Tasapäisyyskö kotkalainen hyve?
Kun kuuntelin Kymenlaakson työllisyysongelmia käsittelevään radio-ohjelmaani kotkalaisia haastateltaviani (kansanedustaja Antero Kekkonen ,sd, ja yrittäjä Matti Horto) , jäin mietteliääksi.
Molempia painoi huoli yleisen asenteellisen muutoksen tarpeellisuudesta, mutta samalla myös muutoksen vaikeudesta. Muuten ei Kymenlaaksossa tulevaisuudessa selvitä metsäteollisuuden rakennemuutoksen jättämästä isosta työllisyysaukosta.
Mitä tämä omaa aktiivisuutta korostava ajattelu sitten olisi?
Ehkä oma kokemukseni Kotkassa vuosina 1984 – 1988 kertoo jotakin.
Siihen aikaan Eteläisessä Kymenlaaksossa oli kolme sanomalehteä: Kotkassa sosialidemokraattinen Eteenpäin, puolueisiin sitoutumaton Etelä – Suomi, jonka vastaava päätoimittaja olin sekä Haminassa keskustalainen Kymen Sanomat. Nykyisin kaikki ovat yhdistyneet lehtikauppojen jälkeen Sanoma – WSOY:n omistamaksi Kymen Sanomiksi.
Kun siirryin Etelä – Suomi - lehteen Helsingistä, niin tarmokas markkinointimies Seppo Karjalainen suostutteli minut isoon lehtimainokseen. Siinä oli kuvani ja teksti jotenkin siihen suuntaan, että nyt tuli uutta voimaa Helsingissä sanomalehteen. Tällä haluttiin korostaa, että lehti alkaa kehittyä, kuten sitten kehittyikin, kiitos innokkaan toimituksen ja ainakin aluksi anteliaan kustantajan.
Uuden päätoimittajan mainostaminen lopettiin kuitenkin alkuunsa, sillä kotkalaisten reaktio oli, että mitä tuo nyt tulee meille Helsingistä tänne opettamaan. Taustalla oli ajattelu, jota en ymmärtänyt, että Kotkassa ei katsottu hyvällä silmällä, jos joku erottui joukosta. Parempi pitää pää matalalla ja olla ´yksi meistä´.
En tiedä kuinka paljon tällainen ajettelu leimaa edelleen kotkalaisuutta, toivottavasti ei enää paljon. Erottukaan ihmeessä toisistanne, keksikään uusia ideoita, luottakaa itseenne ja olkaa aktiivisia. Kyllä siitä aina jotakin hyvää syntyy.
