Pennejä taivaasta kansalle

Hyvinvointiyhteiskunta on siitä metka järjestelmä, että mitä enemmän etuja ihmisille annetaan, sitä vähemmän niitä vähän ajan kuluttua osataan arvostaa.
 
Se on vähän sama kuin palkankorotus. Kolmen kuukauden kuluttua palkankorotus tuntuu jo saavutetulta edulta ja uusia tekisi mieli.
 
Haluaako kansa sitten aina vain uusia etuisuuksia? Varmaan mielellään ottaisi, jos saisi. Mielipidetutkimukset toisaalta osoittavat kansalaisten haluavan edes vanhat peruspalvelut toimiviksi. Ne, jotka ovat ohentuneet 1990 – luvun alun laman jälkeen.
 
Tutkimusten kärjessä on työllisyyttä ja ihan normaaleja hyvinvointipalveluja. Terveyden- ja sairaudenhoitoa, vanhuksista huolehtimista eli aivan jokapäiväisiä asioita.
Tällaisista juteltiin Vallan vaiheilla – ohjelmassa 9.2. 2007.
 
Toisaalta näissä tutkimustuloksissa ei ole oikeastaan mitään uutta. Samoja asioitahan mielipidetutkimuksiin vastanneet ovat halunneet vuosikymmeniä. Mihinkäs ihmiset siitä mihinkään muuttuisivat.
 
Ero on vain siinä, että hyvinvointivaltion rakentamisen aikana ihmiset myös saivat aina vain lisää peruspalveluja ja sosiaaliturvaa.
 
Elinkeinoelämän valtuuskunta, EVA on teettänyt vuodesta 1984 lähtien kansallisia arvo- ja asennetutkimuksia. Niistä selviää myös mihin suuntaan yleensä kansalaismielipide on kehittynyt Suomessa.
 
Vuosina 1984 – 1990 Suomessa meni taloudellisesti hyvin ja se heijastui kansalaismielipiteeseen. Arvot kääntyivät ympäristömyönteiseen, kasvua kyseenalaistavaan suuntaan. Pehmeät arvot saivat kasvavaa kannatusta.
 
Sitten vuosikymmen vaihtui, lama iski päälle ja arvot kovenivat. Pennejä ei satanut ikään kuin taivaasta ja työttömyys räjähti ennen näkemättömiin lukuihin. Leipä alkoi olla tiukassa.
 
Nyt 2000 – luvulle tultua taloudessa menee jälleen hyvin ja pehmeät arvot ovat taas hitaassa kasvussa. Tosin samaan aikaan myös työelämän kovat arvot ovat vahvasti pinnalla.
 
Näin se elämä menee edestakaisin. Kansa haluaa samoja asioita kuin ennenkin, mutta poliitikot ovat tulleet vaalilupauksissaan aika varovaisiksi. Se on hyvä enne, sillä elämän on jatkuttava vaalien jälkeenkin. Ei äänestäjää kannata aliarvioida edes vaalien alla.