Mikä voisi olla suomalaisuutta halventavaa journalismia?
Turkin rikoslain pykälä 301 määrää rangaistavaksi turkkilaisuuden loukkaamisen julkisuudessa. Tämä epämääräinen pykälä koskee ensisijaisesti journalisteja.
Jos suomalaisessa rikoslaissa olisi samanlainen pykälä, niin kyllä pitäisi olla toimittajana kieli keskellä suutta, jos arvostelee parlamenttia.
Minut saatettaisiin haastaa oikeuteen, jos sanoisin radio-ohjelmassa, että kansanedustuslaitos on vain tahdottomien edustajien kokoelma, kumileimasin, ja todelliset päätökset tehdään aivan muualla.
Tai jos sattuisin olemaan pasifisti, mitä en ole, ja pamauttaisin, että Suomen puolustusvoimat on tarpeeton laitos. Yleinen syyttäjä kohta kolkuttaisi ovea ja voisin löytää itseni telkien takaa.
Miksikö näin?
Siksi, että olisin halventanut puolustusvoimia, joka koostuu suomalaisista eli halventanut suomalaisuutta.
Parlamenttia taas ei saisi asettaa kyseenalaiseksi, koska se on olennainen osa suomalaista demokratiaa.
Pääministeri Matti Vanhanen voisi olla hyvinkin tyytyväinen, jos hänen kärjekäs arvostelemisensa tulkittaisiin koko hallituksen halventamiseksi.
Kyllä meidän journalistien suu olisi supussa, kun tietäisimme voivamme joutua puolesta vuodesta jopa kolmeen vuoteen saakka vankeuteen suomalaisuuden halventamisesta.
Tämä on kuitenkin arkipäivää Turkissa, jos on toimittaja Taylan Bilgiçiä on uskominen. Hän on Turkish Daily Newsin toimittaja ja ollut uransa aikana 40 – 50 kertaa syytettynä turkkilaisuuden halventamisesta ja ties mistä. Nytkin joitakin tapauksia on oikeuden käsittelyssä.
Kuuntelin Bilgiçiä hämmentyneenä ja yllättyneenä hänen rohkeudestaan.
Hänen haastattelunsa on muuten kuultavissa YLE:n nettisivujen osoitteessa:
http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/vallanvaiheilla/
Toistaiseksi ohjelma kuuluu vain täältä, sillä Vallan vaiheilla- radio-ohjelma palautuu YLE Radio 1:n lähetysaalloille uudelleen lokakuun alussa.
Oli melkoinen kulttuuriero tutustua Istanbulissa turkkilaisten journalistien sananvapauteen ja kuunnella sen jälkeen suomalaispoliitikkojen saivartelua miten Venäjän haaste Suomelle pitäisi muotoilla poliittisesti sopivaksi.
Kovin ovat yhteiskunnat erilaisia ja kuten ovat ongelmatkin.
Turkista palautuu mieleen joitakin yhtäläisyyksiä Suomen 1970 – lukuun. Olin silloin politiikkaa seuraava uutistoimittaja. Toimittajien keskuuteen oli hiljaa hiipinyt, kirjoittamaton itsesensuurin henki kuinka asioista piti kirjoittaa ettei joutunut kummajaisena pidettyjen listalle.
Itsesensuuri koski ennen kaikkea ulko- ja turvallisuuspolitiikka, varsinkin Neuvostoliittoa ja tasavallan presidentti Urho Kekkosta itseään. Sana oli sinänsä vapaata, mutta…..
Tätä taustaa vasten ymmärrän hyvin turkkilaisten toimittajien aseman, kun Turkissa vankilan portit avautuvat helposti ja henkeäänkin joutuu pelkäämään, jos käsittelee arkoja sisäpoliittisia asioita.
Haluatko todella olla urhea sananvapauden puolustaja hinnalla millä hyvänsä?
Silmäilin saksalaista artikkelia Turkin tiedotusvälineitten tilasta. Artikkelin mukaan vuonna 2006 kaikkiaan 72 turkkilaista toimittajaa oli joutunut oikeuteen syytettynä turkkilaisuuden halventamisesta. Siis rikoslain pykälän 301 perusteella.
Lisäksi 35:tä toimittajaa syytettiin ´kansalaisten yllyttämisestä vihaan ja vihanpitoon´ rikoslain pykälän 216 perusteella.
Ei siis ole mikään ihme, että Euroopan Unioni on edellyttänyt Turkkia muuttamaan sananvapautta koskevaa lainsäädäntöään yhtenä ehtona EU- jäsenyysneuvottelujen etenemiselle.
