Hyvinvointiyhteiskunnan vapaamatkustajat

 
 
 
Vasta sen jälkeen kun nauhoitin viimeisen Vallan vaiheilla – ohjelman (26.12.2008) tuli mieleen teema hyvinvointiyhteiskunnan vapaamatkustajista. Mitähän Jutta Urpilainen ja Sauli Niinistö olisivat sanoneet?
 

Se jää nyt arvoitukseksi ja keskustelu liikkui hyvinvointiyhteiskunnan ja politiikan filosofisissa arvoissa nykyisin. Periaatteessa hämmästyttävän yksimielisiä Urpilainen ja Niinistö olivat, vaikka lähestymiskulmat samoihin asioihin olivatkin välillä erilaisia.
 
Mutta kuvitellaan millainen keskustelu yhteiskunnan vapaamatkustajista olisi tullut.
Minusta vapaamatkustajia ovat ne, jotka käyttävät hyvinvointiyhteiskunnan palveluja surutta, mutta osallistuvat vain vähän tai ei ollenkaan niiden kustantamiseen, vaikka voisivat sen tehdä. Osa ei voi ja heitä on palveltava.
 
Aivan ensiksi mieleen tulevat ne, jotka ottavat ansionsa pelkinä pääomatuloina maksamatta kunnallisveroa ollenkaan, mutta käyttävät kunnallisia palveluja.Niitä nimittäin ei voi olla käyttämättä, jos Suomessa asuu.
 
Samaan kikkailijoiden kastiin minusta kuuluvat nekin, jotka ovat muuttaneet eläkepäivinään halvan verotuksen maahan kuten Floridaan ja vakavan sairauden iskiessä muuttavat kipin kapin kirjansa takaisin Suomeen.
 
Tämä esimerkki hieman ontuu, sillä tällainen henkilö on voinut asua pääosan elämästään Suomessa maksaen nurisematta kaikki veronsa.
 
Sitten on näitä "elämäntapaintiaaneja", jotka jo nuoruudestaan ovat päättäneet, että työtä ei kannata tehdä. Kyllä yhteiskunta huolen pitää....kuten pitääkin toimeentulotuella.
 
Tällaista syrjäytymistä pitäisi tietysti yrittää kitkeä ajoissa, mutta minkäs teet, jos toinen ei halua.
 
Suomalaisen sosiaaliturvan piiriin pyrkivät ammattimaiset, maasta toiseen kiertävät turvapaikan hakijat ovat oma lukunsa. Onneksi en ole maahanmuuttoviranomainen, jonka pitää päätellä kuka on todellisen turvapaikan tarpeessa ja kuka ei.
 
Joulun alla Helsingin Sanomista silmiin sattui juttu, jossa maatalossa asuva pariskunta kertoili kuinka luonnonmukaisesti ja vähällä he elävät. Se ei selvinnyt mistä he kuitenkin rahaa saavat.
Mielenkiintoinen juttu, mutta eivät he varmasti paljon verojakaan maksa, mutta yhteiskunnan palveluja silti tarvitsevat.
 
Minkähänlaiseksi Suomi muuttuisi, jos kaikki päättäisivät elää supersäästäväisesti, melkein yhteiskunnan ulkopuolella? Tämä lienee kansantalousihmisten pahin painajainen. Kasvu loppuisi ja taloudellinen hyvinvointi romahtaisi.
 
Nyt kuulen jo korvissani, että en ymmärrä mitään maailmaa uhkaavasta ekokatastrofista. Miksi pitäisi mennä kaikessa äärimmäisyyksiin? Ei ympäristöystävällisyyteen pyrkiminen sulje pois tavanomaista kuluttamista ja verojenkaan maksua.
 
Sorry, unohdin Pentti Linkolan, mutta en oikein ymmärrä hänen fanaattisen yksisilmäistä ympäristöajatteluaan,
 
Joku varmaan huomauttaa nyt, että mitenkäs työttömyysturvan hyväksikäyttö? Se on vähän kaksipiippuinen asia. En toisaalta usko, että työttömäksi ehdoin tahdoin pyritään, jos järkevää työtä on tarjolla.
 
Sitäpaitsi työttömätkin maksavat korvauksestaan veroa. Yhteiskunta siis ensin antaa ja sitten ottaa samasta kasasta osan takaisin työllistäen samalla hallintoviranomaisia.
 
Verottomat korvaukset ovat hyvinvointiyhteiskuntamme palvelujen rahoituksen kannalta mielenkiintoinen juttu. Kansanedustajien ja europarlamentaarikkojen tuloistahan huomattava osa tulee verottomina kulukorvauksina todellisista kuluista riippumatta.
 
Tätä on yritetty pitkään muuttaa, mutta turhaan. Terve järki sanoisi, että kulut maksetaan todellisten kulujen mukaan.
 
Ei verottomien tulojen saamisessa toisaalta mitään laitonta ole, sillä lainsäätäjä eli eduskunta on sen lailliseksi tehnyt. Saahan presidenttikin palkkionsa verottomana eduskunnan päätöksellä.
 
Tällainen keskustelu jäi nyt sitten käymättä vihon viimeisessä Vallan vaiheilla – radio-ohjelman nauhoituksessa joulun alla 2008. Aika aikaansa kutakin.
 
www.yleradio1.fi/yhteiskunta/vallanvaiheilla/