EU ja Venäjä kinastelevat kuin kissa ja koira
´Euroopan Unionin ja Venäjän suhteet ovat pahasti solmussa´, alkaa Eurooppalainen Suomi r.y:n kustantama raportti ´Aika toimia, EU – Venäjä – suhteen kylmäkäynnistys´.
Luin 23 – sivuisen raportin ja hämmästelin kuinka paljon tiivistä asiaa siihen oli saatu. Kieli ei ollut mitään hallituksen selontekojen koukeroista, ongelmia pyöristelevää tekstiä.
Eipä tietenkään, koska kirjoittajina olivat nuoret noin kolmikymppiset tutkijat. Hiski Haukkala ulkopoliittisesta instituutista, Suomen Pankin ekonomisti (vielä vähän aikaa)Simon – Erik Ollus ja Lauri Tierala, joka työskentelee Eurooppalainen Suomi r.y:n toiminnanjohtajana.
Tästä syntyi tämän viikon (28.3. 2008) Vallan vaiheilla – ohjelmani idea:
EU:n ja Venäjän takkuisa yhteistyö.
Haukkalan ja Olluksen lisäksi onnistuin saamaan samaan keskusteluun myös Taneli Lahden. Hän on EU:n komission Moskovan edustuston poliittisen yksikön päällikkö. Vähän tunnettu, mutta terävä kaveri.
Vaikka keskustelu oli kriittistä, niin siinä oli selkeä pohjavire. Venäjä ja EU tarvitsevat kipeästi toisiaan, mutta minkä ihmeen takia pitää olla kuin kissa ja koira samalla ruokakupilla? Kinastelu ei ole kummankaan pitkän aikavälin etu.
Lainaan tässä muutamia ajatuksia kestelusta ja raportista, mutta paras kuunnella itse koko Vallan vaiheilla – radio-ohjelma. Sehän kuuluu parin kuukauden ajan vaikka YLE Radio 1:n nettisivuilta tai osoitteesta yle.fi/areena. Nykyisinhän ei ole enää väliä milloin on ohjelman ensilähetys, kun netti palvelee silloin kun kenellekin parhaiten sopii.
Keskeinen ongelma EU:n ja Venäjän suhteissa on, että Venäjä on aiemmin sitoutunut varsin pitkälle meneviin yhteisiin arvoihin EU:n kanssa, mutta viime aikoina näistä halutaankin eroon. Venäjä korostaa erityisluonnettaan eikä ole enää niin kiinnostunut syventyvästä yhteistyöstä.
Silti yhä syventyvä poliittistaloudellinen yhteistyö Venäjän ja EU:n välillä olisi tosiasioitten perusteella järkevää. Kuten eräs keskustelija sanoi, niin uudelleen rikastuneella, itsetuntoaan paisuttavalla Venäjällä yhteistyön syventämisessä on ´sokea piste´.
Lainaus raportista:
”1990 – luvun alussa Venäjä oli lännen arvojen, normien ja käytäntötapojen ulottuvilla; se halusi itsekin ´lännettyä´. Tämä mahdollisuus katsotaan hukatuksi ja Venäjän arvioidaan jälleen etääntyvän läntisen Euroopan yhteydestä.”
”Venäjällä onkin nyt edessä valinnan paikka: joko jäädä valtiokapitalistiseksi ja protektionistiseksi raaka-aineiden tuottajaksi tai pyrkiä globalisaation kautta monipuolistamaan talouttaan liittymällä maailmantalouden liberaaleihin pelisääntöihin.”
”Euroopan komission toimintaohjelmien toimeenpanoon ja arviointiin perustuva toimintakulttuuri tuntuu korkea tason diplomatiaa ja tapauskohtaisia ratkaisuja suosivan Venäjän ulkopoliittisen eliitin kannalta ahdistavalta.”
”Lopputuloksena onkin nykyinen tilanne, jossa EU ajaa härkäpäisesti omaa linjaansa, ja Kreml pötkii siitä karkuun, minkä kerkiää.”
On siinä solmuja avattavaksi. Voisiko sitten Suomesta olla ongelmien ratkaisussa apua? Ainakin EU:ssa odotetaan Suomelta nykyistä aloitteellisempaa roolia. Tätä käsitellään ensi viikon (4.4. 2008) Vallan vaiheilla – ohjelmassani.
