Rauhanturvaajilla lupa tappaakin
Vallan vaiheilla – ohjelmassani 31.8. 2006 käsiteltiin arkaa aihetta: onko YK:n rauhanturvaajalla myös lupa tappaa tehtävän suorittamiseksi.
Tällaisen päätöksen tekeminen on poliitikoille ikävä asia, mutta siitä heidän on nyt päätettävä, Suomessakin.
Libanoniin menevien YK:n rauhanturvajoukkojen mandaatti on lähtökohtaisesti epäselvä. YK:n turvallisuusneuvoston päätöksessä ei viitata täsmällisesti mihinkään YK:n peruskirjan artiklaan. Jos viitattaisiin artiklaan 7, niin Libanonin hallitukselta ei tarvitsisi edes kysellä lupaa saavatko YK:n joukot tulla maahan ja käyttää koviakin voimakeinoja.
Peruskirjan 6.luvun mukaan lupa maahantuloon on Libanonin hallitukselta saatava ja se ilman muuta saadaankin.
Olennaista kuitenkin on, että jokaista rauhanturvaoperaatiota varten sovitaan erikseen voimankäyttösäännöistä tehtävän edellyttämän tarpeen mukaan. Valtuudet voivat olla laajemmat tai suppeammat riippumatta siitä minkä YK:n peruskirjan pykälän mukaan rauhanturvatehtäviin lähdetään. Tilanne ratkaisee tarpeen.
YK:lla on ollut jo vuodesta 2002 lähtien voimankäyttösäännöstöjen mallisto (ROE eli Rules of Engagement). Tämä on eräänlainen noutopöytä, josta valitaan sopivat valtuudet kutakin operaatiota varten. Päämäränä on antaa joukolle sellaiset valtuudet, jotka mahdollistavat annetun tehtävän hoitamisen kaikissa olosuhteissa.
Vaikka Libanonin rauhanturvajoukkojen voimankäyttövaltuudet ovat tätä kirjoitettaessa salaisina suomalaistenkin viranomaisten kassakaapeissa, niin ROE – mallistosta voi päätellä millaiset valtuudet joukoille ilmeisesti annetaan:
- kuolettavan voiman käyttö (lupa tappaa) sallitaan muutenkin kuin itsepuolustukseksi
- kansainvälisten järjestöjen edustajien, kuten humanitaarista työtä tekevien, suojelu on mahdollista myös kuolettavaa voimaa käyttäen
- jos paikalliset viranomaiset eivät pysty suojelemaan siviilejä saavat YK:n joukot käyttää tarvittaessa myös kuolettavaa voimaa tässä tehtävässä.
Merkittävää on, että ns. vihamielinen aikomuskin riittää ROE – säännösten mukaan näissä tapauksissa kuolettavan voiman käyttöön.
Kuulostaako kovalta? Varmaankin ja poliitikkojen korvissa vielä kovemmalta kun he joutuvat voimankäyttösäännöksistä päättämään ja kantamaan vastuun.
Valtuuksien antaminen ei kuitenkaan merkitse, että valtuuksia olisi myös käytettävä. Se on vain mahdollisuus. YK:n oheistuksen mukaan aina olisi pyrittävä käyttämään niin vähän voimaa kuin suinkin mahdollista.
Mutta missä kulkee raja, siinäpä vasta kysymys. Sotilaan on tehtävä ratkaisunsa kentällä hyvin nopeasti. Sotaoikeudella sen sijaan on aikaa jälkikäteen pohtia asiaa vaikka kuukausia oliko voimankäyttö liiallista. Ei ole helppoa Libanoniin menevillä rauhanturvaajilla.
