Mikael Jungner: tärkeintä on puolustaa journalisteja
Kuunnellessani YLE:n toimitusjohtaja Mikael Jungneria ”Elävien ajattelijoiden klubin” keskustelutilaisuudessa (30.11. 2009) Espoon kaupunginteatterissa, journalistin sydämeni pompahti iloisesti.
”YLE:n toimitusjohtajan tärkein tehtävä on puolustaa journalisteja”, Jungner sanoi ja ilmeisesti myös tarkoitti sitä.
Kovin ovat ajat muuttuneet, kun nyt YLE:n ylin johtaja kannustaa toimittajiaan uskaltavaan journalismiin suitsimisen sijasta. Ovatko YLE:n journalistisetkin johtajat siihen yhtä valmiita?
”Ohjelmantekijöiden ei pidä ohjelmia tehdessään miettiä esimerkiksi YLEn rahoitusta tai omistajasuhteita. Ohjelmien teon taustalta on löydyttävä vain ja ainoastaan journalistiset periaatteet”, Jungner kirjoitti Avoin YLE – sivuilla lokakuussa 2009.
Mielenkiintoista Jungnerin esiintymisessä on, että eihän YLE:n toimitusjohtajalla ole journalistista päätösvaltaa. Se on eri yksiköiden journalistisilla johtajilla. Toimitusjohtaja tosin voi vaikuttaaa merkittävästi siihen, kuinka paljon niukkenevaa rahaa millekin taholle annetaan.
Aivan lähivuosina on taas resurssien uusjaon paikka, kun YLE joutuu säästökuurille. Onko tätä jakoa toimitusjohtajan paikalla enää tekemässä Jungner vai joku muu, se jää nähtäväksi.
Joka tapauksessa resurssit ja journalistiset toimintamahdollisuudet kulkevat käsi kädessä. Rohkea voi olla pienissäkin asioissa, mutta maailman syvempi hahmottaminen vie aina aikaa ja valitettavasti myös rahaa.
Se on valinnan paikka, niin Yleisradiossa kuin missä tahansa muussakin tiedotusvälineessä. Uusilla toimintatavoilla rahapulan vaikutusta käytännössä voidaan lievittää, mutta journalismin perustaa se ei muuta.
Jungneria vuosien mittaan kuunneltuani en voi kuin ihailla, kuinka pelottomasti hän on ajanut aikanaan umpipoliittisen Yleisradion epäpolitisoitumista. Siis riippumattomuuden lisäämistä, vaikka YLE onkin eduskunnan alainen laitos.
Mies, joka valittiin poliittisin perustein demarina YLE:n johtoon on aiheuttanut nimittäjilleen ilmeisen pettymyksen. Hän on ottanut etäisyyttä puolueeseensa ja puolueisiin ylipäätään. Sellainen on Ylessä ollut historiallisesti uhkapeliä.
Toisaalta voi kysyä mihin YLE olisi joutunut, jos se olisi jatkanut ylipolitisoitunutta toimintaansa? Ei ainakaan menestynyt. Yhteiskunta on muuttunut ja niin julkisen palvelun yhtiönkin on täytynyt muuttua.
YLE:n hallituskin on tullut entistä asiantuntevammaksi ja ammattimaisemmaksi poliittisten läänitysten sijaan. Siitä huolimatta YLE on ja pysyy edelleen eduskunnan alaisena osakeyhtiönä. Eivät poliitikot halua viimekätistä valtaansa luovuttaa ammattijohtajille. Se on tasapainoilun paikka.
Tuo Espoon kaupunginteatterissa kokoontuva ”Elävien ajattelijoiden klubi” http://www.espoonteatteri.fi/?page=106
on mielenkiintoinen keskusteluorganisaatio. Vuodesta 2003 lähtien se on koonnut monia kiinnostavia ajattelijoita julkiseen keskusteluun maksavan yleisön edessä.
Vuoden 2009 viimeisessä tilaisuudessa keskustelijoina olivat brändin itsestään tehneen Jungnerin lisäksi Johanna Korhonen ( Journalisti – lehden entinen päätoimittaja, joka sai potkut Lapin Kansan päätoimittajan tehtävistä ennen kuin ehti edes aloittaa työssään) ja Voima – lehden toimitusjohtaja Tuomas Rantanen.
Keskustelun teemana oli konsensus/media. Olipa räväkkää, elävää keskustelua, jollaista harvoin näkee ja kuulee.
Harmi kun ei ollut edes mikrofonia mukana. Olisin pannut keskustelun tähän blogiin kuulumaan, jos nauhoituslupa olisi annettu. Vai olisivat keskustelijat alkaneetkin varoa sanojaan, kun potentiaalisena yleisönä olisi ollut koko nettimaailma?
