Pettuleipäohjeita pahimman varalle
Runon mukaan Saarijärven Paavo oli valmis panemaan ´puolet petäjäistä´ leipään, jos muuten ei hengissä pysytä. Metsäperinteiden tuntija, 73 – vuotias Reino Halin yritti tehdä pettuleipää Paavon ohjeilla, mutta ei siitä mitään tullut, taikina juoksettui.
Runot ovat runoja, mutta elävä elämä toista. Pettujauhoja voi lisätä vain noin viidenneksen Halin kertoi minulle YLE Radio Suomen Metsäradion haastattelussa. Lähetys on maanantaina 28.6.2010 klo 19 uutisten jälkeen. Haastattelun voi kuunnella myöhemmin myös areena.yle.fi – sivuilta Metsäradion kohdalta.
Ennen nykyisen Nokian nousua metsäteollisuus korosti toimialansa tärkeyttä lauseella ´Suomi elää metsästä´. Suurten nälkävuosien aikana, 1860 – luvulla, tämä oli osalle kansaa kirjaimellisesti totta. Vähäisten leipäjauhojen sekaan oli pantava pettujauhoja jatkoksi.
Tätä ei hyvinvointi- Suomessa enää paljoa muistella, kun mennään terveyskauppaan ostamaan pettujauhoja. Ne lisäävät ihmisen vastustuskykyä erilaisia tauteja vastaan ja sisältävät hyödyllisiä antioksidantteja.
Luontaishoitoja, kuten turvekylpyjä, suosiva lääkäri Leena Larva arveli, että pettujauhot pelastivat monien suomalaisten hengen. Aliravitsemustilassa kun tautien vastuskyky laskee, mutta pettujauhot nostivat sitä.
Kun seurasin Reino Halinin pettuleivän tekokurssia, niin monen mutkan takana pelkkä pettujauhon valmistus on.
Nuoren männyn (kuusi ei kelpaa) latvaosasta kuorimaraudalla poistetaan ensin varovasti kuori. Alta paljastuu valkea nilakerros. Se irrotetaan varovasti litteällä puutaltalla reikiä tekemättä. Reiät nimittäin keräävät pihkaa, joka maistuu pahalta. Nilalevy sitten vaan kuivamaan. Aurinkoisena päivänä nila kuivuu muutamassa tunnissa jauhamiskelpoiseksi.
Nila on yllättävän hyvänmakuista, kelpaa tuoreena vaikka purukumiksi, jos ei halua tehdä pettujauhoja. Kun en ole mikään pettuleipäasiantuntija, kuten Reino Halin, niin en edes yritä kertoa tarkempia leivontaohjeita. Jos ketä kiinnostaa, niin haastattelun voi kuunnella Metsäradiosta.
Pettuleivän valmistuskurssi on vain yksi osa Halinin työstä. Lentojätkäksi itseään tituleeraava mies kiertelee eri tilaisuuksissa kertomassa metsäperinteestä. Pakettiautossa on mitä kummallisimpia vanhoja metsätyökaluja perinteisestä pokasahasta lähtien.
Näin metsäalan perinnetietoa siirtyy nuoremmille. Nykyajan monitoimikoneen kuljettaja on aika kaukana ajasta, jolloin pokasahalla tai justeeerilla kaadettiin puita ja ne ajettiin hevosilla tien tai joen varteen jatkokuljetusta varten.
Niin, kyllä metsätyön historiaan tutustuminen tekisi hyvää isojen metsäfirmojen johtajillekin tammisten työpöytiensä takana. Ihmiset sen tuloksen tekevät tänäkin päivänä kuten ennenkin, eivät pompahtelevat pörssikurssit.
P.S. Metsän keskellä, syrjäkylillä, mökilläni netti toimii niin armottoman hitaasti, että kuvat tähän juttuun jääkööt toiseen kertaan. Pieksämäen kirjastossa se varmaan onnistuisi, koska siellä omaa läppäriä voi käyttää langattomassa verkossa ilmaiseksi. Toimii se talon edustajalla vaikka autossa, jos kirjasto on kiinni. Sama onnistuu Joroistenkin kirjaston vierellä. Eläköön kirjastot!
