasta alkuvuonna 2002 komissio ja parlamentti päättivät lopettaa syrjinnän heti.
Siihen saakka virkojen hakuilmoituksissa oli yläikäraja mitä vanhempia ei tultaisi hyväksymään. Ikä vaihteli 40 – 45 vuoden välillä.
Jopa EY:n tuomioistuin kertoi eräässä paikanhakuilmoituksessaan, että hakijan on oltava alle 40 – vuoden ikäinen. Yleisempi käytäntö oli sanoa asian toisinpäin: hakijan on oltava syntynyt tietyn vuoden jälkeen.
Kaikkein korkeimmissa EU:n viroissa ikäsyrjintää ei kuitenkaan ole ollut.
Muuten poliitikoille olisi tullut vaikeuksia. Komissaariksi voitiin ja voidaan yhä valita kuka tahansa iästä riippumatta.
Kun Erkki Liikanen valittiin ensimmäisen kerran EU:n komissaariksi 1995 hän oli 45:n ikäinen. Toisella kaudella vieläkin vanhempi, mutta ei tuo tuntunut menoa haittaavaan. Nuoremmilla oli vaikeuksia pysytellä vauhtiherran tahdissa. Jotkut vaan nyt ovat sen oloisia loppuikänsä.
