Väärin ymmärretty Wahlroosin köyhyyslausunto

On mahtanut Björn Wahlroosia huvittaa kuinka hänen Financial Times – lehdelle antamansa köyhyyslausunto on kääntynyt julkisuudessa päälaelleen. Eihän Wahlroos halunnut köyhien ja särkyneitten perheiden tukemista lopettaa – kuten tulkittiin – vaan purkaa mm. kannustinloukut, jotka vaikeuttavat köyhyydestä pois pääsyä, kun itsensä auttaminen ei aina kannata taloudellisesti. Köyhyyttä, köyhyydessä elämistä, siis tavallaan subventoidaan, kun on luotu järjestelmä, joka ei ole kannustava. Tähän ongelmaanhan SATA – komiteakin yritti puuttua laihoin tuloksin. Mistäkö minä tiedän mitä Wahlroos tarkoitti, kun sanoi Financial Timesin haastattelun mukaan näin: “We need to think about our social economic model. We can’t keep taxing people the way we do and we can’t go on subsidising poverty and broken families.” No, tarkistin Wahlroosilta itseltään, kun hänen kohutusta haastattelustaan oli tehty ristiriitaisia uutisia. Selkeimmin väärin tulkitusta osasta annettiin sitten lennokkaita lausuntoja ministereitä myöten. Tässä muutamia esimerkkejä netistä haettuna (mökilläni, Savon syrjäseudulla, netti vain tipahtaa etanan vauhdille) MTV3 - Inka Haukka Talousvaikuttaja Björn Wahlroosin antamat kohukommentit tukien poistamisesta köyhiltä ja rikkonaisilta perheiltä on saanut täystyrmäyksen useilta eri tahoilta. Myös MTV3:n Huomenta Suomi – ohjelmassa vierailleet tutkimusprofessori Heikki Hiilamo Kansaneläkelaitokselta sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland ovat tyrmistyneitä Wahlroosin kommenteista. Wahlroos totesi alkuviikolla Financial Times -lehden haastattelussa, että eurooppalainen sosiaalipolitiikka on tullut tiensä päähän. Hänen mukaansa köyhien ja rikkinäisten perheiden tukemista ei tulisi sietää. Helsingin Sanomat kertoi asian mm. näin: HS: Wahlroos: EKP:sta puuttuu ammattitaitoista työvoimaa Wahlroos suosittelee euroalueelle lääkkeeksi lisää liberalisointia. "Ei kyse ole siitä, että ihmiset olisivat vakavasti huolissaan siitä, että valtiot eivät maksaisi velkojaan, vaan eurooppalaisen sosiaalisen mallin kriisistä. Meidän täytyy ajatella uusiksi sosio-ekonominen mallimme, Me emme voi jatkaa ihmisten verottamista kuten tähän asti emmekä voi jatkaa köyhyyden ja hajonneiden perheiden tukemista", Wahlroos sanoo. Tästä haastattelun pätkästä selviää jo mistä on kysymys: eurooppalainen sosiaalinen malli on kriisissä ja tämä sosioekonominen malli on ajateltava uudelleen. Tämän osuuden esimerkiksi SDP:n naisten puheenjohtaja, kansanedustaja Maria Guzenina – Richardson jätti pois osin populistisesti asiaa käsitelleestä blogistaan.Varmaankin tarkoitushakuisesti, koska asia on SDP:lle arka. Vaikka blogi perustui väärään Wahlroosin haastattelun tulkintaan, niin yllättäen kansanedustaja olikin lopulta aivan samaa mieltä kuin Wahlroos todellisuudessa. ”Ei kai kukaan ajattele vakavissaan, että Suomi menestyy, jos jätämme apuamme tarvitsevat auttamatta. Edes Wahlroos.” Kymmenkunta vuotta sitten Björn Wahlroos muuten tuki kansalaispalkkaa nykyisen sosiaalitukiviidakon sijasta. Taloustermein ilmaistuna kyse olisi negatiivisesta tuloverotuksesta. Ay – liike ei kansalaispalkasta innostunut – kuten ei innostu nytkään – vaan Wahlroos sai niskaansa arvosteluryöpyn. Osmo Soininvaarasta ja vihreistä kyllä saisi kavereita. Björn Wahlroosin kokonaisuudestaan irrotetun ja väärin ymmärretyn haastattelupätkän synnyttämä kohu on tyypillinen erimerkki nykyisestä journalismista. Kiireellä kärjistäen taustaa tuntematta tai se tarkoituksellisesti unohtaen. Pahimmillaan journalistit ryntäävät kuin sopulilauma, kuten edesmennyt SDP:n puheenjohtaja – pääministeri Kalevi Sorsa toimittajia luonnehti. Siitäkös äläkkä syntyi. Wahlroosin toteamus, että eurooppalainen sosioekonominen malli on ajateltava uudelleen, ei ole edes mitään uutta. Kautta Euroopan järjestelmää kevennetään kovalla kädellä, koska raha ei riitä. Ongelmat on siis tunnistettu. Eri asia on johtaako se lopulta järkeviin uudistuksiin vai pelkästään juustohöylän käyttöön. Suomen 1990 – luvun alkupuolen lama paljasti, että olimme sosiaaliturvankin parantamisessa ylittäneet kansantalouden kestokyvyn. Silloin tehtiin leikkauksia, joita muissa Euroopan maissa, kuten Saksassa, lykättiin vuosi toisensa jälkeen. Nyt Saksassakin ollaan pakon edessä ja kansa protestoi kadulla. Vaikka sosiaaliturvaviidakkoa perkaaman asetettu SATA – komitea epäonnistuikin järjestelmän järkevöittämisessä ja kannustavuuden lisäämisessä, niin aina kannattaa yrittää. Pystyisivätköhän Björn Wahlroos ja Maria Guzenina – Richardson analyyttiseen sosiaaliturvakeskusteluun, kun molemmat kuitenkin ovat sitä mieltä, että ”Ei kai kukaan ajattele vakavissaan, että Suomi menestyy, jos jätämme apuamme tarvitsevat auttamatta.”