Väyrynen, Forsius, Halme, Lipponen ja eduskunta
Tarvitsisiko eduskunta kokonaisremonttia?
Tällaista kyseltiin Vallan vaiheilla - ohjelmassani (ensilähetys YLE Radio 1:ssä 30.3. 2007)
Ideasta minun täytyy kiittää kahta professoria heidän artikkelistaan Kanava - lehdessä No 2/ 2007. Lehden kannessa on eduskunnan kuva ja otsikko: HAASTEITA UUDELLE EDUSKUNNALLE.
Sisäsivulla professorit Matti Wiberg Turun yliopistosta ja Tapio Raunio Tampereen yliopistosta arvioivat kriittisesti eduskunnan työtapoja.
Kun hyvään journalistiseen tapaan kuuluu kuunnella mitä toisellakin osapuolella on sanomista, niin ajattelin pyytää eduskunnan ex - puhemiestä Paavo Lipposta ja toista artikkelin kirjoittajista keskustelemaan eduskuntatyöstä. Eipä onnistunut.
Eläkkeelle jäävällä Lipposella ei ollut ´kiireittensä´ takia aikaa nyt eikä lähitulevaisuudessakaan mihinkään radiokeskusteluihin.
Toisaalta eivät tuntuneet herrojen kemiatkaan oikein sopivan yhteen. Lipponen oli jo kuulemma ehtinyt lytätä professorien eduskuntakriittisen kirjoituksen maan rakoon. Se siitä keskustelusta.
Erinäisten kiemuroitten jälkeen toinen kirjoittajista, professori Tapio Raunio lupautui tulemaan radionauhoitukseen. Eduskunnan ex - varapuhemies Sirkka - Liisa Anttila (kesk.) otti tapansa mukaan heti haasteen vastaan.
Vilkas keskustelu siitä tulikin, mutta ei mikään riitely. Tällaista kaiketi sanotaan rakentavaksi kritiikiksi.....mitä kukin sillä sitten tarkoittaneekin. Molemmat olivat sitä miltä, että eduskuntatyössä on myös parantamisen varaa.
Mieleeni jäi professorien lehtiartikkelista valtapoliittinen vaatimus:
"Eduskunnan pitäisi rohkeasti vallata itselleen tulevaisuuden hahmottajan rooli nykyistä oleellisesti terhakammin.
Mutoin politiikka näivettyy hallinnoimiseksi, joka on omiaan vähentämään kansalaisten mielenkiintoa politiikkaan.
Poliittisilla linjoilla pitäisi olla eroja, jotta kansalaisilla olisi vaaleissa vaihtoehtoja. Vaihtoehdottomuus passivoi paitsi äänestäjiä niin myös puolueita."
Mitenkähän eduskunnan arvostusta on nostanut Tony Halme, joka ei pannut tikkua ristiin eduskunnassa, kohelsi itsensä työkyvyttömäksi ja nostaa nyt kovaa eläkettä.
Taikka Paavo Väyrynen, joka valittiin suurellä äänimäärällä eduskuntaan, mutta uhkaa ettei ota paikkaa vastaan, ellei saa poliittista painoarvoaan parempia tehtäviä Suomen parlamentissa.
Europarlamentissahan Väyrysellä on jo Suomea paremmin palkattu paikka vielä pari vuotta.
Saattaa se tavallinen palkollinen ihmetellä sitäkin, kun vihreitten Merikukka Forsius lennähti Kanarian saarille lomailemaan (eduskunnan pääsiäistauon alla) juuri, kun eduskunta kokoontui vaalien jälkeisille valtiopäiville ja valtakirjojaan tarkistuttamaan.
Eduskunnan omien, uusien sääntöjen mukaanhan tässä ei ole mitään kummallista. Nykyisin tältä työpaikalta voi olla pois syytä kenellekään ilmoittamatta.
Harvinainen poikkeus työelämässä. Milloinkahan tulopoliittisissa neuvotteluissa nostetaan tällainenkin vaatimus neuvottelupöytään?
Eduskunnan pitkäaikaisin (yhdessä Esko - Juhani Tennilän kanssa) kansanedustaja, varapuhemies Ilkka Kanerva (kok.) ainakin puolustaa eduskunnan nykykäytäntöä. Eihän omaa työnantajaa kannata ainakaan julkisuudessa arvostella.
Tästä tuli mieleeni, että voisiko eduskunta itse olla ainakin osasyyllinen siihen, kun äänestäminen kiinnostaa yhä vähemmän kansaa?
Saattaapa siinä olla hyvinkin totuuden siemen, kun katselee miten eräät kansanedustajat toimivat.
