EVA:n Matti Apusen aarreaitta

Jos Elinkeinoelämän valtuuskunnan, EVA, uusi toimitusjohtaja, Aamulehden entinen päätoimittaja Matti Apunen piipahtaisi toimistonsa kellariarkistoon, niin hän kokisi yllätyksen. Sieltä löytyy aivan samoja EVA:n yhteiskuntakriittisiä ajatuksia, jotka tuntuvat nykyisin uusilta.

Vaikka terävät raportit ovat kolmisenkymmentä vuotta vanhoja, niin kovin hidas vaikutus niillä on ollut poliittikkojen ja etujärjestöjohtajien toimintaan. Tosiasioita on kovin vaikea käytännössä tunnustaa.

Toisaalta samaa voi sanoa monista muistakin ansiokkaista selvityksistä ja tutkimuksista. Valuvat kuin vesi hanhen selästä, jos päättäjät ovat niihin koskaan edes jaksaneet omilta ennakkoluuloiltaan syventyä.

EVA:n toimitusjohtaja Matti Apunen (Kuva YLE)        

Mistäkö tämä pessimismi? Viime vuodet on jatkuvasti puhuttu hyvinvointiyhteiskunnan kriisistä. Toisaalta sen alasajosta tai sitten pelastamisesta keinoilla, jotka perinteisiä puolustajia eivät miellytä.

Silloin muistin EVA:n raportin joskus 1980 – luvun alkupuolelta. Piti mennä oikein EVA:n Helsingin toimistoon, Yrjönkatu 13 A, tarkistamaan mikä se raportti tarkasti ottaen oli. Sieltä se löytyi kellarivarastosta.

EVA – raportti 1981: MINNE MENET HYVINVOINTIYHTEISKUNTA

Pieni, keltakantinen vihkonen, viitisenkymmentä sivua, ulkoasu vaatimaton. Tekstikin on riittävän suurta, jota näkee kunnolla lukea. Silloin keskityttiin olennaiseen, sisältöön.

Esipuheen tähän vihkoseen kirjoitti EVA:n silloinen toimitusjohtaja Max Jakobson. Elettiin aikaan, jolloin Suomeen oli jo pitkään rakennettu sosialistisen ideologian mukaista suunnittelutaloutta. Sitä kutsuttiin hyvinvointiyhteiskunnaksi tai hyvinvointivaltioksi.

Meneillään oli pitkä sosiaalidemokraattisen hegemonian aikakausi. Kalevi Sorsan II (1977-1979), Mauno Koiviston II (1979 – 1982) ja Sorsan III (1982 – 1983) hallitus. Sorsa jatkoi vielä neljännenkin kerran pääministerinä (1983 – 1987).

Ministeri, EVA:n entinen toimitusjohtaja

Max Jakobson  (Kuva YLE)

Tälle kaudelle sattui EVA:n hyvinvointiyhteiskuntaa analysoiva raportti, jonka sanoma ei kyllä 1981 suuren suurta julkisuutta tai kannatustakaan saanut. Max Jakobsonin kirjoittama esipuhe meni heti ensimmäisessä lauseessaan ongelman ytimeen.

”Julkisen talouden kasvu on muodostunut Suomessa kuten kaikissa läntisissä markkinatalousmaissa keskeiseksi yhteiskuntapoliittiseksi ongelmaksi. Tämä johtuu siitä, että valtion ja kuntien menot ovat vuodesta toiseen kasvaneet nopeammin kuin bruttokansantuotteemme. Niiden kattamiseksi on täytynyt jatkuvasti joko lisätä veroja tai valtion velkaa tai molempia. Näin ei voi loputtomiin jatkua”, Jakobson kirjoitti.

EVA:n nykyinen toimitusjohtaja Matti Apunen voisi tänä armon vuonna 2010 kirjoittaa aivan samaa. Mitä muutakaan hän voisi?

”On kuitenkin muistettava, että hyvinvointiyhteiskuntaa on voitu rakentaa ja kehittää viime vuosikymmenien aikana vallinneen voimakkaan taloudellisen kasvun ansiosta. Dynaaminen yritystoiminta on toiminut sen veturina. Nyt on kuitenkin vedettävä kuorma käymässä liian raskaaksi”, Jakobson jatkoi.

Esipuheessa muistutetaan taloudellisen kasvun hidastumisesta 1980 – luvun alussa, mutta silti julkinen talous on vain kasvanut. Monet kansantaloudet ovat joutuneet alaspäin suuntautuvaan kierteeseen. Verotus on kiihtynyt, yrityselämä lamaantunut, työttömyys lisääntynyt ja valtiot velkaantuneet, Jakobson analysoi.

Tuntuuko taas tutulta vuonna 2010?

”Seurauksena on, että hyvinvointiyhteiskunnan poliittinen kannatuspohja uhkaa murentua. Useissa markkinatalousmaissa on jo käynnistynyt vastaliike, joka pitää julkisen talouden kasvua pääsyynä taloudellisiin vaikeuksiin”, Jakobson päättelee.

En malta olla lainaamatta, vielä yhtä vanhan EVA - raportin esipuheen kohtaa.

”Suomi ei ole poikkeus läntisten markkinatalousmaiden joukossa. Myös meillä on olemassa vaara, että julkisen talouden kasvu vaarantaa vakavasti taloudellista kehitystä ja aiheuttaa poliittisten vastakohtaisuuksien kärjistymisen”.

Vanhaan EVA:n raporttiin voisi lisätä nykyisenä EU:n ja globaalin talouden aikana aika monta uuttakin asiaa, mutta perussanomaa se ei muuttaisi miksikään. Kansakunta ei voi elää jatkuvasti yli varojensa ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Mutta kerran rakennetun korjaaminen ja järkeistäminen on vaikeaa. Sen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaneet vanhat puolueet, varsinkin sosialidemokraatit, nyt karvaasti kokevat kannatuksensa laskuna.

Niin, EVA:n toimitusjohtaja Matti Apunen, kaivele vain toimistosi kellarista vanhoja EVA:n raportteja. Sieltä löytyy monta hyvää idean siementä uusiinkin raportteihin.

Kirjoitettavaa riittää, sillä aika hidas tämä suomalainen yhteiskunta on mihinkään muuttumaan, ellei nyt taas tule 1990 – luvun alun pahaa taloudellista taantumaa. Sellaisissa tilanteissahan me suomalaiset olemme hyviä selviytymään. Siis tekemään ratkaisuja, jotka olisi pitänyt jo aikaa sitten tehdä.