Vaalikampanjat ja yhteiskunnan haasteet
Vaalikampanjoissa pyritään nostamaan esiin yksittäisiä, mielipiteitä jakavia asioita, mutta samalla yhteiskunnan kokonaisuus on vaarassa hämärtyä. Hyvä esimerkki tästä on, jos eduskuntavaaleista yritetään tehdä jälleen pääministerivaali.
Jos Suomi olisi kaksipuoluemaa, niin valtaan noussut puolue voisi vaikuttaa ratkaisevasti maan linjaan. Suomessa pääministerillä on kuitenkin lähinnä sovittelijan rooli hänen johtaessaan monesta puolueesta koostuvaa hallitusta. Valta on kovin rajoitettua.
Tämä esimerkki tuli vain mieleen viimeaikaista poliittista keskustelua seuratessani. Ymmärrän kyllä puolueitten paineet vaalien alla, mutta on sitä elämää vaalien jälkeenkin.
Yhteiskuntaa kriittisesti taustoittavaan Vallan vaiheilla – ohjelmaan eivät kuulu päivänkohtaiset poliittiset lausahdukset. YLE:n uutiset hoitelevat suvereenisti päivänkohtaiset asiat niin televisiossa, radiossa kuin nettisivuillakin.
Vaaleja edeltävien Vallan vaiheilla – ohjelmien tarkoituksena on katsella vaalikampanjoiden ohi. Kertoa millaisia yhteiskuntapoliittisia haasteita ja rajoituksia yhteiskuntaelämän eri aloilla on. Ei niistä kovin säkenöiviä draamoja saa, eikä ole tarkoitustaan.
Tiedotusvälineitten – pois lukien viihdejournalismi – yksi tehtävä kaiketi olisi kertoa myös siitä mitä poliitikot eivät halua kertoa. Mielestäni hyvä esimerkki tällaisesta oli, kun YLE:n politiikan toimitus pani eri tutkimuslaitokset selvittämään ennen vaaleja kuinka paljon valtiontaloudessa tosiasiassa on liikkumavaraa.
Julkistetun selvityksen seurauksena valtiovarainministeriökin joutui poikkeuksellisesti julkistamaan oman näkemyksensä ennen kuin ihmiset menevät äänestyskoppeihin. Vaalilupauksillaan kilpaileville puolueille tämä oli kylmä suihku, mutta kansalaisille palvelus.
Olen monta kertaa miettinyt miten pitkälle viihteen suuntaan perinteinen journalismi joutuu viihdejournalismin paineessa menemään. Miten niin joutuu? Se on omista journalistisista päätöksistä kiinni, ei mikään luonnonlaki.
Jos tämä on yksi perinteisen journalismin uhka, niin toinen uhka on taloudellisen tuottavuuden vaatimukset. Mitä enemmän ja nopeammin meitä journalisteja velvoitetaan tekemään juttuja vielä eri versioina (erityisesti netin lisäpalvelut) sitä vähemmän aikaa jää tärkeittenkin aiheitten syventämiseen.
Vaarana on, että eri tahojen tiedottajat ja lobbarit alkavat saada yhä helpommin sanomansa sellaisenaan tiedotusvälineisiin, kun toimittajilla ei ole aikaa muuhun kuin sanotun välittämiseen selkeästi esitettynä .
Miten minä nyt tällaisia ryhdyin mietiskelemään? Ehkä siksi, että journalismi nähdään nykyisin yhä enemmän teollisen tuotannon näkökulmasta, eikä arvona sinänsä. Tärkeänä osa demokraattista yhteiskuntaa.
Ymmärrän kyllä, että kaiken on tapahduttava taloudellisten mahdollisuuksien rajoissa, mutta ei vain taloudellisten.
