Tansanian metsät hiiltyvät

Sieraimissa tuntuu aina lievä savun haju, kun ohitan tansanialaisia kyliä matkalla Dar Es Salaamista etelään. Savu lähtee Tansanian metsien pääasiallisesta tuotteesta hiilestä. Yli 90 prosenttia energiantarpeesta tyydytetään puuhiilellä ja polttopuulla.
Hiiliä käytetään ruoan valmistamiseen niin paljon, että maan metsävarat vähenevät.

Siinä on suomalaiselle metsäosaamiselle Tansaniassa haastetta kylliksi, kun vielä laittomat hakkuut ovat yhtä yleisiä kuin korruptiokin.

Tutustuin tansanialaiseen metsäpolitiikkaan viime kevättalvella ja tein siitä kaksiosaisen minisarjan YLE Radio Suomen Metsäradioon. Ensimmäinen osa lähetetään maanantaina 26.7. 2010 klo 19 uutisten jälkeen. YLE Areenasta sen voi kuunnella myöhemminkin.

Tansanian metsäpinta-ala ( noin 40 % koko maan pinta-alasta) on noin puolitoistakertainen Suomen metsiin verrattuna, mutta puumäärästä ei ole tarkkaa tietoa, koska virallista tai muutakaan inventaariota ei ole tehty. Eikä tämä ole ainoa ongelma.

Itse asiassa 89 prosenttia Tansanian maa-alasta on mittaamatta ja rekisteröimättä mikä virallisesti kenellekin kuuluu. Näin ollen esimerkiksi sukupolvesta toiseen maapalaansa viljelleet eivät voi saada maapalstansa viljelyn kehittämiseen pankkilainaa, koska maata ei ole koskaan virallisesti mitattu ja rekisteröity viljelijän nimiin.

Suomen Dar Es Salaamin suurlähetystössä metsäalan erityisasiantuntijana työskentelevä Merja Mäkelä selvitti minulle haastattelussaan omistusoloja. Valitettavasti haastattelua ei voi lähettää radiossa, koska nauhurini, jossa hänen haastattelunsa oli ja kamerani varastettiin uskonnollispohjaisesta Luther House – hotellista.

Sattui siis piru mertaan vieläpä kirkon vieressä.

Merja Mäkelän kertoman mukaan kylät ja klaanit käytännössä omistavat metsät. Ne tietävät tarkkaan mitkä metsät ovat perinteisesti kenellekin kuuluneet. Brittien siirtomaahallinnon aikana metsät siirrettiin lailla valtion omistukseen. Tätä perinnettä sosialistisena valtiona 1964 itsenäistynyt Tansania sitten jatkoi.

Ongelma on, että valtio ei pysty valvomaan lakia ja harjoittamaan samaan aikaan kestävää metsätaloutta valtavilla metsäalueilla.

Nykyisenä ajatuksena on palata pikkuhiljaa alkuperäiseen tilanteeseen. Kylät saisivat metsät virallisestikin hallintaansa. Oletuksena on, että näin metsätalouden harjoitus kehittyisi ja tehostuisi, kun kylille annetaan teknistä tukea kestävän metsätalouden periaatteiden mukaisesti. Käytännössä kylät saisivat myös lisää tuloja metsien istutuksen myötä.

Tansania on Suomen pitkäaikaisin kehitysyhteistyökumppani ja yhä yksi suurimmista avun saajista. Yhteistyö alkoi virallisesti jo vuona 1962 ja jatkuu edelleen.

Painopiste on nykyisin metsä- ja ympäristöasioissa. Maatalouden kehittäminen ja bioenergia ovat myös tärkeitä hallitusten välisen yhteistyön kohteita.

Suomen kehitysapu, runsaat 30 miljoonaa euroa vuodessa, kanavoidaan Tansanialle pääasiassa maan budjetin eri ohjelmien kautta. Tämän tavan tehokkuudesta ollaan kahta eri mieltä. Joka tapauksessa korruptoitunut hallinto pistää osan omaan taskuunsa.

Kun maat ovat kovin erilaisia monessakin mielessä, niin minua kiinnosti onko suomalaisella ja tansanialaisella metsäpolitiikalla nykyisin jotakin yhteistä.
Aivan heti ei tullut esimerkkejä mieleen, kun maat, metsät ja kulttuuri ovat kovin erilaisia.

Siksi haastattelin Rovaniemen ammattikorkeakoulun toimialajohtajaa Veli Juolaa, joka työskenteli 3,5 vuotta metsäasiantuntijana Tansaniassa. Tätä haastattelua ei varastettu, kuten Mälkelän haastattelu, sillä se tehtiin Suomessa ja sen voi kuunnella Metsäradiosta.

Suomalaisin silmin yksi eksoottisimmista kehitysyhteistyöhankkeistamme on Tansanian luonnonvarafoorumin Mama Misitu – tiedotuskampanja.

Tavoitteena on kertoa ihmisille tanssin avulla kuinka vähentää laittomia hakkuita ja kertoa ihmisille kestävän metsätalouden mahdollisuuksista.

No, maassa maan tavalla, sanoisi suomalainen metsäasiantuntija. Pääasia, että viesti menee perille.

Mitenkähän tanssi toimisi viestintävälineenä, kun eduskuntavaalit lähenevät Suomessa keväällä 2011? Vai menisikö koko homma piirileikiksi?

P.S.

Lähetän tätä blogia luodolta, keskeltä järveä, kun mokkula menee mökillä etanan vauhdille (GPRS). Mutta saahan sen megan - tai lähes - nopeuden näinkin.

PPS.

Jo pari  päivää mökillä ilman sähköä kaatuneitten puitten seassa opetti afrikkalaisille tavoille. Hiili on hyvä ruoanvalmistuksen apuväline. Grilli on kuin hella varsinaisen grilaamisen lisäksi. Onneksi mikron akussa on vielä virtaa.Televisiokaan ei houkuttele katsomaan.