Sosiaalibyrokratian unilukkari Soininvaara
Kun kukaan Suomessa ei voi hallita kunnolla kaikkia sosiaalibyrokratian säännöstöjä, niin sosiaalipolitiikasta on helppo puhua puuta heinää vakaumuksen syvällä rintaäänellä. Siksi onkin hyvä, että Suomessa on edes yksi henkilö, joka jaksaa muistuttaa miten hyvinvointivaltion turvaverkko toimii ja ei toimi.
Sellainen on valtiotieteen lisensiaatti, ex- peruspalveluministeri Osmo Soininvaara. Hänellä on hyvä, tosiasioihin perustuva yleiskäsitys koko sosiaaliturvajärjestelmästämme, vaikka Soininvaarakin myöntää ettei edes hän tiedä kaikkia sosiaaliturvaviidakon koukeroita.
Kuva:YLE
Seurasin Soininvaaran haastattelua viimeksi lauantaiaamuna 18.12. 2010 Ykkösen aamu-tv:stä
http://areena.yle.fi/video/1550205
Aiheena oli taas kerran köyhyys ja syrjäytyminen. Taustalla Terveyden ja hyvinvointilaitoksen raportti nuorten toimeentuloasiakkaiden määrän lisääntymisestä vuonna 2009
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/uutinen?id=23765
Haastattelun tarkoituksena lienee ollut kauhistella köyhien määrän tilastollista kasvua. Tähänpä Soininvaaara vastasikin, että köyhyyden lisääntyminen on totta ja ei ole totta. Itse asiassa ihmiset eivät ole käytännössä ollenkaan niin köyhiä kuin nelisenkymmentä vuotta sitten. Silloin köyhät olivat tosi köyhiä nykyiseen verrattuna.
Toisaalta on kaksi eri asiaa puhua tilastollisesta köyhyydestä ja absoluuttisesta köyhyydestä eli millä oikeasti missäkin päin Suomea tulee toimeen.
Kalliitten asumiskulujen pääkaupunkiseudulla saman rahamäärän saava pienituloinen ei tule alkuunkaan toimeen, mutta halvemmilla Suomen alueilla voi tulla kohtuullisesti. Miksikähän poliittisessakin keskustelussa tästä erosta puhutaan niin vähän?
- Meidän pienituloiset tulevat paremmin toimeen kuin teidän alueen pienituloiset!
Käytännössä pienituloiset ovat eriarvoisessa asemassa keskenään riippuen siitä missä he asuvat. Minusta tämä epäkohta tulisi tunnustaa siinä missä tuloerojenkin kasvu Suomessa. Mutta miten muuttaa tukijärjestelmä alueelliset erot paremmin huomioon ottavaksi?
Osmo Soininvaara puhui – jälleen kerran – sosiaaliturvajärjestelmämme kannustamattomuudesta (tiedän sen varsin hyvin kun itse olin 10 kk työtön 1992). Järjestelmää on yritetty korjata, mutta huonolla menestyksellä. Kukapa nyt kerran itse rakentamaansa taloa haluaisi perusteellisesti korjata. Toisin sanottuna myöntää julkisesti virheensä. Eivät ainakaan poliitikot ja etujärjestöt.
Soininvaara huomautti hyvin perustellusti, että uudistukset ovat kariutuneet ay- liikkeen vastustukseen. Ay- liike kun on työssä olevien etujen ajaja eikä köyhien, toimeentulotuella olevien puolustaja.
Tämän oleellisen asian toimittaja sivuutti ilman tarkentavia jatkokysymyksiä. Eikö se sopinutkaan käsikirjoitukseen?
Tosiasia on, että köyhyys on jatkuva politikoinnin kohde, jossa köyhät ja pienituloiset kärsivät, kun ilmiselviä sosiaalibyrokratian epäkohtia ei kyetä (ei haluta) korjata. Ne kaikki on kartoitettu ja hyvin tiedossa, joten tiedosta ei ainakaan ole pula.
Kun puhutaan tilastollisesta köyhyysrajasta, niin sillä tarkoitetaan Eurostatin (komission sille määräämän) määritelmän mukaan kotitalouden käytettävissä olevia tuloja, jotka ovat 60 prosenttia samanlaisten kotitalouksien keskimääräisestä tulotasosta (mediaanitulo).
Suomessa raja yksinäisellä henkilöllä lienee nykyisin noin 1100 €/kk. Sillä ei ilman lisätukia pääkaupunkiseudulla pärjää alkuunkaan ellei satu asumaan ilmaiseksi jonkun toisen siivellä.
Voisikohan esimerkiksi Tilastokeskus selvittää alueelliset köyhyysrajat? Mediaanitulot eri puolilla Suomea vaihtelevat suuresti. Jossakin Pielisen Karjalan tai sisä – Savon alueilla köyhyysraja tipahtaisi niin alas, että siinä olisi jo todella hätä kädessä.
