Kunnat ja Helsingin herrat
Vietin pitkän loman mökillä Pieksämäen kaupungissa. Sana kaupunki on vähän suhteellinen, sillä neljän vuoden aikana mökkimme on ollut kolmessa kunnassa.
Alkuaan Pieksämäen maalaiskunnassa, sitten pari vuotta Pieksämäen kaupungin ympärille yhdistyneessä Pieksänmaassa.
Vuoden 2007 alusta reikäleipäalue yhdistyi lopulta Pieksämäen kaupungiksi, jossa on noin 20 000 asukasta. Mökkimme ei kuitenkaan ole siirtynyt minnekään. Nyt vain lähden Helsingin kaupungista mökille Pieksämäen kaupunkiin…. tosin 25 kilometriä kaupungin keskustasta.
Tällaista se kunnallinen demokratia on. Jo 40 vuotta sitten on ollut puhetta kaikkien alueitten yhdistämisestä, mutta eihän sellainen käynyt kunnallisille päättäjille. Pieksämäen kaupunki, Pieksämäen maalaiskunta, Virtasalmi ja Jäppilä halusivat pysyä itsenäisinä.
Niin kauan kunnat pysyivätkin itsenäisinä kunnes väki alkoi vähetä ja rahat loppua.
Raha oli siis lopulta järkevin konsultti, kun vielä valtio antoi vähän yhdistymisrahaa porkkanaksi. Näin syntyi uusi Pieksämäen kaupunki 1.1.2007.
Tämä tuli mieleen kun kuuntelin eilen ( 23.8.2007)hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemen (kesk.) puheita toimittajaillassa. Ne nyt olivat pyöreitä kuten poliitikkojen puheet usein ovat.
Kiviniemen mukaan ´kuntatalouden tilanne kokonaisuudessaan näyttää valoisalta, mutta huolena on kuntien välisten erojen kasvu´.
´Kohentuvat kuntatalous ei myöskään poista rakenteellisten uudistusten tarvetta varauduttaessa väestön ikääntymiseen ja palvelutarpeiden kasvuun´, Kiviniemi muotoili tiedotteensa.
Tyypillistä byrokratian munkkilatinaa virkamiesten kirjoittamana.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että 120 kuntaa on pahassa liemessä. Yhdistyäkö vai mennä tiiviiseen yhteistyöhön toisten kuntien kanssa kunnallisten palvelujen järjestämiseksi.
Tällä hetkellä 18 kuntaa on käytännössä konkurssin partaalla, tosin kunta ei kuulema voi mennä konkurssiin. Syyskuun lopussa 2007 pitäisi olla selvitettynä kuinka 15 kaikkein pahimmassa tilanteessa olevaa kuntaa pelastetaan. Tarvittaessa ministeriö käyttää myös keppiä eikä vain porkkanaa.
Pieksämäellä käytettiin aikanaan molempia, mutta myös harvinaista poliittista viisautta. Ei ajettu lopulta päätä seinään kuten ilmeisesti näissä 18:ssa erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevassa kunnassa on käynyt.
Ei käy kateeksi myöskään sisäasiainministeriön kuntaosaston virkamiehiä (ensi vuoden alusta kunta-asiat hallintoineen siirtyvät valtiovarainministeriöön). Virkamiehet pohtivat miten kuntien valtionosuusjärjestelmää yksinkertaistettaisiin, selkeytettäisiin ja lisättäisiin läpinäkyvyyttä samaan aikaan kun kuntien veropohjan muutokset kompensoitaisiin kunnille täysimääräisesti. Liekö mahdoton tehtävä?
Lisäksi pitäisi tehdä esitykset kuinka valtionosuusjärjestelmästä saataisiin nykyistä kannustavampi. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyinen järjestelmä on osin liian antelias ja toisaalta voi myös vaikeuttaa kuntaliitoksia.
Vastaavanlaisia kannustinloukkujahan on kuntalaisten sosiaaliturvapuolella. Siis kuin varis tervatulla sillalla. Kun nokka pääsi niin pyrstö tarttui.
Siinä on uudella hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemellä miettimistä kuinka viedä eteenpäin kuntien palvelu- ja rakenneuudistusta. Entinen kuntaministeri Hannes Manninen voisi olla nyt hyvä konsultti, sillä hänellä on pitkäaikainen, perinpohjainen kunta-alan käytännön tuntemus.
Jos politiikka ei olisi politiikkaa, niin Hannes Manninen olisi pitänyt nimittää asiantuntemuksensa perusteella uudelleen kuntaministeriksi.
Matti Vanhanen halusi kuitenkin Paavo Väyrysen samalta alueelta ulkoministeriksi. Aluepolitiikan nimissä ministereitä sitten ripoteltiin eri puolille Suomea. Niin tekevät muutkin puolueet, mutta
sellaista tämä politiikka on.
