Isoäiti Cronberg ´vihreitä lapsia´ paimentamassa
Vihreä liitto on siitä jännä puolue, että sen jäsenkunta on puoluekenttämme nuorinta, mutta vihreitten puheenjohtaja Tarja Cronberg on vanhin puoluejohtajistamme. Cronberg täyttää 29. päivä kesäkuuta 65 vuotta.
Kansaneläkeiässä oleva isoäiti sitten paimentaa ´vihreitä lapsiaan´ vielä ainakin vuoden eli kaksivuotiskautensa loppuun. Saattaa siinä nuorten joukossa ollakin paimentamista.
Kun toisissa puolueissa etsitään kuumeisesti nuorta ja mieluimmin edustavaa naista keulakuvaksi, niin vihreissäpä rakennetaan yhteistyötä nuorten ja vanhempien välillä. Sehän on viisasta, mutta ei se niin helppoa aina ole. Onnea silti.
Tämän viikon (16.5. 2008) Vallan vaiheilla – ohjelmassa jatkuu kokouksiaan pitävien puolueiden esittelysarja. Siinä yritetään etsiä puolueiden identiteettiä ja miten se nähdään käytännössä.
Kun tutustuu Vihreän liiton historiaan, niin tulee mieleen Shakespearin Hamlet – näytelmän repliikki:
- Ollako vai eikö olla?
Miten ihmeessä kirjavasta joukosta vaihtoehtoväkeä kuten ympäristöaktivisteja, talonvaltaajia ja reaalisosialismiin tympääntyneitä vasemman laidan kulkijoita ylipäätään muotoutui puolue, nykyinen Vihreä liitto.
Tällä ryhmittymällä ei ollut johtajaa, organisaatiota eikä toimitiloja. Joukko sanoi kuitenkin edustavansa uutta politiikkaa….ilman poliittista ohjelmaa.
Taustalla oli kuitenkin linjariita ekopoliitikkojen ja laajan poliittisen ohjelman rakentajien välillä.
Liike halusi irtisanoutua vanhan politiikan menetelmistä, mutta samanaikaisesti kietoutui niihin entistä syvemmin, kun eduskuntaan valittiin 1983 kaksi liikkeen aktivistia.
Eduskuntaan sananmukaisesti kannettiin pyörätuolia käyttävä, vammaisia edustanut Kalle Könkkölä. Toinen oli Ville Komsi, joka pääsi julkisuuteen lähinnä kummallisten toilailujensa takia. Kaksikon ansiosta liike jäi kuitenkin kansalaisten mieliin.
Vihreän liiton historiakirjassa eduskuntaryhmästä sanotaan diplomaattisesti:
´Vaikka vihreä ryhmä ei ollut aktiivisimmasta päästä, ei se täysin passiivinenkaan ollut´.
Vihreitä voi hyvällä syyllä sanoa pääasiassa naisten puolueeksi. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa vihreitä äänestäneistä 75 prosenttia oli naisia. Puolueen jäsen- kunnastakin 58 prosenttia on naisia.
Ketä he sitten ovat?
Johtajia tai yrittäjiä vihreistä on ani harva. Pääjoukko, yhteensä noin 60 prosenttia on työntekijöitä ja eriasteisia toimihenkilöitä. Opiskelijatkin ovat hyvin edustettuina.
Suuret, ikääntyvät puolueet voivat katsella kateellisina Vihreän liiton jäsenkunnan keski-ikää: se on 40 vuotta. Puolet jäsenkunnasta on tätäkin nuorempia.
Vihreät on myös suurten asutuskeskusten puolue. Tämä selittää osaltaan myös sen miksi puolue vastustaa niin jyrkästi yksityisautoilua. Isoissa kaupungeissahan joukkoliikenne on todellinen vaihtoehto toisin kuin syrjäseuduilla.
Lähden tästä kohta kesämökille Savoon, mutta ilman omaa autoa meno olisi hankalaa. Nyyttien kanssa ensin raitiovaunulla rautatieasemalle, sitten junaan ja lopulta Pieksämäeltä kalliilla taksilla 25 kilometriä kesämökille.
Busseja niille nurkille ei ole kulkenut aikoihin.Lähimpään kauppaankin on 8 kilometriä huonoja sorateitä. Vihreillä ei niillä nurkilla olekaan juuri kannatusta.
Helsinki ja ympäristökunnat sen sijaan ovat vihreiden parasta kannatusaluetta. Helsingissä ropsahti noin 20 prosentin äänisaalis.
Vielä viime eduskuntavaalien jälkeen vihreillä oli 15 kansanedustajaa, nyt yhtä vähemmän, kun Merikukka Forsius loikkasi kokoomukseen riitaannuttuaan omiensa kanssa.
Vihreän liiton identiteettiä etsiessä törmää aina alkuaikojen suoraan toimintaan ja kansalaistottelemattomuuteen.
Juha Sihvola muistuttaa liiton historiakirjassa, että vihreiden piirissä on toiminut eläinaktivisteja, radikaaleja globalisaatiokriitikoita ja huumeiden vapauttamisen kannattajia.
Vihreiden omassa piirissä on käyty keskustelua suoran toiminnan ja kansalaistoiminnan hyväksyttävyydestä ja sopivuuden rajoista. Huumeista ja väkivallasta on sanouduttu tiukkasanaisesti irti, mutta toisaalta radikaalien esittämiä haasteita ei ole torjuttu, Sihvola huomauttaa.
Ilmaston muutoksen kärjistyttyä vihreille kävi säkä. Kannatus on noussut mukavasti, vaikka muutkin puolueet ovat tulleet vihreille apajille.
Mutta miten vihreitten kannatukselle käy jatkossa, kun hallitustyhteistyö on kesyttänyt entisen radikaalin ympäristöliikkeen? Se on kysymys, joka vihreitä itseäänkin huolestuttaa, kun he pitävät Mikkelissä puoluekokoustaan tässä viikonvaihteessa (17. – 18.5. 2008).
Ainakin isoäiti Cronberg yrittää pitää ´vihreitä lapsiaan´ Mikkelissä jonkinlaisessa järjestyksessä, vaikka kansalaistottelemattomuus kuuluukin puolueen syvään identiteettiin.
