Kuinka asiakas voisi olla kuningas?

En tiennyt olevani kuningas ennen kuin luin tämän määritelmän Suomen Yrittäjien nettisivuilta: 
 
”Asiakkaan vaikutusvalta on kuin kuninkaalla, joka mestauttaa huonot myyjät ja palkitsee kullalla hyvät.”
 
 
Olen kasvanut siinä Suomessa, jossa viranomaiset olivat kuin kuninkaita ja me tavalliset kansalaiset kuin heidän alamaisiaan. Tuntuu oudolta, kun minustakin on tehty eri viranomaispalvelujen tuottajien (byrokratian ilmaus) edessä asiakas. Siis ikään kuin minä olisin siirtynyt tuon edessäni olevan virkamiehen paikalle tai ainakin häntä pompottamaan.
 
Minusta kyllä tuntuu, että ei se nyt ihan näin ole, vaikka minua sanotaankin asiakkaaksi.
 
Suomen yrittäjät määrittelevät minut kuitenkin näin:
 
”Asiakas on henkilö tai organisaatio, joka maksaa saamastaan tuotteesta tai palvelusta. Asiakas valitsee keneltä hän ostaa. Asiakas voi olla myös työtoveri, jolle toisen osaston työntekijä tarjoaa organisaation sisäisiä palveluja. tällöin puhutaan ns. sisäisestä asiakkuudesta.”
 

”Asiakas maksaa myyjän palkan. Ilman asiakkaita ei ole yritystä. Ilman yrityksiä ei ihmisillä ole työtä. Asiakkaan vaikutusvalta on kuin kuninkaalla, joka mestauttaa huonot myyjät ja palkitsee kullalla hyvät.”
 
En tiennytkään, että minulla on näin paljon vaikutusvaltaa, mutta vielä mestauttamaan….
 
Veronmaksajana kyllä kustannan minua palvelevan viranhaltijan palkan, joten oletan saavani jotakin myös verojeni vastineeksi. Toisaalta asiakkaana odottaisin saavani myös hyvää, ystävällistä palvelua.
 
Onneksi en ole rakentamassa mitään taloa kuten serkkuni. Hän kertoi, että yksi lupaviranomainen sanoo yhtä ja toinen toista, mutta ei siinä auta yhtään, jos väittää olevansa asiakas, siis kuin  kuningas.
 
Rakennusmääräykset kuulemma muuttuvat niin paljon, ettei virkamieskään pysy oikein perässä. Siis siinä paperivirrassa mitä viranomaiset toisilleen kirjoittelevat.
 
Jos serkkuni olisi asiakaskuningas, niin taitaisi muutaman lupaviranomaisen pää pian tipahtaa.
 
Ei siitä terveyskeskuksenkaan hoito parane, jos haukun lääkärin munkkilatinaa puhuvaksi arvauskeskuksen turhautuneeksi viranhaltijaksi ja ilmoitan meneväni toisen palvelun tarjoajan asiakkaaksi. Lääkäri siitä vain ilahtuisi.
 
Mihinkäs muuten menet, asiakas? Ei toinen terveyskeskus minua ota, sillä kuulun oman terveyskeskukseni asiakkaaksi. Voisihan sitä mennä yksityislääkärille, mutta miksi menisin, kun olen nuo veronikin maksanut terveyskeskusten ylläpitämiseksi.
 

Haluaisin olla vain potilas, joka saa hoitoa, eikä mitään asiakaspalvelua.

Kaupassa olen asiakas, mutta sielläkin saan yhä harvemmin palvelua. Tai saan kyllä, mutta sitä kutsutaan itsepalveluksi.
 
Asiakkuudesta muuten puhuttiin Vallan vaiheilla – ohjelmassani 4.5.2007, mutta paljon viisaammin kuin minä tässä blogissa.

Asiakkuudella on nimittäin yhteiskuntapoliittinen tavoite, jonka tarkoituksena on kääntää vanha järjestelmäkeskeinen  viranomaisajattelu ylösalaisin. Kunpa senkin näkisi.
 
Asiakkuudesta hyvinvointipalveluissa keskustelivat Vallan vaiheilla - ohjelmassa hallintotieteen professori Risto Harisalo Tampereen yliopistosta ja Helsingin yliopiston valtio-opin dosentti Seppo Tiihonen.
 
Kuunnelkaa, jos kiinnostaaa, hyvät asiakkaat. Jos haluatte olla kuitenkin  kuuntelijoita, niin sekin sopii minulle mainiosti.
 
P.S.
Enpä voi olla vielä kertomatta tuoretta kokemustani asiakkuudesta käytännössä.
 

Ostin eräästä polkupyöräliikkeestä pari päivää sitten renkaan ja sisäkumin. En kuitenkaan onnistunut täyttämään käsipumpulla rengasta uudenlaisen venttiilin takia.
 
Meninpä sitten takaisin liikkeeseen ja pyysi renkaan minulle myynyttä myyjää (nuorta  kaveria) täyttämään renkaan käsipumpulla eli näyttämään miten homma hoituu.
 
Kaveri aikoi täyttää renkaan paineletkulla.
 
- Ei, kun minä haluan nähdä miten se täyttyy käsipumpulla, kun minulla ei ole paineletkua vaan käsipumppu pyörässäni.
- Siihen menee minulta liikaa työaikaa, ei käy.
- No, anna sitten pumppu minulle, niin yritän täyttää ohjeittesi mukaan.
 
Kaveri seisoo tiskiin nojaten vieressäni, kun muitakaan asiakkaitaka ei ole tulossa. Minä, yli 60 - vuotias, yritän polvillani täyttää rengasta tiskin vieressä.
 
- Ei tämä onnistu. Oletkohan muuten ymmärtänyt jotenkin väärin tuon palveluammattisi? Vai oletko omistajasukua?
- En ole, palkollinen vain.
 
Hetken ihmettelyn jälkeen kaveri ottaa kuitenkin renkaan vanteineen ja menee takahuoneeseen ilmeisesti  tarkistamaan onko venttiilissä jotakin vikaa. En tiedä miten rengas lopulta täytettiin, mutta kyllä siinä nyt on ilmaa.
 
Poistun kaupasta hämmentyneenä, kaveri ei sano edes näkemiin, enkä oikein tiedä onko tämä totta vai unta.
 
Tulee mieleen Speden takavuosien elokuva Uuno Turhapuro rautakaupan myyjänä.