Pe 02.03.2007 @ 14:56admin

Venäläiset maahanmuuttajat Suomeen tutustumassa

Siirtolainen tai nykykielellä ilmaistuna maahanmuuttaja, on aina hieman outo lintu. Ainakin vahvan yhteisnäiskulttuurin Suomessa. Tänne ei ole helppo sopeutua, kun Suomella ei ole vanhaa maahanmuuttoperinnettä kuten Yhdysvalloilla. Sehän on maahanmuuttajien - siirtolaisten - perustama valtio.
Tällaisia ajatuksia tuli mieleen kun kuuntelin venäjänkielisten maahanmuttajien ajatuksia Suomalaisesta demokratiasta ja heidän omasta identiteetistään. (Vallan vaiheilla 2.3. 2007.)
Joka tapauksessa haastattelemani nuoret ja vähän vanhemmatkin pitivät Suomea hyvänä maana. Demokratiaakin kiiteltiin toimivammaksi kuin Venäjällä. Kun Suomessa säädetään lakeja, niin niitä myös noudatetaan. Ehkä joskus turhankin joustamattomasti.
Venäjänkielisten maahanmuuttajien kanssa keskustellessani palautuivat mieleeni kokemukseni  suomalaisista siirtolaisista New Yorkissa. Työskentelin nimittäin 1970 - luvun alussa nyt jo lakkautetun, suomenkielisen New Yorkin Uutisten päätoimittajana.
Niin suomalaisten siirtolaisten kuin Suomen venäläistenkin ongelmat ovat periaatteessa samankaltaisia. Näistä kielimuuri on suurin. Jos oppii maan kielen, niin sopeutuminen yhteiskuntaankin helpottuu. Maan kieltä on osattava, vaikka nykyisin ainakin Helsingissä tulee kohtalaisesti toimeen englannillakin..... jos nimittäin sitä osaa.
Yhdysvalloissa oli vuosikymmeniä maassa asuneita suomalaisia siirtolaisia, jotka eivät olleet oppineet juuri ollenkaan englantia. Ei ollut tarvinnut, kun asuttiin suomalaisyhteisöissä ja raaka ruumiillinen työ ei edellyttänyt kummoistakaan englannin taitoa. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja vaatimukset aikojen myötä.
En tunne kuinka tiiviitä venäjänkieliset yhteisöt Suomessa ovat. Joka tapauksessa venäjänkieliset ovat nopeimmin kasvava maahanmuuttajaryhmä Suomessa. Sen ovat poliittiset puolueetkin vaalien alla huomanneet. Lähes kaikilla puolueilla on venäjänkielisiä tai venäjää taitavia kansanedustajaehdokkaita.
Väestörekisterikeskuksen tilastojen mukaan venäjää äidinkielenään puhuvia on noin 40 000. Luvut ovat vuoden 2005 lopusta.Uudemmat tilastot valmistuvat muistaakseni joskus huhtikuussa.
Mielenkiintoista luvuissa on, että yli puolet venäjänkielisistä on naisia. Lienekö huomattava osa suomalaismiesten tuontitavaraa, sillä venäläiset naiset ovat pukeutumiseltaankin naisellisempia kuin monet nykynaiset Suomessa. Arvotkin ovat Venäjällä perinteisiä.Voisi kait sanoa, että niin kuin Suomessa ennen. 
Puolueet ovat kuitenkin kiinnostuneita venäjänkielisten äänistä eivätkä mistään muusta. Myös venäjänkielisillä itsellään tuntuu olevan kasvavaa halua vaikuttaa poliittisesti. Saa sitten nähdä tuleeko parlamenttiin lopulta yhtään venäjänkielistä edustajaa.
Venäjänkielisten äänioikeutettujen määrästä Suomessa ei ole tarkkaa tietoa, mutta arviot liikkuvat 10 000 – 15 000:n välillä. Asiaan perehtyneet pitävät 18 000 äänioikeutetun lukua suurenlaisena, vaikka sellaistakin on julkisuuteen tarjoiltu. Joka tapauksessa aivan pienestä joukosta ei ole kysymys.
Oli miten oli, niin suuri osa 40 0000:sta venäjää äidinkielenään puhuvasta ei voi äänestää Suomen eduskuntavaaleissa, koska pitäisi olla myös Suomen kansalainen. Toisaalta nyt maassa asuu vakinaisesti vajaat 25 000 Venäjän kansalaista, mutta tuhansilla on myös kaksoiskansalaisuus. Tilastojen perusteella on joka tapauksessa vaikea päästä perille äänioikeutettujen määrästä.
Korkean opetustason ja teknologian maa Suomi kiinnostaa monia venäläisnuoria. Kaikista Suomen ulkomaalaisista opiskelijoista suurin osa on venäläisiä, melkein 4000. Noin puolet opiskelee ammattikouluissa.
Yliopistoissa opiskelevia Suomi uutena kotimaana kiinnostaa erityisesti, sillä neljä viidestä on jäänyt Suomeen töihin tai jatkaa opiskelujaan täällä.
Kun venäjänkielisten määrä varmasti kasvaa Suomessa tulevaisuudessakin, niin venäjänkielisten virallisten asiakirjojen ja esitteiden määrää on pakko lisätä. Ainakin se olisi viisasta maahanmuuttajien entistä nopeamman kotouttamisen kannalta.
 

Matti Laitinen vallan vaiheilla

 Matti Laitinen toimitti pitkään YLE Radio 1:n yhteiskuntakriittistä Vallan vaiheilla - ohjelmaa, mutta ei osannut YLE:stä eläkkeelle jäätyään asettua kiikkutuoliin ja jatkaa mm. tämän blogin pitämistä.

Blogiarkisto