Miksi sairaanhoitaja ei saisi ommella haavojakin?
Kuntien sosiaali ja terveyspalvelujen tehostamisesta radio-ohjelmaa tehdessäni (Vallan vaiheilla 9.2.2007) tuli mieleeni vuosien takainen tapaus. Nuorempi tyttäreni oli loukannut jalkansa uimarannalla rikkonaiseen olutpulloon. Tällaisia seurauksia oluen edesvastuuton kittaaja ei tietenkään ajatellut.
Terveyskeskuksessa kesälääkäri yritti ommella jalkapohjan haavaa, mutta ei siitä tahtonut mitään tulla. Vieressä seisoi kokenut sairaanhoitaja ja opetti lääkärille miten tällainen haava pitäisi ommella. Ja kakara kiljui, mitä en yhtään ihmetellyt.
Haavan ompeluun pystyvä sairaanhoitaja ei kuitenkaana saanut itse ommella, koska se oli lääkärille kuuluvaa työtä. Näin oli jossakin sovittu, en tiedä missä. Ainakaan tässä tapauksessa työnjaossa ei kyllä ollut mitään järkeä. Isommat ompelukset ja operaatiot kyllä ymmärrän lääkäreille kuuluviksi.
Parantuvatko kuntien terveyspalvelut, jos työskentelytapoja ei muuteta mitenkään? Aseteta siis kyseenalaiseksi vanhoja organisaatioita ja toimintatapoja.
Eduskunnan nyt jättävä Osmo Soininvaara kertoi kuinka Englannissa kävi. Kehnosti toimivaa perusterveydenhoitoa päätettiin parantaa kertaheitolla antamalla rutkasti lisää rahaa.
Poliitikot olivat aluksi tyytyväisiä, kansakin jäi tyytyväisenä odottamaan tuloksia, mutta sittenpä ei tapahtunutkaan juuri mitään. Raha kyllä liukeni jonnekin byrokratian uumeniin jälkiä jättämättä.
Englannin esimerkki on hyvä huono esimerkki siitä, jos pelkällä rahalla kuvitellaan ongelmat ratkaistavan. Samalla olisi kyseenalaistettava myös vanhat toimintatavat ja rakenteet. Ei pelkkä kunnallinen toiminta takaa hyvää hoitoa eikä myöskään yksityinen. Molempia tarvitaan ja luovia ratkaisuja yhteistoiminnasta.
Eduskuntavaalien lähestyessä kannattaa palauttaa mieleen myös millaisia velvoitteita kunnilla on ensi vaalikaudella hallituskoostumuksesta riippumatta.
Kuntien palvelurakenneuudistuksen puitelaki asettaa kolmenlaisia velvoitteita.
Kunnilla on järjestämisvastuu perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä.
Toiseksi jokaisen kunnan on kuuluttava kuntayhtymään, joka vastaa erikoissairaanhoidon ja kehitysvammaisten erityishuollon palvelujen järjestämisestä.
Kolmas velvoite on pääkaupunkiseutua sekä maakuntakeskuskaupunkeja ja niihin rajoittuvia kuntia (laissa tarkemmat määräykset) koskeva velvollisuus laatia suunnitelma miten parannetaan maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittaminen sekä palveluiden käyttö yli kuntarajojen.
- Kun väestöpohjavaatimukset täytetään perustamalla yhteistoiminta-alueita, päätösvalta palveluista siirtyy yhteistoiminta-alueille, kuntaministeri Hannes Manninen muistuttaa.
Hyvä kysymys silloin on, kuka demokraattisesti oikein on yhteistoiminta-alueilla vastuussa päätöksistä?
Puitelain tarkoitus on joka tapauksessa saada liikkeelle aito kunta- ja palvelurakenteita muovaava uudistus. Ongelmana on, että jos kunnat eivät toimikaan puitelain tarkoittamalla tavalla, niin laissa ei ole selviä sanktioita mitä sitten tapahtuu.
Toivotaan kuitenkin parasta.
