Syylliset ja syyttäjäsukupolvet

Viime aikoina on käyty kovasti keskustelua, että Suomeen on rakennettu niin hyvä ja kallis sosiaaliturvajärjestelmä ettei siihen enää oikein ole varaa.

Eduskuntaan ilmeisesti aikova Osku Pajamäki (mukana yhtenä keskustelijoista tämän viikon Vallan vaiheilla - ohjelmassani)
on valinnut populistiseksi linjakseen syyllistää ne poliitikot
ja etujärjestöjohtajat, jotka ovat päättäneet vaikkapa nykyisistä eläke-eduistamme

Rohkea mies kun sosialidemokraattina syyllistää sodan jälkeen pääasiassa maata hallinneet sosialidemokraatit ja keskustan sekä 1990 - luvulla pitkään yhteistyötä tehneet sosialidemokraatit ja kokoomuksen.

Vaikka Pajamäen kirjassa ´Ahne sukupolvi´ ei paljon kehumista ole,
niin ainahan kannattaa keskustella millaiseen sosiaaliturvaan meillä on varaa. Toisin tätä ydinkysymystä on analysoitu kovin varovasti poliittisista syistä. Konkreettisia ehdotuksiakin on vähänlaiseen. Syylistäminen on jo helpompaa.

Politiikassa on totuttu varsinkin vaalien alla lupaamaan yhä vain lisää etuisuuksia kansalle, vaikka vastoin parempaa tietoa. Kuinka sitten voittaa
vaalit puhumalla realistisesti suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden
haasteista? Mahdotontako?

Huvittavaa sosiaaliturvakeskustelussa on, että Pajamäkikin yrittää toimia aivan samalla tavalla kuin hänen mielestään ahne sukupolvi eli suuret ikäluokat. Siis mahdollisimman paljon etuja omalle sukupolvelle

Mikä on maailmassa muuttunut? Eipä juuri mikään.