Hei, heipparallaa Helsinki ja poliitikot!

Näin helsinkiläisenä hämmästyin suuresti katsellessani Helsingistä ehdolla olevien kansanedustajaehdokkaitten nettisivuja ja niille laitettuja kirjoituksia.

Aniharva puhuu juuri mitään Helsingin taikka pääkaupunkiseudunkaan puolesta. Ehdolla on kuitenkin kahdeksan eduskunnassa istuvan ja yhdeksän eduskunnassa istumattoman puolueen edustajia.

Jos noilla eväillä lähtisi maakunnista parlamenttiin pyrkimään, niin kehnosti kävisi. Kyllä oman alueen lippua olisi hyvä edes kohtuullisesti liehuttaa. Vai olenko väärässä?

Haluavatko helsinkiläiset todellakin edustajikseen henkilöitä, jotka parantavat vain maailmanlaajuisia ongelmia tai kannattavat kaikille kaikkea hyvää linjaa, josta ei saa paremmin kiinni kuin liukkaasta saippuastakaan.

Aivan oma lukunsa on takavuosien nimekkäät ehdokkaat, jotka tuotettiin muualta maasta Helsinkiin vain ääniä keräämään. Siinä kyllä onnistuttiin hyvin, mutta oman vaalipiirin asioitten ajaminen unohtui.

Nyt joku sanoo, että pitääkö edustajan ylipäätään aina vetää kotiinpäin? Ei aina, sillä koko Suomen kansaahan he samalla edustavat, mutta muistaisivat edes vähäsen omia äänestäjiään.

Mikä pakko vain helsinkiläisten kansanedustajien on kantaa koko Suomen ja sivussa maailmankin murheita, kun maakunnista tulevat edustajat vetävät kotiinpäin niin paljon kuin ehtivät.

Helsingissä ja laajemmin pääkaupunkiseudulla asuu joka tapauksessa lähemmäs miljoona ihmistä. Suomen kokonaistuotannostakin tällä alueella tuotetaan noin kolmannes. Se ei ole ihan pieni asia.

Tällaisia ajatuksia tuli mieleen kun tein viime viikon YLE Radio 1:n Vallan vaiheilla – ohjelmaani pääkaupunkiseudun merkityksestä eduskuntavaaleissa.