EU:n jäsenyys italialaisittain
Me täällä Suomessa suhtaudumme Euroopan Unioniin ja sen direktiivien soveltamiseen haudanvakavasti. Kaikki ainakin yritetään toteuttaa pilkun päälle olipa siinä meidän kannaltamme järkeä tai ei.
Huvittava esimerkki muutaman vuoden takaa on, että EU:n määräysten mukaan pellot piti siementää tiettyyn päivämäärään mennessä tai muuten tukea ei tulisi. Pohjanmaalla pellot kuitenkin sattuivat olemaan vielä tulvan alla, joten kylväminen oli mahdotonta. En enää muista miten tuo byrokraattinen ongelma sovittiin, mutta aika iso pyörä piti kuitenkin panna päälle.
EU:n jäsenmaista valtaosa taitaa kuitenkin olla nykyisin sellaisia, jotka suhtautuvat EU:n säännöksiin paljon suurpiirteisemmin kuin me täällä Suomessa. Miksi sitten EU:ssa tehdään direktiivejä tai asetuksia (suoraan jäsenmaita velvoittavia lakeja), jos niitä ei aiotakaan kunnolla noudattaa? Tällainen rapauttaa koko unionia.
Toisaalta, toisaalta. Euroopan Unioni alkaa olla niin iso, että on yhä vaikeampi tehdä vaikkapa kaikkiin maihin soveltuvia maataloussäännöksiä. Olot ovat kovin erilaiset. Eikä kaikenmaailman pikkuasioihin EU:n pitäisi edes puuttua.
Tällaisia ajatuksia tuli mieleen kun keskustelin Roomassa Liisa Liimataisen kanssa Vallan vaiheilla – ohjelmaani varten ´EU:n jäsenyys italialaisittain´ (ensilähetys 28.9. 2006 YLE Radio 1:ssä).
Ylen pitkäaikainen Rooman freelancer-kirjeenvaihtaja tuntee Italian ja italialaisuuden perinpohjin. Liisan teksti tosin saattaa kuulostaa suomalaisesta inhorealistiselta, mutta minkäs todellisuudelle voi.
Olen viime vuosina kierrellyt EU:n uusissa jäsenmaissa ja yrittänyt tehdä ohjelmia, jotka auttaisivat ymmärtämään millaisia nämä maat oikein ovat. Vuosi sitten olin Bulgariassa ja sitä ennen Romaniassa. Nyt näistä maista on tulossa vuoden 2007 alusta EU:n uusia jäseniä. Tulee vain mieleen, että kovin keskenkasvuisina tulevat jäseniksi, mutta politiikka on politiikkaa. Toivottavasti kehitys jatkuu myönteisesti.
Entä sitten vanhat jäsenmaat kuten Italia? Kovin rimaa hipoen Italia nyt pääsisi EU:n jäseneksi, jos siihen sovellettaisiin yhtä tiukasti jäsenyyskriteerejä kuin Romaniaan ja Bulgariaan.
Vanhojen jäsenmaiden ´syntejä´ katsotaan jatkuvasti läpi sormien. Miksi vanhan ja suuren jäsenmaan talous saa olla enemmän rempallaan kuin uuden, eikä huonosta talouden hoidosta seuraa komission sormen heristelyä kummempia sanktioita.
Mutta elämä on suhteellista, se ei ole pelkkää juridiikkaa.
