Työministerien ideologioissa on eroja:Elaine Chao, USA, Tarja Filatov, Suomi
Työllisyyspolitiikkan hoidossa on todellakin eroja. Ainakin jos puhujina on Yhdysvaltain työministeri Elaine L.Chao ja Suomen pitkäaikaisin ex-työministeri Tarja Filatov (sd.).
Kuuntelin molempia kuluneella viikolla. Filatovia nauhoittaessani Vallan vaiheilla – ohjelmaani (ensilähetys 15.6. 2007 YLE Radio 1).
Chao taas piti lehdistötilaisuuden harvinaisen, kolmipäiväisen Suomen vierailunsa aikana torstaina 14.6. 2007.
Mitä eroa näitten kahden hyvin alansa hallitsevan naisen ajattelussa sitten on? Ideologisesti aika paljon, päämäärän, ihmisten työllistymisen suhteen vähän.
Tarja Filatov painottaa työllisyyspolitiikan sosiaalista ulottuvuutta. Siis sitä että työllisyyden hoito on myös kuin sosiaalipolitiikkaa. Ei vain suoraan työllistymiseen tähtäävää toimintaa.
Syrjäytyneet kuten pitkäaikaistyöttömät, juopot ja narkkarit (päihdeongelmaiset), vajaatyökykyiset, on hoivailtava takaisin työkykyisiksi ja työhaluisiksi. Se vie aikaa ja paljon rahaa.
Chao korostaa talouden dynaamisuutta ja joustavuutta työllisyyden moottorina. Työvoimapolitiikka on räätälöity samaan henkeen. Sosiaalinen ulottuvuus jää taka-alalle, vaikkakaan ei täysin unohdu. Siinä nämä ideologiset peruserot.
Kun kysyin työministeri Chaolta onko hänen mielestään skandinaavinen ja saksalainenkin hyvinvointivaltio talouselämän painolasti vai etu, niin ministeri vastasi diplomattisesti: se on jokaisen valtion oma asia. Näinhän se tietystin on.
Ekonomistit kuitenkin kiistelevät juuri tästä asiasta. Mutta arvatenkin työministeri Chaoa kiinnosti suuresti kuinka Suomessa pärjätään näin hyvin, vaikka sosiaaliturva on Yhdysvaltoja parempi.
Kesälomallakin Suomessa ollaan vähintäin kuukausi amerikkalaisen kahden viikon sijasta ja työpäivät ovat keskimäärin amerikkalaisia lyhyempiä. Miten se on mahdollista?
Vierailu ja vuolassanainen kiittely, ´uusien suhteiden alun juhliminen´, oli tietysti myös poliittinen viesti Suomelle. Porvarihallitus ja sen linja käytännössä kiinnostaa konservatiivista Yhdysvaltain presidentin hallintoa. Suhteita halutaan entisestään lämmittää.
Syksyllä Suomen olisi myös päätettävä tullako mukaan Naton nopean toiminnan joukkoihin vai ei. Olisiko Suomen hallitus ja ennen kaikkea tasavallan presidentti Tarja Halonen taivuteltavissa myötämieliseksi päätökselle? Se olisi jälleen uusi askel kohti Naton jäsenyyttä.
Poliittiset paineet kasvat, sillä politiikassa mikään ei ole ilmaista. Ei ystävyyden näyttävä lämmittelykään. Sen suomalaiset tietävät hyvin historiastaan katsottiinpa sitten itään tai länteen.
Yhdysvaltain työministeri Chao on Bushin hallituksen pikäaikaisin ministeri ja ensimmäinen aasialaistaustainen naisministeri. Vanhemmat muuttivat aikanaan Taiwanista 8 – vuotiaan tyttärensä kanssa Amerikan mantereelle.
Chaolla on hyvä taloustieteilijän koulutus ja vakuuttava karriääri eri tehtävissä investointipankkiirista politiikan huipputehtäviin.
Chao edustaa sitä kasvavaa aasialaistaustaisten ryhmää Yhdysvalloissa, jolla on halua opiskella ahkerasti, yrittää ja tehdä työtä tunteja laskematta. Siis sitä perusamerikkalaista dynaamisuutta, joka on osin vähentynyt ´vanhoilla´, mukavuuteen tottuneilla amerikkalaisilla.
Oltiinpa Yhdysvaltain talousjärjestelmästä mitä mieltä tahansa, niin dynaaminen ja työllistävä se ainakin yhä on.
Työttömyysaste oli keväällä Eurostatin vertailukelpoisten tilastojen mukaan 4,5 eli ollaan lähellä työvoimapulaa kuten Chan huomautti. Suomessa työttömiä oli saman tilaston mukaan 6,6 prosenttia.
Molemmissa maissa, Suomessa ja Yhdysvalloissa, on myös samankaltaisia työllisyysongelmia. Korkean osaamisen henkilöistä on pulaa, samoin vaikkapa sosiaalialan työntekijöistä.
Tulevaisuudessa uskotaan hyvään osaamiseen ja tuottavuuteen, ei halpapalkkalinjaan. Parin vuoden sisällä minimipalkkojakin on tarkoitus Yhdysvalloissa nostaa 7,5 dollariin tunnilta (noin 5,6 €). Dollarin heikko kurssi ei tosin anna euroissa laskettuna aivan oikeaa kuvaa paikallisesta ostovoimasta.
Yhdysvaltain dynaamisista työmarkkinoista antaa hyvän kuvan, että 40:een ikävuoteen mennessä keskivertoamerikkalaisella on ollut 10 työpaikkaa. Millaisia ne ovat olleet, siitä ei ole tietoa, mutta kovin liikkuvaista työvoima kuitenkin on.
Vuosittain noin joka kolmas amerikkalainen vaihtaa työpaikkaa syystä tai toisesta. Uusi työkin löytyy runsaassa kahdessa kuukaudessa, työministeri Chan kertoi. Siis paljon nopeammin kuin täällä vanhassa Euroopassa.
Pakko onkin, sillä työttömyys- ja sosiaaliturva Yhdysvalloissa on paljon heikompi kuin vaikkapa Suomessa.
